Kun laihuudesta ja onnesta tulee synonyymeja: Fredrika hoitaa syömishäiriötä sairastavia erinomaisin tuloksin Pietarsaaressa - Neljä potilasta viidestä on parantunut klinikan hoivissa

"Syömishäiriössä kyse on psykologisesta häiriöstä, joka vaikuttaa myös kehoon. Se syntyy mielessä, pesii kehoon".

– Parhaitenhan hoito voidaan toteuttaa juuri siihen keskittyneessä yksikössä, Isomaa pohtii erikoistumisen voimaa.

Klinikalla on vuosittain hoidossa samanaikaisesti kuutisenkymmentä potilasta, joista uusia on neljäkymmentä. Potilaat tulevat Pietarsaaren seudulta ja kauempaankin. Nuorimmat ovat yksitoistavuotiaita, vanhimmat kolmekymppisiä.

Toimintaan kuuluu mm. poliklinikka ja päiväosasto; poliklinikka sijaitsee Malmin vanhassa sairaalassa ja päiväosasto sen takana puurakennuksessa, entisessä päiväkodissa.

Poliklinikka tarjoaa avohoitoa kaikille syömishäiriötä sairastaville nuorille, syömishäiriön tyypistä ja vaikeusasteesta riippumatta. Hoito perustuu säännöllisiin käynteihin ohjaajan luona. Tähtäin on nuoren oman identiteetin ja myönteisen minäkuvan kehittymisessä, että nuori oppii hyväksymään ja kunnioittamaan itseään, olemaan paras mahdollinen versio itsestä.

Kuusipaikkainen päiväosasto on tarkoitettu vaikeaa syömishäiriötä sairastaville, mutta ei akuutin osastohoidon tarpeessa oleville potilaille.

Osasto toimii arkisin kello 8-15.

Hoito alkaa viiden käynnin mittaisella arviointijaksolla, jolloin potilas tapaa sekä tulevan omaohjaajansa ja lääkärin. Toiveena on, että perhe olisi mukana alusta lähtien.

Arviointijaksolla kartoitetaan potilaan tilanne ja luodaan käsitys hänen ongelmastaan.

Kun hoitoon on tultu ajoissa, näyttää lupaavalta usein jo puolen vuoden kuluttua; syöminen sujuu paremmin tai syöminen on riittävää.

– Hoitoaika on keskimäärin yksi vuosi, joka sisältää nelisenkymmentä käyntiä, siis käynnin yleensä kerran viikossa.

Kehoa ja mieltä on hoidettu Fredika-klinikalla alusta, vuodesta 2002, asti kun havahduttiin siihen, ettei vanha hajautettu malli, jossa potilaan hoito jaetaan psykiatriseen hoitoon ja somaattiseen seurantaan eri toimipisteissä, toiminut riittävän hyvin. Esimerkkiä haettiin Ruotsista, jossa oli jo perustettu pieniä, syömishäiriöiden hoitoon erikoistuneita poliklinikoita. Niistä raportoitiin hyviä hoitotuloksia. Lähtökohtina olivat hoidon helpompi saatavuus, ruumiin ja mielen hoitaminen yhdessä hoitopisteessä.

– Kohtaamme potilaat ihmisinä, ei ainoastaan sairautena. Ymmärrämme syvästi, miten syömishäiriö toimii. Ettei kukaan tahallaan kieltäydy syömisestä.

Klinikan tarjoamaa hoitomuotoa Isomaa luonnehtii kevyeksi, sillä enemmistö potilaista saa avun avohoidossa syömishäiriöpoliklinikalla.

Kokonaisvaltainen hoito merkitsee paitsi sekä kehon että mielen hoitoa myös koko hoidon saamista yhdestä paikasta, yhden luukun periaatteella. Matalan kynnyksen hoitopaikkaan pääsee hoidettavaksi helposti ja nopeasti, ilman lähetettä ja hoito on maksutonta.

