Viihde

Talo Forsbyssä kylpee valossa: Pedersöreläiskotia koristaa tänä jouluna ”vain” 20 000 lamppua – paljon enemmänkin niitä on ollut

Forsbyntien raitilla on roosa talo, jota pihapiireineen koristaa noin 20 000 lamppua. Niitä on välillä ollut paljon enemmänkin.

Pedersöreläiskylän valotalosta on vuosien varrella tullut paikallisille hieman kuin Pietarsaaren Isokadun usko, toivo ja rakkaus -symbolit. Ne kuuluvat jouluun, niitä valokuvataan ja käydään ihastelemassa.

– Meiltä tavataan kysyä, että kai te laitatte valot tänäkin vuonna. Enää ei voi oikein lopettaakaan kun väki on ne tottunut näkemään, naurahtavat Stefan Barkar ja Åsa Hästbacka-Barkar.

Ensimmäiset valoköynnökset, joissa oli pieniä hehkulamppuja,Stefan Barkar muistelee ripustaneensa taloon ja pihan pensaisiin vuoden 2005 jouluksi inspiroituneena amerikkalaisista joululeffoista.

Päällimmäisenä ajatuksena oli kuitenkin korostaa vanhan talon parhaita puolia ja nostaa esille maaseutumaisemassa erikoista arkkitehtuuria, joka hakee tyylisuuntansa jugendista.

Kolmeen kerrokseen kohoavan talon rakensivat veljekset Ivar ja Johannes Nars vuonna 1927 joenrantatontille.

– Aiemmin talossa on asunut viisi perhettä. Me muutimme tähän elokuussa 1997. Hyvin on mahtunut meidän viisihenkinen perhe elelemään.

Barkar kertoo aloittaneensa noin tuhannella lampulla ja kasvattaneensa määrää vuosittain. Enemmän on enemmän eikä liikaa voi olla.

– Enimmillään lamppuja on ollut noin 30 000 kappaletta.

Kun ensimmäisissä valoköynnöksissä oli 40-80 hehkulamppua on nykyään saatavilla valonauhoja, joissa on useampi tuhat led-lamppua.

– Osa on ajan mukana mennyt rikki eri syistä eikä ole aina tullut hankittua uutta tilalle. Esimerkiksi rautalankaa sisältävät valonauhat ruostuvat herkemmin, kuparilanka kestää paremmin vaihtelevia sääoloja. Tienpuoleista räystästä kiertäneet lamput tipahtivat katolta tulleen lumen mukana.

Talon ja tienoon valokoristelu kymmeniä metriä pitkine aitoineen, puustoineen, portinpielineen, vaatii tekijänsä mukaan suunnittelun lisäksi roimasti kärsivällisyyttä.

– Kärsivällisyys on koetuksella tietenkin itse ripustamisvaiheessa. Tikapuilta käsin tehtynä se on työlästä puuhaa; pitää mennä ylös ja alas ja yrittää saada valot kulkemaan suoraan. Ja ainahan valot tuppaavat menemään sotkuun kerää purkaessa, Stefan Barkar naurahtaa.

Enemmistö taloon ripustetuista lampuista saakin olla paikoillaan vuoden ympäri.

– Keväällä otan yleensä pois noin puolet valoista ja alan vähitellen laittaa takaisin syyskuussa.

Sitten on valmista ensimmäiseksi adventiksi, jolloin valaistus yleensä sytytetään täyteen loistoonsa.

– Lamput palavat useimmiten pimeimpään vuorokaudenaikaan, ei yleensä yöllä eikä keskellä päivää. Suuri osa toimii kaukosäätimellä. Joissakin on ajastin.

Sähkölaskussa jouluvalaistuksen osuus ei Stefan Barkarin mielestä päätä huimaa.

– Enimmillään on mennyt korkeintaan 50 euroa koko siltä ajalta kun ne ovat olleet päällä. Pienitehoiset ledit vievät todella vähän sähköä.

Valonauhoihin ja -köynnöksiin on arvatenkin mennyt sievoinen summa vuosien myötä.

– Tänä vuonna olen ostanut uusia valoja noin 80 eurolla.

Mukaan lähtee yleensä vain lämpimän valkoisia lamppusarjoja.

Jouluvalot on vain yksi Stefan Barkarin harrastuksista kotiseutu- ja sukututkimuksen, puutarhan ja kirppiksen lisäksi.

– Olen tätänykyä osittaisella eläkkeellä, minkä ansiosta eri mielenkiinnon kohteille on jäänyt enemmän aikaa. Nyt ihmettelen miten olen ehtinyt tehdä kaikkea, hän naurahtaa.

Kirppisharrastus on pariskunnan yhteinen. Åsa Hästbacka-Barkar on erikoistunut Arabian astioihin. Hänen Arabiaboden -puotinsa kodin piharakennuksessa onkin monille keräilijöille tuttu paikka.