Kolumnit

Linda Lindroosin kolumni: Viimeistä viedään!

Kirjoittaja on Centrian TKI-asiantuntija ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.

Olin 14-vuotias kun tein yläasteen työharjoittelun Pietarsaaren Sanomissa. Ilmeisesti suoriuduimme tehtävistämme luokkatoverini kanssa ihan hyvin, sillä saimme jatkaa sen jälkeen nuorisopalstan vetäjänä. En muista tarkalleen, kuinka kauan sitä teimme, mutta ainakin koko ysiluokan ja mahdollisesti osan lukion ensimmäistä luokkaa.

Kirjoittaminen oli kivaa ja toimituksessa oli mukavia tyyppejä, joten tehtävä oli tosi mieluisa. Lähtiessäni opintojeni aikaan ulkomaille viettämään vaihto-oppilasvuottani kirjoitin ja kerroin elämästäni Välimeren rannalla.

Kun sain lapseni, oli hänen hymyilevä kuvansa pituuden ja painon kera vauvailmoituksissa. Minusta ja tyttärestäni tehtiin myös juttu äitienpäivänä ilmestyneeseen lehteen, jossa kerroin miltä tuntui viettää ensimmäistä äitienpäivää äitinä.

Olen bongannut lehdestä koulusta valmistuneiden nimiä, myös aikoinaan oman nimeni. Olen itkenyt läheisten kuolinilmoituksia lukiessani ja leikannut ne talteen muistojen albumiin. Olen lehden sivuilta saanut vinkkejä siitä, mitä kaupungissa tapahtuu ja mihin tapahtumiin kannattaa askeleensa suunnata.

Olen myös itse tapahtumanjärjestäjänä työskennellessäni kutsunut toimittajia lehdistötilaisuuksiin ja pystynyt sillä tavoin houkuttelemaan muita kaupunkilaisia mukaan rientoihin.

Olen lukenut monista pietarsaarelaisista ja heidän puuhistaan lehden sivuilta ja oppinut uusia asioita kotikaupungistani. Viimeiset neljä vuotta olen säännöllisesti havainnoinut maailmaa ja kirjoittanut ajatuksistani kolumneja ja saanut niistä myös palautetta lehden lukijoilta.

Lehdellä on ollut oma, erityinen paikkansa ainakin minun arjessani, enkä totta puhuakseni edes muista aikaa, jolloin lehteä ei ole ollut olemassa sillä se on ilmestynyt siitä asti, kun olin 3-vuotias.

Pietarsaaren Sanomat on ollut meitä yhdistävä ja vahvistava tekijä. Oman lehden kautta olemme saaneet äänemme kuuluviin.

Meidän suomenkielinen yhteisömme on Pietarsaaressa pieni ja tämä lehti on ollut meille niin tärkeä ja iso osa identiteettiämme. Pietarsaaren Sanomat on ollut meitä yhdistävä ja vahvistava tekijä. Oman lehden kautta olemme saaneet äänemme kuuluviin. Olemme myös tallentaneet omaa historiaamme lehden sivuille.

Mutta minkäs teemme, ajat ja tavat muuttuvat ja me siinä mukana, niin hyvässä kuin pahassakin. Sen tiedän kuitenkin jo varmuudella, että Pietarsaaren Sanomien kokoista aukkoa elämissämme on hankala paikata.

Tämä on minun viimeinen kolumnini Pietarsaaren Sanomissa. Olen iloinen, että olen saanut kirjoittaa teille. Olen kiitollinen kaikista ystävällisistä sanoistanne vuosien varrella. Olen ylpeä, että olen saanut olla osa juuri tämän lehden tarinaa.