Paikallisuutiset

Kun sotalippu liehui Pietarsaaren paloaseman tornissa - Museon näyttely vie kotirintaman arkeen ja saksalaisten läsnäoloon 1941-44

Pietarsaaren museon uusi näyttely vie kävijän sota-ajan Pietarsaareen vuosina 1941-44. Malmin talossa esillä oleva näyttely raottaa kotirintaman arkea ja saksalaisten läsnäoloa valokuvin, tekstein ja esineistöin talvisodan puhjettua 30. maaliskuuta 85 vuotta sitten.

Ikkunat on pimeän tultua peitettävä kunnolla, ”niin että ulospäin ei näy valoa”.

Kaupungissa valmistauduttiin museonjohtaja Carola Sundqvistin mukaan eri tavoin ja etukäteen edessä olevaan poikkeusaikaan, jolloin säännöstelystä ja tavarapulasta tulisi arkipäivää, koulut muuttuisivat sotasairaaloiksi, Nygårdin verstaalla valmistettaisiin sotamateriaaliksi hylsyjä ja saksalaisia rynnäkkötykkejä nähtäisiin Kauppiaankadulla rivissä odottamassa jatkokuljetusta rautateitse pohjoiseen toukokuun lopussa 1943.

– Väestönsuojelulautakunta oli perustettu jo vuonna 1937, vaikka siitä koskeva laki tuli vasta vähän ennen talvisodan alkua. Lautakunnan tehtäviin kuului suunnitella ja kehittää kaupungin väestönsuojaa, Sundqvist kuvaa.

Lokakuun alussa 1939 järjestettiin valtakunnallinen väestönsuojeluviikko. Palokunnantalolla pidettiin yleinen luento ja muun muassa poliisimestari W. Laurell kertoi ilmahyökkäyksistä sekä taistelukoneiden kehityksestä.

Paikallislehdessä julkaistiin kymmenen väestönsuojelukäskyä ja kaupunkilaisia kehotettiin leikkaamaan ohjeet lehdistä ja lukemaan ne huolellisesti.

– Ohjeissa kerrottiin, että ikkunat on pimeän tultua peitettävä kunnolla, ”niin että ulospäin ei näy valoa”. Myös autojen ja polkupyörien lamput tuli peittää kankaalla tai paperilla.

Lottien valmistamia kaasunaamareita oli myynnissä apteekissa ja Granholm & Kåll -kaupassa. Lotta Svärd -paikallisosasto avasi kanslian Svenska gårdenissa. Lotat ottivat vastaan lahjoituksia ja lahjoja eteen päin jaettavaksi apua tarvitseville sekä sodan aikana joukoille itärajalla.

Viipurista evakuoitiin Pietarsaareen yrityksiä talvisodan kynnyksellä; Puku-Keskus, Viipurin tupakka, rautakauppa Starckjohann & Co.

Viipurista evakuoitiin Pietarsaareen yrityksiä talvisodan kynnyksellä sotilasviranomaisten määräyksestä.

Työntekijöineen, koneineen, varastoineen evakuoitu Puku-Keskus Oy sijoitettiin Ristikarin koululle. Koulu oli tyhjennetty ja oppilaat siirretty jatkamaan opintietään Marian kansakouluun, nykyiseen Marjalaan. Yritys valmisti sotilasvarusteita Ristikarilla juhlasalissa ja auloissa seuraavaan vuoteen asti kunnes muutti Helsinkiin.

Viipurin tupakan tuotteita puolestaan valmistettiin sotavuosina Strengbergillä, joka omisti siitä osake-enemmistön. Kun Viipuri menetettiin jatkui Viipurin tupakan merkkien valmistus Pietarsaaressa.

Vanha viipurilainen Starckjohann & Co -rautakauppa näkyi niin ikään Pietarsaaren katukuvassa jonkin aikaa sotavuosina.

Ilmavalvonnassa varustuksiin kuului kaksi susiturkista, kiikari, revolveri kotelossa.

Kaupungin valvonnasta huolehtivat lotat ja suojeluskunnan väki. Ilmatilaa viholliskoneiden varalta vahtivat pääsääntöisesti lotat ja koulutytöt Myllymäellä vesitornista käsin. Varustuksiin kuului kaksi susiturkista, kiikari, revolveri kotelossa seinällä sekä julisteita ja kuvia, joiden avulla tunnistettiin eri lentokonetyypit.

