Paikallisuutiset
Luotsin myymälää jäi ikävä: ”Oli mun juttu jo Retron aikana”
– Surullista kun myymälä suljettiin, mutta ei saa jumittua voivotteluun, tuumii kuntouttavaan työtoimintaan Asema Luotsilla nyt ryhmässä osallistuva Jaana Millasnoore.
Luotsin kierrätysmyymälän tilalle tuli ryhmätoiminta alkuvuodesta. Yksi monista osallistujista on aikoinaan peruskoulupohjalta työelämään ponnistanut 57-vuotias Jaana Millasnoore. Hän käy nyt kahdesti viikossa kädentaidot-ryhmässä.
– Vieläkin on tosi surullista kun myymälä suljettiin. Mielelläni olisin jatkanut siellä työskentelyä. Kaipaan kovasti kanssakäymistä ja juttutuokioita asiakkaiden kanssa, ja itse myymälätyötä, mikä oli mun juttu jo Retron aikana. Tykkään tavaroiden hyllyttämisestä, esillelaitosta, hinnoittelusta ja kassalla toimisesta, kuvailee Millasnoore.
Kuntouttavaa työtoimintaa hän kehaisee hyväksi systeemiksi.
– Olen tykännyt, ei voi valittaa. Olen saanut arkeen paljon uutta sisältöä ja työpaikan, jonne mennä. Nivelreuman ja fibromyalgian vuoksi en pystyisi tekemään kokopäivätöitä ja täyttä viikkoa.
Oppinsa Jaana Millasnoore kuvaa hakeneensa koulunpenkin sijaan työtä tekemällä ja monenlaiselta työllistämiskurssilta.
– Joskus penskana haaveilin kampaajan ammatista. Peruskoulun jälkeen hainkin ammattikouluun kampaajalinjalle, sisälle pääsy jäi muutamasta pisteestä kiinni. Jossain vaiheessa iski allergia ja kampaajahaaveet saivat lopullisesti jäädä.
– Peruskoulun jälkeen päätin pitää välivuoden ja menin töihin. Työhistoriaan kuuluu muun muassa lastenhoitoa, keittiöhommia, siivousta ja erilaisia toimistotehtäviä.
Luotsin muutto Skatasta Jaakonkadulta Pedersiin pohdituttaa.
– Peders on aika sivussa. Minulle matka ei ole ongelma kun kuljen autolla. Kaikilla ei kuitenkaan ole autoa eikä edes polkupyörää käytössään. Tippuukohan porukkaa pois, Jaana Millasnoore epäilee.
Suru ei herkästi tule puseroon elämään myönteisesti suhtautuvalla työelämän kuntoutujalla.
– Sairauksien kanssa oppii elämään, mutta taloudellisesti tekee välillä tiukkaa. Saan työmarkkinatukea ja lisäksi yhdeksän euroa työpäivältä. Luotsin myymälässä tein neljänä päivänä töitä, nyt olen ryhmätoiminnassa kahtena päivänä eli siltä osin tulot ovat puolittuneet. Onneksi meillä on velaton talo ja lapset ovat aikuisia.
Millasnoore pohtii, etteihän siitä mitään tulisi, jos rupeaa koko ajan suremaan, että mitä on menettänyt.
– Ihan tyytyväinen olen kaikkeen. Asenne on, että päivä kerrallaan mennään. Ei saa jumittua voivotteluun.