– Kukaan ei hakeudu turhaan syömishäiriöyksikköön hoitoon.

Kokonaisvaltainen ymmärtäminen perustuu puolestaan tutkittuun tietoon siitä, miten syömishäiriö vaikuttaa sairastuneeseen, myös perheeseen ja läheisiin. Tutkimusta on tehty ja edelleen tehdään ahkerasti kehitystyön pohjaksi.

– Syömishäiriössä kyse on psykologisesta häiriöstä, joka vaikuttaa myös kehoon. Se syntyy mielessä, pesii kehoon, jossa vaikuttaessaan saa aikaan psyykkisiä muutoksia. Juuri kehon ja mielen yhteispeli tekee sairaudesta vaikeahoitoisen, Isomaa huomauttaa.

Syömistä korjataan terapeuttisin keinoin.

– Pakkosyöttämään ei lähdetä. Todella harvoin joudumme myöskään lähettämään potilasta psykiatriseen sairaalahoitoon.

Vahvana viestinä on, että niin kauan kun pitää kiinni riittävästä ja säännöllisestä syömisestä ei syömishäiriöllä ole tilaa kasvaa.

Syömishäiriön tausta on Isomaan mukaan paljon monimutkaisempi kuin, että se olisi kasvatuksen, isän tai äidin vika.

– Kehityskulku, kulttuuri, koko ympäristö ja geneettinen alttius vaikuttavat.

– Usein kyse on halusta hallita jotain sillä hetkellä vaikealta tuntuvaa. Syömisen rajoittamisesta rakentuu uusi tapa hallita tunteita ja omaa käyttäytymistä.

– Laihuudesta ja onnesta tulee synonyymeja. Tätä kuvaa on media osaltaan vahvistamassa laihuuteen ja laihtumiseen liittyvillä kuvilla ja jutuillaan. Läskipuhetta esiintyy valitettavasti aikuisten keskuudessa niin kodeissa kuin medioissa kun keskusteluissa kiinnitetään huomiota siihen mitä ja kuinka paljon voi syödä, mikä lihottaa, mikä laihduttaa. Lapset nappaavat viestin kokemuspiiriinsä herkästi.

Enemmistö Fredrika-klinikan potilaista potee laihuushäiriötä eli anoreksiaa, ahmimishäiriötä tai ahmintahäiriötä.

– Ahmimishäiriössä eli bulimiassa rajoitetaan vahvasti syömistä mistä seuraa ahmimisjaksoja, joita puolestaan kompensoidaan rankalla liikunnalla, oksentamalla ja paastoamalla. Ahmintahäiriöön liittyy ylipainoa ja siinäkin toistuvat ahmimisjaksot kuitenkin ilman bulimiaan liittyvää kompensoimista, Rasmus Isomaa selventää.

Viime aikoina klinikalle on hakeutunut aiempaa useampi varhaisteini. Myös takavuosilta Rasmus Isomaa muistaa kuinka syksyllä 2016 hoitoon tuli useita 14-vuotiaita anoreksiaan sairastuneita.

– Kotona ja koulussa oli onneksi reagoitu nopeasti nuoren tilanteeseen.

Päiväosastolla olevista potilaista noin puolet on täysi-ikäisiä ja tulevat kauempaa, Helsingistä ja Oulusta.

– Ei ole mitenkään tavatonta, että 18-vuotias ottaa ylioppilaskirjoitusten jälkeen välivuoden, muuttaa Pietarsaareen vuokralle ja käy päivisin Fredikan päiväosastolla panostamassa omaan terveyteensä. Nuorelle aikuiselle kyse on usein välietapista, syömishäiriön selättämisestä ja sen taakse jättämisestä, jotta pääsee elämässä eteenpäin, Rasmus Isomaa tietää.

ps@pietarsaarensanomat.fi

Kommentoi Ilmoita asiavirheestä