Viihde
Laiska-Jaakko, joka puhuu ihmisille somettamisen sijaan: Osmo Ojala kertoisi Pietarsaaresta muulle Suomelle monin verroin enemmän
Ei tarvitse kauankaan pyöriä Pietarsaaren tapahtumissa eikä kahviloissa, ennen kuin törmääOjalan Osmoon. Hän lienee paikallisesti tunnetuimpia Laiska-Jaakon arvonimellä palkittuja kautta aikojen.
Vuoden 2019 Laiska-Jaakko on ollut vallassa vajaan vuorokauden.
Haastatteluhetki keskustan avokahvilassa keskeytyy moneen kertaan, kun ohikulkijat poikkeavat onnittelemaan valinnasta.
Kutsumme häntä nyt tässä jutussa Osmoksi. Liki parinkymmenen vuoden työtoveruuden jälkeen tuntuisi hassulta teititellä.
”Jokainen, joka ymmärtää maantiedettä tajuaa, että valtaosan siitä uudesta työvoimasta, joka halutaan muualta Suomesta, täytyy tulla suomenkieliseltä alueelta.” Osmo Ojala Laiska-Jaakko 2019
Osmo myöntää auliisti, että hän pitää ihmisten kohtaamisesta kasvokkain. Rotaryklubi, Pietarsaaren klubi, TB:n vaihtoehtoparlamentti ja muut riennot pitävät hänet ajan tasalla siitä mistä puhutaan.
– En ole esimerkiksi facebookissa ollenkaan, ja se on ihan tietoinen valinta.
– Kun tapaa ihmisiä suoraan, ei ainoastaan pääse sanomaan omia mielipiteitään, vaan myös kuulee mielenkiintoisia asioita, ja pysyy ihan myönteisesti kärryillä siitä pienestä, mitä kaupungissa tapahtuu. Lehdet hoitavat tämän isomman puolen, mutta on paljon sellaista, mikä ei varmaankaan koskaan yllä minnekään palstoille, edes someen.
Naamakkain ja porukassa rupateltaessa pääsee kuuntelemaan, kommentoimaan, selittämään ja perustelemaan samassa ja suoraan.
– Siinä voi myös heti oikoa, jos esiintyy hassuja väärinkäsityksiä jostain. Vaikka olisi pöydässä isokin porukka, keskustelu ei koskaan pääty mihinkään käsirysyyn, Osmo tietää.
Hän jäi virallisesti eläkkeelle kesäkuun alussa. Joku esitti, että koska sinulla nyt on aikaa, voisit mennä vaikka someen.
– Tottakai voisin, vähän samaan tapaan kuin maan hallitus pitää Nato-option vapaana. Mutta en minä jaksa seurata sellaista loanheittoa, mitä esimerkiksi vaalien aikaan on aika raakasti. Pärjään hyvin ilmankin.
Aikaa Osmolla nyt on. Sitä hän on valmis käyttämään vaikkapa Laiska-Jaakon viitan – joka näillä keleillä jää mieluusti narikkaan, sen lämpimämpää asustetta on kuulemma vaikea kuvitella – suojista kaupungin yhteisen hyvän eteen.
– Yhden todella tärkeän asian haluan nostaa esiin. Olen aidosti huolissani siitä, kuinka saamme työpaikoille uusia tekijöitä.
Talvisen selvityksen perusteella Pietarsaaren seudulla on auki tai avautumassa 600–900 työpaikkaa, joiden täyttäjistä ei ole toistaiseksi tietoa. Työnantajat pitävät työvoimapulaa kaikkein pahimpana kasvun ja kehityksen esteenä.
– Oli luku kumpi tahansa, se on järkyttävän iso. Olen muun muassa omassa kolumnissani [PS Pulssi 12.7.] yrittänyt sanoa suoraan, että näihin ”tule tänne” -tilaisuuksiin täytyy alkaa saamaan muutakin väkeä kuin paluumuuttajia.
Osmon mukaan viimeistään ensi vuoden Jaakon Päiviä ja seutua työtä tarjoavana alueena on markkinoitava yritysten, kuntien ja kehitysyhtiö Concordian voimin näkyvästi suurissa maakuntamedioissa.
– Tällaisen teollisuuskaupungin elinehto on, että tänne saadaan työn tekijöitä. Sen takia sanoin sunnuntain avajaistilaisuudessakin, että meidän pitää avautua lisää ja kunnolla muuhun Suomeen, eli ottaa tämä vanha jo tupakkatehtaan ja Schaumanin ajoista tuttu malli käyttöön. Ja myös ihan avoimesti kannustaa työperäiseen maahanmuuttoon, sillä mehän tarvitsemme myös sitä.
Suomenkielisten asukkaiden osuus paikallisesta väestöstä on ollut reippaassa laskusuunnassa viimeiset pari-kolmekymmentä vuotta.
Osmon mielestä tämä ei ole luonnonlaki, vaan tilanne voi ja sen jopa täytyy muuttua.
– Jokainen, joka ymmärtää maantiedettä tajuaa, että valtaosan siitä uudesta työvoimasta, joka halutaan muualta Suomesta, täytyy tulla suomenkieliseltä alueelta. Ei ole mitään muuta vaihtoehtoa.
– En malta olla palaamatta vuoden 1994 asuntomessuihin. Ilman sen puolen onnistumista kävijämäärä ei olisi ikinä voinut nousta yli 157 000:n. Kävijöistä valtaosa oli suomenkielisiä.
