Kokkola-lehti
Siirtolaistarinat kertovat ihmisten elämästä – Lehti kertoo kymmenen erilaista siirtolaistarinaa ensi viikon sunnuntaina alkavassa Merten taa -juttusarjassa
Keski-Pohjanmaalla kerätään nyt laajalla joukolla siirtolaistarinoita. Suurta tavoitetta varten on perustettu hanke ja koottu jokilaaksoihin kymmenien vapaaehtoisten yhdyshenkilöiden verkosto.
Tavoitteena on saada talteen vanhan Vaasan läänin alueelta vuosina 1860–1960 lähteneiden tarinat ja muodostaa niistä yhteinäinen tietovaranto.
– On olemassa valtaisa määrä tietoa, kirjeitä, kortteja, valokuvia ja esineitä, jotka kertovat omaa tarinaansa keskipohjalaisesta siirtolaisuudesta. Suurin osa näistä tarinoista on kuitenkin keräämättä ja dokumentoimatta, ne ovat olemassa vain ihmisten muistissa. Koska heitä poistuu koko ajan joukostamme, meillä alkaa olla kiire, hankkeen puheenjohtaja ja varapuheenjohtajaKauppi Virkkala jaHannu Pajunpää kertovat.
Sen sijaan tilastollisesti siirtolaisuutta on tutkittu paljon, ja lukuisia kirjojakin siitä on kirjoitettu. Tietoja ovat tallentaneet myös paikalliset lehdet ja sukututkijat sekä Siirtolaisuusinstituutti.
Keskipohjanmaa kertoo ensi sunnuntaista alkaen kymmenen keskipohjalaista siirtolaistarinaa, joita on luettavissa myös muissa KPK Medioiden julkaisuissa.
Merten taa -sarjassa tavataan maakunnasta Pohjois-Amerikkaan, Kanadaan, Australiaan ja Ruotsiin lähteneitä ja palanneita sekä heidän jälkeläisiään.
Uusi tarina julkaistaan Keskipohjanmaassa joka sunnuntai. Ensimmäinen on vuorossa 10. lokakuuta.
Hanke koskettaa niin sanottua historiallista Keski-Pohjanmaata eli mukana on 24 nykypitäjää ja kaupunkia.
Vanhan Vaasan läänin alueelta onkin lähdetty ahkerasti, mistä kertoo esimerkiksi se, että Pohjois-Amerikkaan lähteneistä 53 prosenttia on tältä alueelta. Eniten suhteessa asukaslukuun lähdettiin Toholammilta ja Lohtajalta, ja esimerkiksi pienestä Ullavasta lähteneet noin 900 ihmistä aiheuttivat ison loven kunnan asukasmäärään.
Siirtolaistietoisuus on siis syvällä maakunnassa, sillä lähes kaikista suvuista on lähdetty.
– Esimerkiksi kaikkien neljän isovanhempieni sisaruksia on mennyt Amerikkaan, jonne suurin osa on jäänyt, Pajunpää mainitsee.
Tilastojen mukaan 1860–1960-lukujen välillä on leimattu noin 46 000 keskipohjalaista siirtolaispassia. Suuntana oli ensin Pohjois-Amerikka, Kanada ja Australia, myöhemmin Ruotsi.
Hanke sai alkunsa toissasyksynä, kun kokkolalainen Rainer Smedman, kannuslainen Juha Tainio ja kaustislainen Virkkala istuivat Kannuksen Mäkiraonmäellä. Ullavan Lähtijät-kirja elokuvineen ja näyttelyineen oli julkistettu, ja oli ajankohtaista miettiä, miten muiden keskipohjalaispitäjien tarinat kerrotaan.
– Otimme yhteyttä Keski-Pohjanmaan kulttuuriliittoon, joka päätti aloittaa projektin yhdessä maakuntaliiton kanssa.
Alettiin kerätä asiantuntevaa työryhmää sekä vapaaehtoista tiedonkeruuporukkaa. Pian koossa olikin noin kuudenkymmenen kotiseutu- ja kulttuuri-ihmisen joukko, joka kasvaa edelleen.
