Paikallisuutiset

Pirjo Knif kirjoitti kirjan - Pudotti isosiskona harteiltaan muistamisen taakan, halusi jättää lempeän jäljen

Pietarsaarelainen esikoiskirjailija penkoo teoksessaan muistojaan Virstantolpalle asti.

Muistojen avaamisessa on riskinsä, jonka ottamisesta pietarsaarelainen Pirjo Knif iloitsee nyt tuoreena esikoiskirjailijana.

Isosiskona, viisilapsisen sisarusparven vanhimpana, hän on kokenut kantavansa muistamisen taakkaa harteillaan. Taakka keveni sitä mukaan kun elämänmittaiset muistot sanoittuivat noin 270-sivuiseksi autofiktiiviseksi elämäntarinaksi, joka sai nimekseen Virstantolpalle asti - äidin kotipaikan mukaan Alajärvellä.

– Lukija voi samaistua kirjan tarinaan monessa asiassa tai peilata itseään siitä, Pirjo Knif ajattelee.

Muistot ovat tulkintoja, joissa hyvinkin saattaa olla aukkoja.

Kolme vuotta kestäneessä kirjoitusprosessissa Knif kertoo panneensa merkille sen miten kokemuksista syntyvien muistojen avulla rakentuukin lopulta koko elämänkulkumme historia. Muistot ovat tulkintoja, joissa hyvinkin saattaa olla aukkoja. Knif pohtii myös, että aukkoja täyttämään voi valita sopiviksi katsomiaan asioita. Hän sanoo kertoneensa hyvällä sen, mikä tarinaan on välttämätöntä. Hän halusi jättää lempeän jäljen.

– Uuden elämäntilanteen edessä halusin päivittää menneisyyteni jotta voisin suuntautua tulevaisuuteen. Olin jäänyt eläkkeelle ja puolisoni oli sairastunut Parkinsoniin. Alkoi tuntua tähdelliseltä penkoa muistoja lapsuudesta asti, laittaa niitä talteen ja ylipäätään pohdiskella muistamista.

”Nuorena ajattelin, että olen vahva. Tätä osaa olen matkan varrella joutunut puntaroimaan yhä uudestaan”.

Vuonna 1957 syntynyt Pirjo Knif on koulutukseltaan erikoissairaanhoitaja ja yhteiskuntatieteiden tohtori. Väitöskirjaa tehdessään hän opiskeli elämänkulkuteorioita, jotka vahvasti jäivät ohjaamaan omaa ajattelua ja tapaa analysoida asioita sekä elämän tapahtumia.

Elämäntielle osuneet surut ja vaikeudet ovat osoittaneet, ettei tulevaisuutta voi ennustaa, että elämä yllättelee loppuun asti vaatien jatkuvasti sopeutumista.

Teoksessaan hän sanoittaa elämän kipupisteitä - esikoislapsen menetystä, isän tuurijuoppoutta, surua anopin varhaisesta poismenosta, äidin hiipumisesta dementian maailmaan, hämmennystä veljen äkillisen kuoleman edessä.

Tuoreessa muistissa vielä on, miten nuoruuden huolettomuus vaihtui kerralla aikuisen vakavuudeksi kun heidän pieni tyttövauvansa menehtyi tammikuussa 1979 munuaissairauteen, vain 3,5 kuukauden ikäisenä.

– Olen oppinut ja uskonut ettei tulevaisuutta voi ennustaa. Että elämä on yllätyksellinen loppuun asti. Nuorena ajattelin, että olen vahva. Tätä osaa olen matkan varrella joutunut puntaroimaan yhä uudestaan. Perusluonteeltani olen onnekseni optimisti, missä näkyy äidin vaikutus. Hän ei ole ollut murehtija. Meillä kotona oli iloa ja naurua, joka on myös teoksen perusvire, Pirjo Knif kokee.

Kaksikielisen identiteetin teemaa ei ole liikaa käsitelty perheen sisältä päin katsoen.

Kirjaa kannatteleviin teemoihin kuuluvat muassa naisen kasvu omassa elämässään, sukupolvien vuorovaikutus, elämänkulkuun sisältyvät siirtymät sekä muutokset elämässä. Avainsanoja ovat myös yhteiskuntasuhteet, ihmisyys, elämänarvot.

– Esillä on lisäksi kaksikielisen identiteetin muodostuminen. Sitä teemaa ei olekaan liikaa käsitelty nimenomaisesti perheen sisältä päin katsoen. Usein nähdään tilanne joko-tai -valintatilanteena, vaikka se käytännössä onkin usein sekä-että, Knif tietää.

