Mielipiteet

Markku Laitisen mielipidekirjoitus: Eläkää ihmiset rennommin

Nyt alkaa olla se hetki jolloin on pakko tunnustaa: vanhuusaika alkaa.

Se tuntuu vaivoina ja kolotuksina, unihäiriöinä, pissavaivoina ynnä muunkaltaisina epämiellyttävinä tuntemuksina. Mieli ja ajatukset tekevät harharetkiä menneisyyteen ja kaivavat sieltä kaiken sen, mitä ei tahtoisi muistaa.

Hyvä puoli tässä on se, että älyää, kuinka vähän mittanauhasta on jäljellä ja kuinka paljon siitä on kadonnut. Eli, jos en tee sitä mitä olen aikonut vielä tehdä, tai jos tahdon jotain vielä kokea, se on tehtävä nyt ja heti.

Hyviin puoliin kuuluu myös se, että voi säädellä omaa kiukkuaan ja vihaansa – tulee lempeämmäksi (mikäli ei ole katkeroitunut), yrittää ymmärtää heitäkin joista ei pidä. Katselee pieniä lapsia ihastellen, on tarve turvata ja suojella heidän alkavaa elämäänsä. Ei enää helposti ärsyynny elämänkumppaninsa sanoista teoista, tai tavoista, ymmärtää että hänellä on aivan oma maailmansa. Ja toivoo, että vielä huomennakin kumpikin heräisi, ihan sama vaikka pahalla tuulellakin, kunhan ollaan vielä olemassa.

Kun olemme pieniä, meille nauretaan, kun olemme tarpeeksi vanhoja, meille nauretaan taas. Siinä se oli, "totinen" matka täynnä pyrkimyksiä ja toisten hyväksynnän hakua, aivan turhaa kaikki.

Eläkää ihmiset rennommin, älkää tavoitelko maallista mammonaa kynsin hampain. Pitäkää lapsia sylissä ja rakastakaa jos on joku tai jotain rakastettavaa, niin minä sanoisin varsinkin itselleni, jos pitäisi aloittaa alusta, jota en toki halua.