Mielipiteet

Kai Karhukorven mielipidekirjoitus: Paluumuuttajan silmin ja kynästä

Palasin kotikaupunkiini Jeppikseen noin kaksi ja puoli vuotta sitten. Moni asia ei ole muuttunut poissa ollessani (25 vuotta), mutta samalla moni asia on.

Elämä on ollut suurin osin sitä, mitä odotinkin paluun jälkeen ja hyvin olen viihtynyt. Ainakin seuraavat pari asiaa ovat selvästi pompanneet esille ja mietityttäneet: kielellinen tasa-arvo ja liikennekulttuuri.

Ihmetystä on herättänyt, että päivittäin törmään siihen, ettei asiakaspalvelija osaa lainkaan suomen kieltä, siis lainkaan. Englantia usein tyrkyttävät, mikäli en ruotsia puhu. Ei tämä sinällään itselleni ole ongelma, kun selviän päivittäisistä asioista kutakuinkin viidellä kielellä.

Entäpä ne, joilla käytössään on vain suomen kieli ja puhutaan vaikkapa terveydenhuollosta, resepteistä tai hoito-ohjeista, joita olen nähnyt vanhuksille tehdyn vain ruotsin kielellä? Ei noita asioita saa joutua Googlen kääntäjällä kukaan hoitamaan.

Yöpäivystyksen säilyminen Pietarsaaressa perusteltiin osin kielellisellä tasa-arvolla. Sillä pitäisi olla se kolikon toinenkin puoli. Eikä sillä, hyvä että säilyi.

Pitäisi toki säilyä potilasturvallisuudenkin, kuten monen muunkin asian molemmilla kotimaisilla kielillä, ja voi siihen lisäksi muitakin kieliä tuoda mikäli tarvetta sekä kapasiteettia on. Joka tapauksessa lähtökohtana pitää olla palveluiden saaminen molemmilla maan virallisilla kielillä. Tämä on varsin ajankohtainen aihe, kun tilastojen mukaan suomenkielisten osuus laskee vauhdilla Pietarsaaressa. Miksiköhän? Halutaanko tähän muutosta?

Mikäli kaupunki halutaan pitää jatkossa turvallisena, veto- ja ennen kaikkea pitovoimaisena, on edes asenteiden muututtava.

Liikennekulttuuri: en tiedä kultaako aika muistot vai onko tuo "kulttuuri" rapautunut? Varsin monessa maassa ja kaupungissa autoilleena kiinnittää huomion erityisesti pysäköinti, liikennesääntöjen noudattaminen ja lähinnä noudattamatta jättäminen sekä yleinen turvallisuus.

Autoja pysäköidään suojateille, pelastusteille, invapaikoille (ilman näkyvää lupaa) ja oikeastaan mihin vain mielikuvitus riittää, hämmästelen. Väistämissäännöt, liikenneympyrät yms., tuntuu, että perusasiat ovat varsin usein aivan hukassa. Toki itsekin luonnollisesti virheitä teen ja silloin käsi nousee ylös virheen merkiksi sekä leuka painuu rintaan.

Tuohon ehkäpä piittaamattomuuteen tai osaamattomuuteen kun lisätään skuuttien, pyörien ja mopojen villi meno, niin hengellä ja terveydellä leikitään päivittäin.

Mikä näitä kahta minua ihmetyttävää asiaa yhdistää? No ainakin se, että ne herättävät keskustelua ja pistävät myös ulkopaikkakuntalaisen (matkailijan tms.) sekä paluumuuttajan silmään.

Sekä tietysti se, että nuo asiat ovat muutettavissa paremmiksi jo pelkästään asenteiden muuttamisilla. Sillä kehitys, koulutus ja muutos lähtee asenteiden muuttumisesta sekä tarpeista. Helpohko sanoa, mutta vaikeahkoa toteuttaa?

Mikäli kaupunki halutaan pitää jatkossa turvallisena, veto- ja ennen kaikkea pitovoimaisena, on edes asenteiden muututtava. Se olisi jo hyvä alku.