Paikallisuutiset

Novian kuvataiteen tutkintonäyttely Pietarsaaressa: maalaiselämää ja oman kehon tutkintaa

Ammattikorkeakoulu Novian kuvataiteen koulutusohjelman tutkintonäyttely avattiin viime viikolla. Se on esillä 8. toukokuuta saakka Pietarsaaren Tupakkamakasiinilla.

Värikkään näyttelyn keskipisteenä jo mittasuhteidensa puolesta on Marjaana Hinkan installaatio, joka kantaa nimeä Utopia majasta, omavaraisuudesta ja luontoyhteydestä – vastarinta kulutuksen eetokselle.

Inankylässä, Evijärvellä asuva Hinkka on sosionomi ja lampuri. Lampaankasvatus jatkuu perheessä jo kolmannessa polvessa.

– Kaikki materiaalit ovat kotipiiristäni, Marjaana Hinkka sanoo.

Lampaanvillasta, lehtikerpuista, järvikaislasta ja puusta koottu teos kertoo Hinkan mukaan maasta, maaseudusta, metsästä, järvestä, eläimistä, ihmisestä ja luontoyhteydestä. Puista, järvikaislasta ja omien lampaiden villasta kudottuun majaan kulminoituu lapsenomainen toive ja utopia omavaraisuudesta sekä elämisestä sopusoinnussa luonnon kanssa.

– Tämä maja on paikka pysähtymiselle, jossa on aikaa ajatuksen riennolle ja haaveille. Näissä taideteoksissa materian tuntu on tärkeää. Mutta kaikkein tärkeintä minulle on sen materian alkuperä. Lammas on kasvattanut villaansa kuukausia, ennen kuin me keritään se. Pesen, kuivaan, karstaan ja huovutan sen ja ompelen palat yhteen.

Hinkka on kirjoittanut maatilan elämää auki: ”Se haisee, ja työ tuntuu. Vuodenkierto töineen ruumiillistuu. Elämä ei ole sileää sisustuspintaa: se on sontaa, ruokintaa, karitsointia, teurasauton odotusta, polttöljyn hajua, heinäpoutaa, ja toisinaan myös kärsimysten kohtaamista. Elämän perustarpeet ovat jatkuvasti läsnä. Nälkä, jano, syntymä, kuolema.”

– Minulle nämä merkitsevät ymmärrystä elämän perusehdoista kaiken eläväisen näkökulmasta. Merkitystä on siis työllä ja teoilla. Merkitystä on sillä, miten kohtelemme luontoamme, joka on lopulta osa meitä, Marjaana Hinkka sanoo.

– Jos esimerkiksi pilaan takapihalta näkyvän järviveteni, niin täällä Pietarsaaressa ei voida sitä juoda. Olemme kaikki osa monimutkaista verkostoa, osa samaa kiertoa.

Hinkka aikoo valmiina kuvataiteilijana hankkia ainakin osaelannon taiteella. Hän myös maalaa öljyväreillä ja temperalla.

Feminiininen energia on ollut pietarsaarelaisen Heidi Stenbergin tutkintotyön aiheena. Omaleimainen on myös tekotapa: Haavoittuvainen on haavoittuvainen -teos on seitsemän työn sarja kuuveripainatuksia.

– Tämä on intuitiivinen ja rituaalinen sarja. Taiteen tekeminen on tietynlaista terapiaa, ja nämä työt ovat myös erittäin voimaannuttavia. Että uskaltaa olla siinä tilassa. Ulosanti ja visuaalinen työ saa olla sellainen kuin se on, ja se on arvokas itsessään, Stenberg kertoo.

– Ei tarvitse olla vahva eikä näyttää tai todistaa mitään.

Kuvien tekeminen on ollut Heidi Stenbergin haaveena jo lapsuudesta. Suvussa oli myös taiteilijoita esimerkeiksi saakka.

– Pelkäsin, etten ole tarpeeksi hyvä. Iän myötä on kasvanut rohkeus. Taiteellisuuden tekee se, että olet millainen olet ja sinulla on jotain sanottavaa. Eikä se, oletko tarpeeksi hyvä ja samanlaista tasoa kuin joku muu.

Stenbergin aikeena on kasvaa tässä prosessissa.

– Tämä on sellainen elämäntyyli, että pitää olla itse valmis heittäytymään ja laittamaan itseään likoon, ja että sitä oikeasti haluaa.

Keskellä lattiaa lirittelee keramiikkahahmo, jonka toimittaman askareen äkkää välittömästi.

– Teoksen nimi englanniksi on Go piss girl eli meepä kuselle, tyttö, naurahtaa tekijä, kokkolalainen Eli Kaunisvesi.

Hän käsittelee taiteessaan sukupuolisuutta hyvin paljon.

– Mehän elämme hyvin patriarkaalisessa yhteiskunnassa, missä on vain nainen ja mies, näin yleisesti ottaen. Ja yhdistämme fyysisen kehon määrittämään jotenkin sukupuolen.

– Käsittelen sitä, miltä tuntuu olla koko ajan sukupuolistettu yhteiskunnassa. Ja miten tuntuu olla kehossa, joka ei välttämättä tunnu ihan omalta, koska muut tulkitsevat sen jollain tavalla.

– Käsittelen myös autonomiaa eli oman kehon omistamista. Ja vulgariteetin kautta. Jos teet jotain jota sinulta ei odoteta, tai se ei kuulu sinulle, muun muassa että nainen kusee avoimesti, sinulla on joku hallinta tai autonomia sun kehoon. Koska silloin tämä naisen keho ei ole taideobjekti eikä seksiobjekti, vaan se ottaa oman voimansa siitä.

Eli Kaunisvesi haluaisi kuvataiteilijana aloittaa keramiikka- tai veistostaiteilijan oppipoikana. Hän käyttää sanaa tarkoituksella ja luennoi jatkeeksi kielen sukupuolettuneisuudesta.

– Olen vasta niin alussa keramiikan kanssa. Siinä on niin paljon opittavaa, että haluaisin hakeutua jonkun osaavan taiteilijan luo. Kursseilla sitä on vaikeaa oppia. Vaikka luet paljon keramiikasta, se ei vain riitä.