Tilaa saa niin ikään muuttoliike alueelle ennen ja nyt; mitä kehitystä on tapahtunut ja mikä eroaa nykyisten muuttajien kohdalla verrattuna 1960-muuttajiin.

Virstantolpalle asti vievä tarina kulkee elämänkaaren läpi pysähtyen arkisten asioiden äärelle. Lähtöpaikkana on lapsuus Alajärven maalaismaisemissa 1950-60 -lukujen taitteessa. Matka jatkuu teollisuuttaan merkittävästi kasvattaneeseen kaksikieliseen Pietarsaareen, jonne isän "Soomannilta" saama työpaikka vei aikoinaan koko Kivikankaan viisilapsisen perheen.

Sadan kilometrin matka järviseutulaisten Ameriikkaan taittui iloisesti kuorma-auton lavalla irtaimiston keskellä. Ensimmäinen koti löytyi Permolta, sieltä tie vei talveksi vielä kotikonnuille, mutta Pietarsaareen palattiin pysyvästi keväällä 1964 ja asetuttiin asumaan Jakoloosaan.

Maalta kaupunkiin muutto jännitti pientä Pirjoa.

– Aluksi tunnistin itsessäni vierautta kun koin, että on kaksi aivan erilaista ympäristöä. Sopeutumista helpotti suuresti se, että heti samassa rapussa asui muita lapsia, joiden kautta vanhemmatkin tutustuivat. Oli iso piha keskellä taloja ja paljon leikkejä, joihin tarvittiin monta lasta mukaan. Suomeksi ja ruotsiksi leikittiin.

– Olin täyttänyt seitsemän. Aloitin samana syksynä koulun Ristikarilla, joka on Jakolosan vieressä. Toinen veljistä oli kuusivuotias ja hän tuli samalle luokalle. Tuntui hyvältä kun joukossa oli yhdet tutut kasvot, ihan siinä parin pulpetin päässä.

Kaupunkilaiselämä asettui uomilleen. Äiti aloitti säkkitehtaalla, kolme nuorinta sisarusta menivät Marjalan lastentarhaan.

– Siihen aikaan oli isoja perheitä, paljon lapsia kouluissa ja lastentarhoissa. Monien suomenkielisten juuret olivat Järviseudulla. Myös tehdastyö yhdisti jakolosalaisia, useimmat olivat töissä juuri Schaumannilla tai säkkitehtaalla.

Kaupunkilainen puhetapa tarttui ja alajärveläisiä murresanoja alkoi jäädä pois.

– Myöhemmin esimerkiksi Alholminkatu tuli itselleni tutuksi kun kuljin sitä pitkin ensin viisi vuotta keskikouluun, sitten kolme vuotta lukioon. Ympärillä leijaili monia turvallisia tuoksuja; Soomanni, KWH, paikallisleipomon herkut ja tupakkatehtaan makeat aromit.

Kirjan tekemistä Pirjo Knif kuvaa raskaaksi, mutta samalla niin mielenkiintoiseksi prosessiksi, että lisää julkaisuja saattaa olla näköpiirissä.

– Mahdollisesti rakentaisin fiktiivisen tarinan, jossa ainekset ovat vapaasti omassa päässä eikä niitä tarvitse hakea eletystä elämästä jokaista tapahtumaa erikseen tulkiten.

Julkaisijana on saksalainen Books on Demand, jonka Classic -palvelun kautta voi julkaista teoksensa kirjakauppamyyntiin. Käytännössä kirjailija saa ISBN-tunnuksen, jonka tiedot lähetetään kirjatukkujen, kuten Kirjavälityksen tietokantoihin. Teos tulee saataville kirjakauppoihin ja verkkokirjakauppoihin ja kirjastot voivat tilata sitä valikoimiinsa. Vähimmäispainosmäärää ei ole eikä tietystä painoksesta tarvitse maksaa etukäteen.

Haluttaessa myös e-kirjan julkaisu sisältyy jolloin on mahdollista tavoittaa enemmän lukijoita, jopa maailmanlaajuisesti. Julkaisija konvertoi kirjan yleisiin e-kirjamuotoihin ja luetteloi sen e-kirjakauppoihin kuten Elisa Kirja, Amazon, Apple iBookstore, Google Play.

– Kun jälleenmyyjät tilaavat kirjan, BoD painaa ja lähettää sen. Kirjailijanpalkkio tilitetään neljästi vuodessa.

– Tarkoituksenani on tilata kirjoja ja myydä niitä sitten esittelyjen yhteydessä. Lisäksi aion informoida ainakin kirjastoja Pohjanmaiden alueella, todennäköisesti kartoitan myös alueen kirjakaupat, kuuluvat onnellisen esikoiskirjailijan suunnitelmat.