Paikallisuutiset

Neuvokkaat vapaapalokuntalaiset pelastivat Laulu-Jaakkojen arkiston täydeltä tuholta. Putkiliitos repesi vanhalla paloasemalla ja vettä niskaansa sai mieskuoron mittava arkisto, johon kuuluu valokuvia, asiakirjoja ja monenlaista muistoa aina vuodesta 1946 asti.

Pietarsaari

Uusi putkiliitos repesi ja aiheutti vesivahingon vanhalla paloasemalla perjantaina illalla 29. toukokuuta. Yksi kellarin katossa kulkevista putkista meni poikki ja siitä alkoi suihkuta vettä lattialle.

Vettä niskaansa sai Laulu-Jaakkojen arkisto, jota sattumoisin säilytettiin väliaikaisesti yhden huoneen lattialla käytävän varrella. Mieskuoron koko 74-vuotisen historian pelasti täydelliseltä tuholta neuvokkaat vapaapalokuntalaiset. Punttitreenillä omissa tiloissaan olleet vapaapalokuntalaiset huomasivat haaverin, ilmoittivat päivystykseen ja kävivät siirtämässä Jaakkojen tavarat pois vettä lainehtivalta lattialta.

– Vahinko rajautui käytännössä käytävälle ja tähän yhteen huoneeseen. Muiden huoneiden ovet olivat kiinni ja niissä on myös kynnys, joka osaltaan jarrutti veden pääsyä. Kokoontumistiloissaan olleet vapaapalokuntalaiset huomasivat tapahtuneen äkkiä, hälyttivät Alerten päivystyksen paikalle ja kantoivat arkistossa olleet tavarat suojaan omalle puolelle, kertoo kaupungin kiinteistöisännöitsijäMattias Thors.

"Arkistolla ei ole juurikaan rahallista arvoa, mutta sitäkin suurempi merkitys osana Pietarsaaren suomenkielisten historiaa".

Lattialle ehti ryöpytä hetkessä arviolta yli kymmenen senttiä vettä. Vesi pumpattiin pois. Tiloja kuivatellaan parhaillaan puhaltimilla. Kuivuminen kestää Thorsin arvion mukaan pari viikkoa

– Kaikki liitokset ja putket käydään läpi ja testataan.

Laulu-Jaakot kokoontuivat tiistaina illalla vanhalle paloasemalle porukalla arvioimaan vahinkojen suuruutta ja tulevia toimenpiteitä. Pitkäaikainen kuorolainen, varapuheenjohtajaSeppo Heino pohti yhtenä mahdollisuutena ensihätään jakaa arkiston esineistö kuorolaisten luokse kuivumaan kesän yli.

– Toivottavasti tavaroille järjestyy vanhat tilat tai jokin toinen huone paloasemalta.

Kasoina avautuva arkisto kertoo pitkästä historiasta. On monta mapillista huolellisesti talteen otettuja lehtileikkeitä ja vanhoja asiakirjoja, valokuvia albumeissa ja kehystettynä, c-kasetteja konserttiäänitteineen, nuotteja, muistoesineitä vierailevilta kuoroilta.

– Osa muovitaskuissa säilytetyistä ja veteen joutuneista dokumenteista on edelleen silminnähden märkiä. Myös historiikit vuosilta 1949-1996 ovat nekin vielä kosteita, harmittelee Heino.

– Toisaalta jos paperit kuivuvat, ne ovat luettavissa.

Siitä Heino iloitsee, että yksi kuoron ensimmäisistä albumeista vaikuttaa selvinneen vähäisin vaurioin. Heti sen ensimmäisillä sivuilla hymyilee Väinö Melarti, kuoronjohtaja vuosimallia 1947-1962, vuonna 1949 otetussa kuvassa.

Joukossa on vino pino omia konserttiäänitteitä c-kasetin ajoilta.

– Nauha tuskin tykkää vedestä, mutta cd-levyjähän voi jopa pestä. Hätä ei ehkä ole tämän näköinen, sillä samoja äänitteitä löytynee kuorolaisiltakin.

Muistot vievät niin vuoden 1986 maailmanympärysmatkalle kuin visiitteihin kotimaan konserttisaleihin.

Keskellä kaikkea seisoo riippulukolla varustettu puinen laatikko. Se kuuluu Jaakottarille. Laatikossa säilytettiin ruokailuvälineitä, joita tarvittiin bussimatkoilla kun pysähdyttiin syömään taukopaikoilla.

– Jaakottarien aikaan toiminta oli laaja-alaisempaa. Oli kuntoilukerhoa, valittiin ahkerin laulaja ja solistipalkinnon saaja.

Arkisto muutti vanhalle paloasemalle Ristikarin koululta, jossa se sijaitsi käytännössä alusta asti.

– Ristikari valikoitui aikoinaan arkiston paikaksi kun monet vanhat kuorolaiset olivat siellä opettajina. Kuoro myös harjoitteli Ristikarilla.

– Kun Ristikari piti tyhjentää saimme huoneen vanhalta paloasemalta paloautohallikerroksesta. Tuota huonetta tarvittiin rakenteilla olevan pubin käyttöön, joten saimme keväällä uuden huoneen kellarista. Koronatilanteen vuoksi meitä oli pieni muuttoporukka, kannoimme tavarat lattialle ja ajattelimme palata asiaan, Seppo Heino kertoilee.

Hän huomauttaa, ettei arkistolla ole juurikaan rahallista arvoa, mutta sitäkin suurempi merkitys osana Pietarsaaren suomenkielisten historiaa.

– Osa historiasta ja kuoron tapahtumista on toki tallennettu myös sähköisesti. Konkreettinen esine ja dokumentti on kuitenkin puhuttelevampi.