– Esimerkiksi Ullavassa, Lohtajalla, Toholammilla ja Kälviällä siirtolaistutkimus on jo pitkällä, siellä on pidetty kurssejakin asiasta.
Kaikki tieto tallennetaan yhteen paikkaan, digitaaliseen muotoon. Paikkakunta saa itse päättää, kuinka kerääminen tapahtuu, mutta esimerkiksi valokuvien skannaamisen pitää olla niin laadukasta, että kuva on jatkossakin käyttökelpoinen.
Ryhmä on myös luonut eettiset periaatteet, joiden mukaan tiedonkeruu tapahtuu. Esimerkiksi hyvin arkaluontoisia tarinoita ei julkaista.
– Meidän on myös turvattava, että taltiointien käyttö on maakunnassa jatkossakin vapaata ja mahdollista.
Kun tietoa on saatu kerättyä riittävän paljon, otannalla on merkitystä tutkimustyössä, aktiivit uskovat. Määrä muuttuu laaduksi.
– Kun paikkakuntien ja maakuntien kulttuuriset määrärahat koko ajan pienenevät, syntyneen verkoston työllä voi olla iso merkitys.
Korona on viivästyttänyt tarinoiden keräämistä, sillä se edellyttää ihmisten koteihin menemistä. Elokuusta alkaen on päästy pitämään pitäjäkohtaisia aloituskokouksia lukuisissa kunnissa. Vastaanotto on ollut innostunut.
– Kun siellä päät nyökkäilevät ja hymyt levenevät, aistii, että viesti on mennyt perille, Virkkala sanoo.
Projektin on määritelty kestävän vuoden 2024 loppuun. Alustavasti on arvioitu, että hankkeen kokonaistyömäärä on noin 2 000 henkilötyövuotta. Nyt on meneillään rahoituksen hakeminen.
Aktiivien toiveena on, että taltioitu tieto olisi jatkossa käytettävissä tieteen, taiteen ja median maailmassa, missä siitä luotaisiin vaikka kirjoja, elokuvia, näyttelyitä ja näytelmiä.
– Tästä voisi syntyä uusi näkökulma pieneen maakuntaan. Toivon mukaan saamme opiskelijoita ja tutkijoita kiinnostumaan aiheesta. Juurien etsiminen ja sukukirjojen tekeminen on nyt vähän kuin muotia. Tästä tietokannasta tuohon työhön saa apua, Virkkala ja Pajunpää sanovat.
Virkkala ja Pajunpää muistuttavat, että siirtolaisuudella ja nimenomaan paluumuutolla on ollut valtava merkitys rannikon alueen elinkeinoelämän kehittymiselle. Palaajat toivat mukanaan yritysideoita ja työtapoja.
– Esimerkiksi isoisäni Jalmari Virkkala oli kymmenen vuotta Amerikassa, selvisi hengissä kaivosonnettomuudesta ja palasi perheensä kanssa Kaustiselle, missä viljeli maata ja perusti muun muassa kahvilan, huoltoaseman ja limonaditehtaan sekä toimi kunnan talousasioissa. Äitini isä kävi puolestaan Australiassa hakkaamassa sokeriruokoa, tuli takaisin, osti auton ja perusti kuljetusliike Timmerbackan, jossa toimii jo neljäs sukupolvi.
Pajunpään isoisän veli rakensi Amerikasta palattuaan talon Lohtajalle, jota kyläläiset ihmettelivät.
– Talo oli tyypillinen amerikkalaistalo, eli sitä esimerkiksi kiersi laaja lasikuisti. Mutta se oli täysin erilainen kuin tuon ajan keskipohjalainen maalaistalo.
KPK medioiden ja Keskipohjanmaan uudessa Merten taa -juttusarjassa kuullaan keskipohjalaislähtöisten siirtolaisten tarinoita. Kerro oma tai sukulaisesi tarina maakunnassa käynnissä olevalle hankkeelle. Voit lähettää tarinasi sähköpostilla osoitteeseen kauppi.virkkala@gmail.com tai postitse Kauppi Virkkala, Taunonpolku 5, 69600 Kaustinen. Hankkeen kotisivu on keskipohjanmaansiirtolaisuus@wordpress.com