Paikallisuutiset

Rytmissä pysyy jos kirjoittaa tahdit ihan itse: Johannes Ahlvik tutki kuoromusiikin laulettavuutta ja sävelsi samalla muutaman oikean biisin

Rytmi pyrkii ilmoille mieskuorostakin, mutta mistä löytyisi harrastelijakuorolle sopivan menevää laulettavaa? Kysymys pohditutti musiikkipedagogina ylempää korkeakoulututkintoa suunnitelluttaJohannes Ahlvikia, onhan hän jo liki vuosikymmenen verran johtanut pietarsaarelaista mieskuoro Laulu-Jaakkoja.

– Minulla oli ensin mielessä toinen, teoreettisempi tutkimusaihe. Mutta sitten tulin ajatelleeksi, että jokin käytännön- ja työelämäläheinen tutkimus pitäisi saada aikaan, ja minullahan on tuo mieskuoro tuossa, jolle olen useamman vuoden ajan miettinyt säveltää jotain, Ahlvik sanoo.

Nyt aukeni sauma toteuttaa useampikin asia samalla kertaa. – Tulee oikeasti tehtyä, kun on niin sanotusti pakko tehdä.

Tutkimus ja opinnäytetyö valmistuivat joulun alla. Samalla näkivät päivänvalon kolme uutta sävellystä, jotka on kirjoitettu ja sovitettu suoraan omalle kuorolle, ja nimenomaan rytmin kautta.

Suomalaisessa mieskuoromusiikissa toki riittää materiaalia joka lähtöön, mutta Johannes Ahlvikin kokemuksen mukaan juuri rytmimusan puolella tarjonta voi olla turhankin vaativaa, kun harrastajalaulajista puhutaan.

– Sitä tehdään Ylioppilaskunnan Laulajille, ja siellä on taso aika korkealla. Semmareilla [Seminaarinmäen Mieslaulajat] on myös rytmikästä musiikkia, mutta monesti siinä saattaa olla 6–8 stemmaa, mihin pienen kuoron materiaali ei aina riitä.

Ahlvik halusi säveltää riittävän helppoa mutta rytmikästä mieskuoromusiikkia. Samalla hän päätti selvittää, mitkä elementit vaikeuttavat tai helpottavat laulun omaksumista harrastajapiirissä.

Sudenkuoppia alkoi löytyä oikeastaan jo siinä vaiheessa, kun hän itse lähti laulamaan kirjoittamiaan stemmoja läpi.

– Laulettavuus on tärkeää. Huomasin, että jos sovitus on tällainen, laulaminen käy vaikeaksi. Siinä vaiheessa tein oikeastaan suurimmat muutokset ja muokkaukset, Ahlvik sanoo.

Rimaa hän ei kuitenkaan halunnut laskea liian alas. Hän jätti tahallaan myös hankalampia kohtia sovituksiin kertomatta niistä etukäteen kuorolle.

– En halunnut luoda henkistä lukkoa, vaan pidin ne mukana optiolla, että voin niitä tarvittaessa muokata, jos ne tuntuvat ylitsepääsemättömiltä. Minusta tuntuu, että kun en niistä tietyistä haasteista ennakkoon kertonut, ne jotenkin loksahtivat itsestään paikoilleen.

Laulettavuuden ohella pulmia harrastajille tuottavat esimerkiksi liian monimutkaiset kappaleen rakenteet ja melodian poukkoilu tiuhaan ääneltä toiselle.

Tutkimuksessa on dokumentoitu tarkkaan myös harjoitteluprosessin eteneminen ja laulajien palautteet.

Johannes Ahlvikin mukaan hanke tarjosi uusia eväitä kuoron johtamisenkin näkökulmasta.

Erityisesti se antoi kimmoketta säveltämiseen ja sovittamiseen.

– Perinteisesti kuoromusiikki lähtee melodiasta, jonka päälle aletaan rakentamaan. Uusi ahaa-elämykseni oli lähteä vaikkapa bassostemmasta liikkeelle tietämättä vielä, millainen melodia tulee olemaan. Tein ikään kuin kompin ensin valmiiksi.

Projektista Ahlvik kokee löytäneensä tietynlaisen formaatin, jolla voi säveltää kuoromusiikkia.

– Sellainen ajatus on, että hommaa voisi jatkaa ja laajentaa, hän miettii.

Iloa ja rytmiä mieskuoromusiikkiin -otsikolla toteutetun tutkimuksen antina syntyi kolme kappaletta.

Johannes Ahlvik kiittelee ohjaajaansa Mikael Svarvaria, joka rytmimusiikin asiantuntijana keskittyi opastamaan ja sparraamaan puuttumatta teosten taiteelliseen sisältöön.

Huoleton laulaja, Aika juoksee ja Viimeinen laulu -kolmikosta Johannes Ahlvik lupaa ainakin parin biisin olevan mukana Laulu-Jaakkojen kevätkonsertissa – sikäli kun sellainen vielä päästään järjestämään.

Joka tapauksessa sävellykset ovat vapaasti kaikkien halukkaiden mieskuorojen hyödynnettävissä.