Paikallisuutiset

Millainen oli 1800-luvun Facebook? "Venäläiset upseerit tanssivat Gamlakarlebyssä vimmatusti", paljasti Amelie veljelleen – Pietarsaaren Malmin talon digiavajaisissa mysteerejäkin

Kun vähän vanhempaan eli tässä tapauksessa lähinnä 1800-luvun historiaan keskittyvän museon perusnäyttelyä uudistetaan herää kysymys, että mitä ihmettä siellä oikein tehdään. Pietarsaaren kauppamerenkulun ja porvariston historiasta kun ei viime aikoina mitään mullistavia uusia lähteitä tai paljastuksia ole pulpahdellut.

Vastaus mysteeriin on, että uudistamista on tehty lähinnä käytettävän informaatioteknologian puolella, lisäksi on otettu erilaisia ekologisia edistysaskeleita esimerkiksi valaistuksen saralla.

– Kaksi vuotta tätä on muiden työtehtävien ohessa tehty. Suljettuna museo oli puolitoista kuukautta, kun on laitettu paikoilleen esimerkiksi audiotekniikkaa, kertoo museojohtajaCarola Sundqvist.

Miltä uudistukset Pietarsaaren Malmin talossa näyttävät, tuntuvat ja kuulostavat?

Ensimmäisenä ja lopulta luultavasti merkittävimpänä uudistuksena havaitsee, että englanti on nyt mukana kaikessa informaatiossa. Asialla on huomattavaa merkitystä alati kansainvälistyvässä kaupungissa, jonka strategioissa nostetaan esille myös turistien palveleminen.

Audiotekniset välineet ja visuaaliset informaatiotaulut toimivat sujuvasti. Käytettävien digitaalisten laitteiden hallitseminen ei vaadi digitaituruutta; jos osaa käyttää 1980-luvun Walkmania, niin pärjää kuulokkeiden kautta opastetulla kierroksella.

Entä se ekopuoli?

– Hehkulamput on korvattu ledeillä melkein kokonaan, kertoo uudistuksen teknisestä puolesta vastannutJarmo Jutila.

Jutila laskee valaistuskulujen laskevan noin kymmenykseen entisestä. Asialla on muutakin merkitystä.

– Hehkulamput hohkasivat lämpöä kesäisin, Sundqvist huomauttaa.

Ikkunat on ainakin valoisaan aikaan suojattu rullaverhoilla, koska auringonvalo kuluttaa ja rapistuttaa museoesineitä. Myös rullaverhot on nyt vaihdettu uusiin.

Kun aloittaa Malmin talon museokierroksen perinteiseen tapaan eli siirtyy Malmin varustamon ja kauppahuoneen vanhan konttorin kautta Otto A. Malmin vanhaan työhuoneeseen ja sieltä förmaakiin niin kaikki näyttää – hyvin tutulta.

– Muutos ei ehkä niin kaikissa huoneissa näy, mutta aika paljon tässä on muutettu, Carola Sundqvist sanoo.

Sundqvist tarkentaa jälleen, että muutokset ovat lähinnä teknillisiä. Mainio esimerkki löytyy konttorin seinältä; informaatioruutu eli kansankielellä televisio.

– Olemme laittaneet sen kehyksiin, jotta se istuu paremmin ympäristöön, Sundqvist nauraa.

Mainitusta esimerkistä huolimatta on seiniin pyritty tekemään mahdollisimman vähän reikiä. Valtaosa uudesta informaatioteknologiasta onkin kiinni nykyaikaisissa pinnoissa, kuten pleksivitriinin kannessa.

Monille pietarsaarelaisille taitaa Malmin talo olla kuin Koli kuulemma pohjoiskarjalaisille: ollaan iloisia siitä, että se on olemassa, mutta hyvin harvoin tulee sinne lähdettyä. Miltä talossa uusien led-valojen - mutta vanhojen valaisimien - loisteessa ylipäätään tuntuu?

