Paikallisuutiset

Kamalat äidit koolla

Eivät he ole kamalia, vaan tavallisia murrosikäisten lasten äitejä keskustelemassa kasvatuksen iloista ja haasteista.

Pietarsaari

Seurakuntakeskuksessa on hiljaista. Toiminta pyhien jälkeen ei ole päässyt vielä vauhtiin. Yhdestä huoneesta kuuluu kuitenkin vilkas puheensorina ja välillä iloinen nauru. Kamalat äidit -vertaisryhmä on koolla.

– Kuulin tästä toiminnasta Jyväskylässä, kasvatuksen päivillä. Siellä oli Nuorten naisten kristillisestä yhdistyksestä henkilö kertomassa, nuoriso-ohjaajaJaana Sandvik kertoo.

Hän ja diakoniatyöntekijäSanna Ormiskangas vetävät toimintaa suomalaisessa seurakunnassa. Periaatteessa se voisi olla muunkin yhteisön, vaikkapa kaupungin tai jonkin yhdistyksen alaisuudessa.

Some on oma maailmansa, jossa voi olla monia vaaroja nuorelle. Niistä tarvitsisivat vanhemmatkin enemmän informaatiota. Marjukka Torche

Kamalat äidit eivät puolestaan ole kamalia, vaan äitejä, joilla on murrosikäisiä lapsia. Tuohon elämän vaiheeseen liittyvät omat ilonsa mutta myös haasteensa. Ryhmässä voidaan jakaa kokemuksia, saada vanhemmuuteen tukea toisilta ja samalla oppia.

– Meillä on kokoontumisiin ohjelmarunko. Eri kerroilla on oma teemat, Sanna Ormiskangas mainitsee.

Aiheina ovat muun muassa arkihaasteet, kuten koulu ja läksyt, säännöt ja rajat. Niin ikään käsitellään someen liittyviä asioita, esimerkiksi pelaamista ja nettiä. Samoin listalla ovat päihteet. Keskustelun aiheina on lisäksi murkun äitinä olo, ilot ja surut, oma jaksaminen, puolison tai suvun tuki, tilan antaminen nuorelle ja myönteinen palaute hänelle.

Äiti

Eräs teema ovat perhekuviot, myös uusperheet ja niihin liittyvät asiat. Joskus päivän aiheet muotoutuvat uuteen kuosiin. Se ei haittaa, sillä tärkeitä ovat kaikki äitien mielen päällä sillä hetkellä olevat asiat.

– Täällä voi puhua avoimesti ihan kaikesta, Lena Lindberg sanoo. Hän on iloinen siitä, että on luotu mahdollisuus keskustella ja vaihtaa kokemuksia.

Sanna Ormiskangas lisää keskustelujen pohjautuvan luottamukseen eli asiat pysyvät ryhmän sisäisinä. Kaikilla on vaitiolovelvollisuus.

– Ryhmä on pieni, mutta ei oikeastaan enempää tarvita. Olemme saaneet hyviä keskusteluja aikaan, hän sanoo.

– Olemme hyvin puheliaita, mutta osaamme myös kuunnella. Emme keskeytä. Annamme tilaa toiselle,Marjukka Torche mainitsee.

Jutta Koivuniemi toteaa ryhmässä voitavan jakaa ilot ja surut. Siellä saa lisäksi käytännön vinkkejä toisilta. On hyvä niin ikään havaita, että ei ole asioineen yksin. Jokaisella on oma elämänsä ja erilaiset tilanteet. Perimmiltään ollaan samojen asioiden äärellä, äiteinä, naisina ja kasvattajina, eri rooleissa.

Marjukka Torche huomauttaa, että kasvatuksen haasteet ovat nyt moninaisemmat kuin hänen ollessaan teini.

– Esimerkiksi some on oma maailmansa, jossa voi olla monia vaaroja nuorelle. Niistä tarvitsisivat vanhemmatkin enemmän informaatiota, hän sanoo.

– Toisaalta on uudesta tekniikasta hyötyä. Kännykät ovat hyvä väline, niiden avulla saa tietoa, missä nuori kulloinkin liikkuu, Jutta Koivuniemi sanoo.

Rajat ja rakkaus on perinteinen, hyväksi havaittu kasvatusmetodi. Joskus rajoja lapsille ja nuorille on vaikea laittaa, kun ”kaikki muutkin saavat”. Tähänkin auttavat vanhempien keskinäiset pohdinnat ja keskustelu lapsen kanssa. Lisäksi joskus on aikuisen on hyvä miettiä, millaista oli itse olla nuori. Se on myös eräs keskusteluteema.

Tämä ryhmä toimii vielä kevätkauden ja jos kiinnostusta on, voidaan uusi perustaa syksyllä.