– Vahdinpitoa monessa eri paikassa kaupungissa organisoi suojeluskunta, jolla oli kanslia Kanavapuistikko 5:ssä sekä palokunnantalolla. Vahdit olivat yleensä 15–18-vuotiaita koululaisia, kertoo Carola Sundqvist.

Teollisuus järjesti alueensa vartioinnin oman henkilöstön voimin.

Ilmahälytys annettiin Pietarsaaressa kolmesti joulukuussa 1939 ja viidesti vuonna 1940.

Jatkosodan aikana ensimmäinen ilmahälytys annettiin helmikuussa 1942, vuonna 1943 ei yhtään.

Jatkosodan aikana ilmavalvontaa olikin voitu pikkuhiljaa vähentää, sallia katuvalaistusta ja laskiaiskokkoja kun sota oli keskittynyt yhtä enemmän itärintamalle.

Pommit putosivat Pietarsaareen laskiaistiistaina 1944.

Ainoa pommitus Pietarsaaressa tapahtui 22. helmikuuta 1944. Päivä sattui olemaan laskiaistiistai, jolloin seudulla perinteisesti poltetaan kokkoa, niin nytkin, joten liikkeellä oli poikkeuksellisen paljon ihmisiä.

Pommit putosivat Kirkkorannalle sekä muun muassa Skutnäsinkadun länsipuolelle, jossa katu oli täynnä ihmisiä. Viisi ihmistä kuoli ja useita joutui sairaalahoitoon.

Ainakin yli 200 Waffen-sotilasta oli sijoitettuna Pietarsaareen talvella 1941-42.

Waffen-SS näkyi Pietarsaaren katukuvaan joulukuusta 1941 lukien.

Päämaja toimi vanhalla palokunnantalolla. Heidän käytössään oli muun muassa varasto, postitoimisto ja sotasairaala, jonne opastettiin saksankielisellä kyltillä.

– Tarkasta määrästä ei ole tietoa, mutta varmuudella voi sanoa, että ainakin yli 200 Waffen-sotilasta oli sijoitettuna Pietarsaareen talvella 1941-42. Suomi ja Saksa olivat aseveljiä. Kyse oli lähinnä lepäämään lähetetyistä sotilaista, kuvaa historioitsija Patrik Sundqvist, joka on kirjoittanut osan näyttelyteksteistä.

Moni valokuvautti itsensä ja museon arkistosta löytyy yhteensä 400-500 negatiivia saksalaissotilaista.

– Tiettyjä osia yksiköistä jäi Pietarsaareen vielä kesän 1942 yli, mutta enemmistö saksalaissotilaista oli palannut jo huhtikuussa rintamalle, Sundqvist kertoo.

Saksalaisille Pietarsaari oli tärkeä paikka yhtenä satamakaupunkina. Suomi oli antanut saksalaiselle sotaväelle luvan kulkea Suomen kautta ja saksalaisalus toisensa perään nähtiinkin ankkurissa Alholmassa.

– Satama pystyi toimimaan esimerkiksi kauttakulkuliikenteessä, koska sitä ei pommitettu. Alholman kautta kulki saksalaisia joukkoja ja sotamateriaalia.

Yksi tuttu näky laiturissa oli ”Neidenfels” runkoon maalattuine sota-ajan vessahuumoreineen. Toinen oli kahdeksan visiittiä Pietarsaareen vuonna 1942 tehnyt ”Malgache”.

Myös rakkaus eli sodan varjossa.

Myös ihastusta oli ilmassa, sillä moni pietarsaarelaisnainen rakastui saksalaiseen sotilaaseen.

Yksi heistä oli Inga Hjelm, joka kohtasi rakkauden kun saksalainen sotilas Peter Schneider sai siirron Norjasta Pietarsaareen vuonna 1942. Kesähäitä vietettiin seuraavana vuonna Fäbodassa Keltaisessa paviljongissa (Lönngrenin kahvilassa).

Näyttely on esillä ensi kevääseen asti.

Patrik Sundqvist on kirjoittanut muun muassa kirjan ”Staden och hakkorset”, joka kertoo saksalaissotilaista Pietarsaaressa vuosina 1941-44. Alkujaan vuonna 2008 ilmestyneestä teoksesta on otettu kolmas painos.