Paikallisuutiset

Päättäjät tutustuivat liito-oravaan Kittholmassa näkemättä silti ainuttakaan

Päättäjien Metsäakatemia vieraili viime viikolla Pietarsaaressa ja tutustui muun muassa Kittholman metsään. Akatemia on valtakunnallinen kurssi- ja keskustelufoorumi, joka on suunnattu päättäjille ja muille yhteiskunnan vaikuttajille.

Siihen voivat osallistua muun muassa kansanedustajat. Akatemian kevät- ja syyskurssit järjestää Suomen Metsäyhdistys.

Kittholmassa keskellä Pietarsaaren kaupunkia osallistujat saivat biologi Ralf Wistbackalta seikkaperäisen oppitunnin liito-oravista. Wistbacka arvioi liito-oravia asustavan Kittholmassa tällä hetkellä viisi paria. Tosin viimeisin tutkimus asiasta tehtiin vuonna 1999.

– Alueen koko on noin 28 hehtaaria. Koska liito-oravanaaraan tarvitseman lisääntymis- ja levähdyspaikan pinta-ala on 4–6 hehtaaria, tänne niitä mahtuisi noin viisi, Wistbacka kertoi.

Naaras vaatii selviytyäkseen ja lisääntyäkseen monikerroksista sekametsää, jossa on suuria lehtipuita ja kuusia, ravintoa, pesäkoloja ja suojaa pedoilta. Koko Kittholman alue ei näitä kriteereitä täytä.

Metsän sijainti voi tuottaa liito-oravalle ongelmia.

– Mikään peto ei syö yksinomaan liito-oravia, mutta monelle ne kelpaavat silloin tällöin. Tämä on iso metsä, ja täällä voi olla monta petoa samaan aikaan, Wistbacka selvitti.

Uhkia liito-oravalle aiheuttavat näätä, kärppä, huuhkaja, viirupöllö ja lehtopöllö. Koska Kittholmaa ympäröi joka puolelta asutus, myös tavallinen kotikissa on merkittävä saalistaja.

Pietarsaaren pohjoispuolella Luodossa liito-oravakanta on vaihdellut rajustikin viimeksi kuluneiden 30 vuoden aikana. Parhaina vuosina naaraita on laskettu olleen 25–30, mutta aivan viime aikoina kanta on romahtanut.

Kuluvan vuoden laskennassa naaraita on tavattu vain kuusi. Lajin säilymisen kannalta tärkeää on, miten se kykenee levittäytymään.

Jotta kanta pysyisi terveenä, poikasten on lähdettävä tarpeeksi kauas synnyinalueiltaan ja muualta on tultava uutta verta. Luodon kannasta saattaa Ralf Wistbackan mukaan tulla nielupopulaatio, joka ei tuota enää poikasia tai katoaa kokonaan.

– Luodossa avohakattiin vuosina 1995–2018 liito-oravametsistä 66,7 prosenttia. Se on aika rajua. Nykyvauhdilla kaikki liito-oravametsät on avohakattu vuoteen 2043 mennessä. Lisääntyvillä hakkuilla ne voivat hävitä jo vuoteen 2034 mennessä.

Kurssilla ilmeni myös, että liito-orava voi asustaa jopa omakotialueilla, jos luonto-olot ovat sille otolliset ja esimerkiksi sopivia linnunpönttöjä löytyy.

– Ne kyllä pärjäävät tai joutuvat pärjäämään myös pihapiireissä. Siellä on tietysti tämä kissavaara. Naaraat imettävät poikasiaan pöntössään, mutta käyvät myös ulkona syömässä. Niitä ei juuri näe, mutta ei niitä pihapiiristä oikein osata etsiäkään, Wistbacka totesi.

Oletettuja liito-oravia eivät nähneet Kittholmassa myöskään päättäjät.

Metsäakatemian johtaja Eveliina Pokela kertoi, että akatemian toi tällä kertaa Pietarsaareen yhteistyö UPM:n kanssa. Samalla päätettiin tutustua Kittholmaan, jonka historiaa Pokela pitää mielenkiintoisena.

– Olen ymmärtänyt, että tämä on tärkeä paikka paikallisille, kaikkien tuntema virkistysalue.

Hallitukselta odotetaan tiedonantoa siitä, mitkä tulevat olemaan lopulliset kriteerit vanhojen metsien suojelulle.

– Ainakin 1700-luvulla tehtyjen Pietarsaaren kaupungin suojelupäätösten mukaan tämähän olisi vanha metsä. Halusimme tulla kohteeseen, jossa näyttäytyvät haasteellisuus ja realiteetit. Täältä löytyi myös paikallinen asiantuntija, joka tuntee erityisen hyvin liito-oravan. Eli tulimme tänne kahdella eri näkökulmalla, lajin ja vanhan metsän teeman perässä, Eveliina Pokela kertoi.