Kolumnit

Linda Lindroosin kolumni: Tylsiä hetkiä ja arvokkaita oivalluksia!

Kirjoittaja on Centrian TKI-asiantuntija ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.

Huomasin tänään, että minulla on tylsää. Olen ollut sairaana ja kuumeen ja kovasti tukkoisen nenän kanssa en ole jaksanut tehdä juuri mitään. Muutama hauska juttu meni töissä sivu suun jo ennen syyslomaa ja odotetut lomapäivät ovat lähinnä kuluneet sohvan pohjalla. Suunnitelmat päivävaelluksista luonnossa ja piristävästä avantouinnista saivat jäädä.

Harmitti vietävästi, mutta minkäs teet? Erilaiset flunssat, mykoplasma ja covid riehuvat niin kouluissa kuin työpaikoillakin, eikä niitä ole helppo välttää lähes neuroottisesta käsienpesusta huolimatta.

Minulla ei yleensä ole aikaa makoilla aloillani pitkään, enkä siksi myöskään ehdi esimerkiksi katsomaan suoratoistopalveluita. Siksi sairaslomapäivät (jotka pysyin hereillä, sillä ensimmäiset päivät nukuin pois) sujahtivat kätevästi Netflixiä tuijottaen.

Totesin jo muutaman päivän kuluttua, että apua, miten pitkiä päivät voivatkaan olla ilman oikeaa tekemistä. Mieli halusi ulos ja jopa siivoaminen tuntui hauskalta vaihtoehdolta, mutta kunto ei siihen vielä antanut myöten. Aloin siis kutomaan tyttärelleni villapaitaa.

Elämäni ensimmäisen villapaidan kudoin viime talvena ollessani pidemmällä sairaslomalla pitkittyneen ja hankalan hengitystietulehduksen jälkeen. Minulla meinasi silloinkin pää hajota paikoillaan oloon ja oli pakko keksiä jotain tekemistä. En ole ikinä kutonut edes villasukkia, mutta niinpä vaan tein miesystävälleni lahjaksi ihanan pehmeän ja lämpimän villapaidan. Tylsyydellä on siis ollut myös hyvät puolensa.

Minulla se on herättänyt halun keksiä sellaista tekemistä mitä pystyn tekemään kotisohvallani ilman että rasitan itseäni fyysisesti. Vaikka sairastaminen ei ole mukavaa, se pakottaa pysähtymään ja rauhoittumaan. Olisi ehkä suotavaa, että osaisimme kiireisessä elämässämme antaa tilaa tylsyydelle joskus myös ilman sairastamista.

Olen kiitollinen, että olen yleensä terve. Jaksan touhuta ja tehdä. Saan käydä töissä.

Sairastamalla oppii myös arvostamaan terveyttä. Olen kiitollinen, että olen yleensä terve. Jaksan touhuta ja tehdä. Saan käydä töissä. Voin mennä päivävaelluksilleni joku toinen viikonloppu ja avantoon pulahdan vaikka seuraavana sopivana arki-iltana. Tämä ei ole itsestäänselvyys ja on terveellistä muistaa, että kaikilla eivät asiat ole yhtä hyvin.

Vakavan sairauden, kroonisen kivun tai pahoinvoinnin takia ei aina ole mahdollista kutoa edes sitä villapaitaa tai katsoa telkkua tai tehdä mitään muutakaan. Silloin tylsyys ei ole vain mahdollisuus keksiä jotain vaihtoehtoista tekemistä tai avain uusiin oivalluksiin, vaan se on ankeaa todellisuutta, jota ei pääse karkuun.

Omat ongelmat kannattaa laittaa oikeaan perspektiiviin ja huomata, ettei minulla ehkä olekaan niin tylsää ja vaikka olisi, niin ei haittaa. Olen onnekas, että sairastumiseni ovat tähän asti aina olleet väliaikaisia. Kun keho on saanut levätä ja kerätä voimiaan, olen päässyt takaisin normaaliin arkeeni. Tämä on ehkä tärkein oivallukseni tylsyyden keskellä.