Myös ruotsinkielisillä alueilla tottakai on työntekijäpotentiaalia, mutta Osmo ei laskisi liikaa sen varaan.
– Pelkään ongelman olevan siinä, että he jotka lähtevät hakemaan korkeampaa koulutusta esimerkiksi Helsingistä ja Turusta, eivät kovin helpolla enää palaa. Pääkaupunkiseudulla ja Varsinais-Suomessa on niin valtavan hyviä mahdollisuuksia.
Jakob Lines -varustamon aikaan Pietarsaari tunnettiin Osmon mukaan paljon paremmin Kainuuta, Savoa ja Pohjois-Pohjanmaata myöten. Nyt laivalinjan aikaansaama tunnettuus on heikentynyt hänen mielestään selvästi.
Juuri nuo alueet ovat niitä, joiden työvoimaa Pietarsaari saattaisi kiinnostaa.
– Jos tämä ei nyt ihan enää Amerikka heille ole, niin voi tämä kuitenkin olla se kaupunki monelle. Helsingissä, Turussa tai Tampereella asuvalle tämä ei sitä välttämättä ole.
Kielitaitoiselle miehelle alueen ja kaupungin kaksikielisyys on luonteva asia. Kielikysymystä hän lähestyy mieluimmin käytännönläheisesti kuin periaatteiden näkökulmasta.
– Pitää meidän keskenämmekin keskustella näistä asioista ihan avoimesti. Mitä voimme tehdä, että esimerkiksi palvelutarjonta on sellainen, että se todella vastaa ihmisten tarpeisiin?
Hän sanoo, että tokihan kaupan ja yritysten intresseissä on saada tavaransa myydyiksi.
– On etu osata niitä kieliä, joita hankintoja tekevät ihmiset käyttävät. Kyllä minä ainakin mielelläni menen paikkaan, jossa minun toiveitani ymmärretään. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Usein törmää suomenkielisten vieraiden ihmettelyyn siitä, voiko Pietarsaaressa todella pärjätä pelkällä suomenkielellä. Osmon mukaan imagopuolessa on paikallisilla työstämistä.
– Pitää hyväksyä tietty itsekritiikki. Kyllä täälläkin varmaan on syytä katsoa hieman peiliin, että olemmeko nyt ihan fiksusti hoitaneet näitä asioita. Onko aina annettu ulospäin oikeaa kuvaa, ja onko toisekseen tehty aivan kaikki, että sillä suomella pärjäisi.
– Sekin on ymmärrettävä, että joku ei osaa ihan täydellistä laudaturin suomea.
Kahdenkaan kielen hallitseminen ei Osmon mukaan enää riitä, vaan englanti on jo hyvässä vauhdissa kolmanneksi kotimaiseksi.
Valinta Laiska-Jaakoksi oli Osmolle täydellinen yllätys. Saadessaan pari viikkoa sitten asiasta kertovan puhelun hän oli kompastua kotirappusillaan häkellyksestä.
– En olisi kuuna kullan valkeana osannut aavistaa moista. Olen otettu, onhan tämä kunnia.
– Suhtaudun asiaan lievällä huumorillakin: tämähän on tavallaan vanhan keskiaikaisen perinteen jatkoa viittoineen ja hattuineen. Mutta näinkin on hauskaa viettää Jaakon Päiviä.
Kovin monta äidinkielenään suomea puhuvaa ei ole valittu Laiska-Jaakoksi. Osmo ei tee tästä isompaa numeroa.
– Tämähän ei saa olla sellainen homma, joka jaetaan äidinkielen mukaan, vaan tietysti sen perusteella, mitä ihmiset ovat tehneet.
– Mutta kovin suotavaa on, että tähänkin tehtävään valitaan vähintäänkin molempien kieliryhmien edustajia. Voi olla, että jonain kauniina päivänä valitaan sellainen, jonka äidinkieli ei ole kumpikaan näistä kahdesta.
Laiska-Jaakon alkuperäiseen rooliin kuuluu hallitsijavuoden aikana Pietarsaaren tuominen esiin myönteisessä mielessä. Kansanläheistä roolia ja nimitystä Osmo arvostaa.
– Tämä antaa mahdollisuuden tuoda tärkeinä pitämiään asioita esiin.
Pitkän linjan journalisti
Vuoden 2019 Laiska-Jaakko Osmo Ojala on syntynyt Haapavedellä vuonna 1957.
Asunut ”aina” Pietarsaaressa lukuunottamatta opiskeluvuosia Tampereella.
Vaimo Ritva Karhula ja omassa perheessään asuva poika, kolme lapsenlasta.
Yhteiskuntatieteiden lisensiaatti.
Media-alalla 1980-luvun alkupuolelta, työkokemusta toimittajana Ylen Pohjanmaan aluetoimituksissa, Pietarsaaren Sanomissa ja Keskipohjanmaassa.
Vuosina 1995–2015 Pietarsaaren Sanomien päätoimittajana. Kirjoittaa edelleen kolumneja.
Seuraa aktiivisesti yhteiskunnallista keskustelua, tapahtumia, urheilua ja kuvataidetta.
Rotaryklubi Pietarsaari-Mässkärin sihteeri. Oli perustamassa Skata-yhdistystä. Jäsenenenä Pietarsaaren seudun tutkijaverkostossa, viiniseurassa ja Pietarsaaren klubissa.
Harrastaa sauva-kävelyä, lumitöitä, nurmikon leikkuuta ja mökkeilyä. Talouteen kuuluu myös kaksi kissaa.