Paikallisuutiset

Pietarsaaren historiaa hautausmaalla – merkkihenkilöt lepäävät Runebergin isältä ostetussa maassa

Anita Salmi

Mielenkiintoisia tarinoita ja ison siivun Pietarsaaren historiaa saa kuulla paikallisten oppaiden järjestämällä kierroksella kaupungin vanhalla hautausmaalla. Kukapa olisi arvannut, että tupakkatehtaan loistoonsa aikanaan luonut Philip Ulric Strengberg oli tullut Pietarsaareen renkipojaksi tai apulaiseksi Perhosta.

Schaumanin suvun vesa Victor sai puolestaan lähteä Turun kodistaan 14-vuotiaana, koska isäpappa sanoi olevan tapana, että sen ikäisenä aletaan tienata oma leipä.

– Niinpä Victor lähti Vaasaan sikäläisen apteekkarin apulaiseksi ja valmistui apteekkariksi hänkin. Kun hän sitten haki työpaikkoja, oli tarjolla jopa kolme, kierroksella oppaana toiminutHenrik Hult kertoo.

Victor Schauman valitsi Pietarsaaren. Eräs hänen pojistaan oli Wilhelm Schauman. Loppu onkin Pietarsaaren teollisuuden historiaa. Ihan kuten tupakkatehdaskin, jonka osakkaana hän myös oli.

Samaa sarjaa oli Birger Serlachius, teollisuussuvun poika, joka perusti Pietarsaaren Konepajan ja valimon.

Näiden teollisuusmiesten perhehaudat ovat vanhalla hautausmaalla. Siellä lepäävät niin ikään Malmit, joka oli eräs Suomen mahtavin laivanvarustajasuku aikanaan. Otto Malm oli Suomen vaurain mies.

Hänen perintönään jaetun omaisuuden saaneet sukulaiset kuuluivat maan rikkaimpiin eli heitä oli kymmenestä vauraimmasta kuusi. Pietarsaari sai testamenttilahjoituksena varoja Malmin sairaalan perustamiseen.

Nämä ja lukuisat muut tiedot saattelevat kulkuamme muistomerkiltä toiselle.

– Vanha hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1857. Maa oli hankittu jo 1825. Se oli ostettu merikapteeni Lorenz Ulric Runebergilta, joka oli Johan Ludwig Runebergin isä.

– Pietarsaari paloi vuonna 1835 pahoin ja hautausmaan toteutus jäi joksikin aikaa. Kaupungin jälleenrakentaminen meni edelle, Henrik Hult toteaa.

Vihdoin hautausmaa otettiin käyttöön. Se sai tien samalla, kun rakennettiin kaupungista yhdystie silloiseen satamaan, nykyiseen vanhaan satamaan. Aiemmin hautausmaaksi aiottu alue oli osan vuodesta veden ympäröimä.

Menneinä aikoina kaupungin ylimystö oli saanut hautapaikan kirkon alla ja tavallinen rahvas haudattiin kirkon ulkopuolelle. Sama oli käytäntö muuallakin.

Ajat olivat muuttuneet 1850-luvulle tultaessa eikä hautapaikkoja eroteltu, kuten ennen. Kaikki sijoitettiin samalle hautausmaalle riveihin ja paikkoja otettiin käyttöön eteläpuolelta lähtien.

Tuolloin ajateltiin hautapaikkoja riittävän seuraavaksi sadaksi vuodeksi, mutta tultaessa 1900-luvulle tilat alkoivat olla täynnä. Satunnaisia paikkoja oli vaan jäljellä.

– Edelleen vanhalle hautausmaalle haudataan. Saattaa olla suku- tai perhehautoja, joihin on varattu paikka perheenjäsenille tai jälkipolville, Henrik Hult mainitsee. Muitakin yksittäisiä hautapaikkoja on.

Vanhalla hautausmaalla näkyvät hautausperinteet yli sadan vuoden ajalta.

Näkyy niissä myös perheen vauraus eli rikkailla suvuilla on isot perhehaudat, komeine muistomerkkeineen. Yleensä vauraiden perheiden hautoja ympäröivät takorautaiset aidat.

Vanhalla hautausmaalla on noin 300 hautaa. Niistä sata kertoo Pietarsaaren merellisestä historiasta, on kapteeneja, muita merimiehiä, merimiesten leskiä ja laivanvarustajia.

Ovatpa hautausmaalla viimeisen leposijan saaneet myös koko Pietarsaaren teollisen kasvun historian merkkimiehet ja -naiset. Niin ikään haudattuina ovat toteutumattomat unelmat.

Otto Malmin lasta odottava puoliso Maria, kuoli höyrylaivaonnettomuudessa. Otto ei koskaan mennyt uudestaan naimisiin.