Paikallisuutiset

Mahtikasvit linjassa mutta niin elossa – Siv Ågrenin Arbor-näyttely tarkastelee puita sekä muuta luontoa sen sisältä käsin, ei ulkopuolisena tarkkailijana

Joskus elämässä ja tässä tapauksessa vieläpä taiteessa käy niin, että näennäisesti harmillinen sattuma osoittautuu onnenpotkuksi.

Kun Pännäisten Galleria Brunossa oli määrä järjestää taiteilijaSiv Ågrenin Arbor-näyttelyn media-avajaiset ei tieto ajankohdasta ollut – kiitos loma-ajan sekaannusten – kulkenut Siville itselleen. Mikä tässä oli onnekasta?

Se, että näyttelyyn tutustumisen ja pienen sulattelun jälkeen oli hyvä syy kutsua itsensä Sivin asumaan ja emännöimään Villa Svedeniin eli paikkaan, jossa teokset ja inspiraatiot ovat syntyneet.

Siv odottaa sovittuun aikaan pienen esiintymislavan katoksen alla. Juttelemme tunnin verran taiteesta, luovuudesta, elämästä ja Villa Svedenistä. Ja tietenkin puista, joita Arbor-näyttelyssä olevat teokset ovat tulvillaan.

– Niitähän on täällä Villa Svedenissä joka puolella, Siv näyttää.

Taiteellinen luominen on aina ollut Siv Ågrenille luontaista ja ehkä välttämätöntäkin, mutta kuvataiteen tekemisen hän pitkään jätti nyttemmin edesmenneelle puolisolleen Olavi Tialalle.

Nyt Olavin jälkeen jatkuu kuvataidetyö Villa Svedenissä siis Sivin toimesta, mutta hänen omasta sisimmästään ponnistavin teemoin ja mistäpä muualta ne voisivatkaan ponnistaa.

Olavilta Siv kertoo oppineensa monta perusasiaa.

– Kuten pystyviivat ja vaakaviivat ja perspektiivin. Ja Olavi kertoi mielellään maalaamiseen liittyvistä asioista.

Ainakin vielä Siv maalaa valtaosin akryylivärein. Arbor-näyttelyn teokset on kaikki tehty akryylillä.

– Öljyvärit ainakin vielä vähän pelottavat ja se hajukin. Mutta Olavilta jäi aineksia maaleihin ja olen kiinnostunut kokeilemaan.

Miten maalaus syntyy ja mistä se lähtee liikkeelle? Siv Ågren ei kysymysklassikon edessä epäröi.

– Alussa on aina ajatus, tulos ei ole tärkeä.

Siv tarkoittaa sitä, että jos alkuperäisestä ajatuksesta eli ideasta luonnostelematta lähtevä maalaus ei kehity haluttuun suuntaan, niin maalausta voi muuttaa tai aloittaa kokonaan alusta. Tärkein ja välttämätön on kuitenkin itse lähtökohta.

– Väristä se lähtee, kuvaa Siv ensimmäistä vetoa.

– Kaikki kuitenkin syntyy periaatteessa samalla kaavalla, maalaukset, musiikki, kirjoittaminen.

Sivin työt näyttävät lyhyessä ajassa muuttuneen lähinnä esittävästä tai representatiivisesta taiteesta vapaamman ilmaisun suuntaan.

– Ensin oli realistisempaa, nyt sitten olen enemmän mennyt abstrakti-realistiseen suuntaan, hän kuvaa.

Töille on ominaista myös kerroksellisuus sikäli, että eri etäisyyksiltä teoksia katsoen voi hahmottaa tai olla hahmottavinaan eri asioita. Lisäksi monesti tulee mieleen, että mitähän siellä kokonaan näkymättömissä usvassa tai puun takana piilee.

Siv pohtii hieman vähättelevään sävyyn, että teokset voivat edustaa myös naivismia. On pohdinnassa perää tai ei, niin naivistisessa lähestymistavassa ei kuvataiteen maailmassa ole ollut mitään hävettävää ainakaan sataan vuoteen.

Taiteilijalla tuntuvat luomisen ilo ja into vielä limittyvän tiettyyn epävarmuuteen siitä, että mitähän yleisö tauluista oikein ajattelee ja ottavatko vakavasti. Juttuhetken lopuksi Siv pyytää toimittajaa sisälle Villa Svedeniin. Sieltä löytyy vielä Arbor-näyttelynkin teoksia tuoreempia maalauksia.

Ja niissä maskeja, sekä selkeitä että vain tietyltä etäisyydeltä aavistuksena hahmottuvia.

– Teatterin maailma ja nimenomaan teatterimaskit ovat alkaneet kiehtoa minua yhä enemmän, Siv paljastaa.

Villa Svedenin tunnelman – joka on kovin kaukana ympäröivästä kiiremaailmasta – ja Sivin teosten ympäröimänä putkahtaa mieleen eräs William Shakespearen lainatuimmista teksteistä (näytelmästä Kuten haluatte, suomennos Paavo Cajander).

Koko maailma

On näyttämö, ja miehet, naiset, kaikki

Siin' esiintyvät; kukin tulee, menee;

Jokaisell' eläissään on monta osaa

Mitä on maalausten maskien takana ja mitä rooleja kukin meistä esittää? Sitä päästään ehkä ja toivottavasti pohtimaan Siv Ågrenin seuraavassa näyttelyssä. Samaan aikaan Villa Sveden jatkaa elämäänsä taitelijakotina ja taiteen tekemisen kotina.

Ja puiden kotina.

– Pelastetaan puut, sanoo Siv Ågren.

Arbor – Siv Ågrenin maalauksia Pännäisten Galleria Brunossa elokuun ajan.