Paikallisuutiset

Selviääkö kadonneen taulun arvoitus? Nanoqin uusi pakohuonepeli koettelee terävääkin päätä

Nanoqin uusi escape- eli pakohuonepeli Canvas of Goichman’s Secrets lanseerataan 9. elokuuta.

Jo pelin nimessäkin esiintyvä Goichman on vuonna 2001 menehtynyt ukrainalaissyntyinen neurokirurgi, tutkimusmatkailija ja taiteilija Wladimir Goichman, jonka maalauksia on esillä Nanoqissa sekä erityisen kesänäyttelyn että pysyvän gallerian muodossa. Goichman oli Nanoqin perustajan Pentti Kronqvistin ystävä.

Peli perustuu sekä todelliseen että fiktiiviseen arktiseen- ja paikallishistoriaan. Tarinassa yksi Goichmanin tauluista on kadonnut arkistonhoitajan mukana. Pelaajien tehtävä on löytää sekä taulu että arkistonhoitaja ennen ajan loppumista. Apuna pelaajilla on Goichmanin ja Kronqvistin välinen kuvitteellinen kirjeenvaihto.

Noin tunnin mittaisen pakohuonepelin on suunnitellut Nanoqin kesätyöntekijä ja Svenska Kulturfondenin stipenditaatti John Wik. Pelin kehittely oli Wikille kaikin puolin luontevaa muun muassa fantasia-aiheisen Dungeons & Dragons -roolipeliharrastuksen kautta.

– Siinä olen keksinyt kavereilleni kaikenlaisia vastaavia pelejä, Wik kertoo.

Tyypillisesti pakohuonepeleissä liikutaan yhdessä tai maksimissaan kahdessa huoneessa, joista on tarkoitus päästä erilaisia pulmia ratkomalla ulos. Nanoqin peli toimii hieman toisin: huoneita, tai tässä tapauksessa mökkejä on useita, ja ulospääsyn sijaan tavoitteena on päästä seuraavaan huoneeseen sisään.

Canvas of Goichman’s Secrets on Nanoqin kolmas pakohuonepeli. Tähän mennessä pelattavissa ovat olleet pelit The Shaman’s Lost Amulet sekä Franklin’s Curse, jotka kummatkin poistuvat käytöstä uuden pelin tullessa tilalle.

Wik kertoo uuden radan olevan hieman helpompi verrattuna aiempiin, joista pääsi läpi vain noin 40 prosenttia pelaajista. Vanhoista radoista tuttu 16 vuoden ikäsuositus on osittain tämän takia laskenut nyt 12 ikävuoteen. Vanhojen pelien korkeampaan ikäsuositukseen vaikuttivat myös hieman kauhunomaiset teemat.

Viimeisen puolentoista vuoden aikana pakopelivarauksia on kesäaikaan tehty yhdestä kahteen viikossa. Kesäkauden ulkopuolellakin on silloin tällöin pelailtu. Wik toteaa pelin olevan hyvää vastapainoa pelkälle museon katselemiselle ja ympäriinsä kävelemiselle.

– Vierailija pääsee tekemään jotain käsillään, hän selittää.

– Isoissa museoissa on aina jotakin, mitä voi koskea, kuten pädejä. Meillä on tämä escape-rata.

Wik on lisäksi kehittänyt varsinaisen pakohuonepelin esimauksi noin viisitoista minuuttia kestävän demopelin, jota pakopelistä kiinnostuneet voivat testata. Demopeli sisältyy museon pääsylipun hintaan.