Kiehtovalta kuten aina ennenkin. Malmin mahtisuvun elämään pääsee kävelemään sisään siinä määrin kuin se nykyihmiselle on mahdollista. Samalla monet pienet yksityiskohdat kuten tuskastuttavan pienellä ja kauniilla käsialalla kirjoitetut kirjeet tarttuvat silmään.

Miettimään pistää, miten vähän ihminen lienee muuttunut. Nähtävillä on esimerkki aikansa eli tässä tapauksessa 1860-luvun jälkipuoliskon sosiaalisesta mediasta. Oli tapana kerätä ystävien ja tuttavien valokuvia ja ihmisten käyntikortteja kansioihin niin, että kuvien yhteyteen kirjattiin päivityksiä itse kunkin kontaktin kuulumisista.

Eikä siinä vielä kaikki, vaan kansio jätettiin kotona näkyvälle paikalle niin, että vieraat saattoivat ihastella (ja kadehtia) isäntäperheen valtavaa ystäväverkkoa. Kuulostaako tutulta?

Mitä Malmin talon digiloikkaan tulee, niin eräät kirjeet astuvat nyt elämään ääneen luetussa muodossa ja myös suomen kielellä.

"... Olimme kymmenen päivän vierailulla Gamlakarlebyssä. -- Kävin upseerien järjestämissä tanssiaisissa, voi kuvitella miten hauskaa siellä oli. Kolmekymmentä upseeria tanssi, suurin osa puhui venäjää. Tanssivat ihan vimmatusti...!"

Noin kirjoitti Amelie Malm veljelleen Otto Malmille vuonna 1853. Nykyisenä äänikirjojen kulta-aikana uskaltaa kuvitella, että moiset kirjeet tavoittavat ihmisiä tällä tavalla vallan mainiosti. Voisiko ajatella, että nämä ladattaisiin kuunneltaviksi museon verkkosivuille tai vaikka Youtubeen?

Museo onnistuu myös pöyristyttämään 2020-luvun ihmistä. Merimiesten pitkiltä ja vaarallisilta reissuilta tuomien matkamuistojen joukkoon kuuluu jopa haivauva selkäevineen kaikkineen. Kuivattu ja täytetty otus jatkaa yhä eräänlaista elämäänsä kylmien vesien rantakaupungissa, kovin kaukana kotivesiltä.

Lopulta kierros kuljettaa 1980-luvulla vanhaan loistoonsa remontoituun ruokasaliin. Sieltä löytyy jälleen yksi nykyään epäkorrekti esine tai oikeastaan useita sellaisia: ehtaa pietarsaarelaista Strengbergin tuotantoa 1950-luvulta edustavia India-tupakka-askeja. Ei tietoiskuja eikä tautikuvitusta!

Kyse on vuonna 1864 Pietarsaaresta ensimmäiselle matkalleen - Lontoon kautta Rangooniin - purjehtineesta India-kauppalaivasta, joka liki vuosisataa myöhemmin päätyi kaupungin kukoistaneen tupakkateollisuuden tuotemerkiksi. Jeppiksessä on oltu historiatietoisia jo hyvän aikaa.

India-näyttely samoin kuin koko museo aukeaa yleisölle tänään 1. kesäkuuta, jolloin museoon on myös vapaa pääsy. Tälle raportoijalle näyttely toi yllätyksenä ainakin naisten roolin aluksen matkoilla, purjelaiva-aikojen kauppamerenkulku kun tapaa näyttäytyä kovin miehisenä hommana.

Kävipä näyttelyssä ilmi sekin, että mahtava Otto Malm saattaa kääntyä haudassaan, kun hänen talossaan juuri tämä näyttely pidetään. Jaa että miksi? Museolla varmaan mielellään senkin asian kertovat.

Museon uudistettu perusnäyttely Malmin talossa, avajaiset 1.6. vapaa sisäänpääsy kello 14-18

Kulttuurihistoriallinen näyttely India-laivasta 1864-1885, Malmin talo 1.6.-31.8.