Kulttuuri

"Jäätä kuvatessa näkee aika paljon" – maastossa ja jäillä liikkuvat havaitsevat ilmastonmuutoksen omin silmin; Bo Isomaa haluaa valokuvillaan muistuttaa, miten upeaa luontoa lähialueiltakin löytyy

Pietarsaarelainen Bo Isomaa on aina liikkunut mielellään luonnossa ja nyttemmin eläkkeellä on aikaa. Valokuvaaminen tuli harrastukseen kunnolla mukaan jo viitisentoista vuotta sitten.

Isomaan tuorein näyttely "Talvinen satu" on avautunut Pietarsaaren kaupunginkirjastossa. Valokuvataiteilijalla on selkeä missio.

– Haluan näyttää, että täällä meidänkin seudullamme on hienoa luontoa. Se on johtava teema.

– Ja se hieno luonto on lähellä ja meidän täytyy vaalia sitä.

"Kun voi kokea asioita lähiluonnossa, niin ei tarvitse matkustaa niin hirveän paljoa."

Isomaa määrittelee itsensä vanhaksi luontoaktivistiksi. Näyttelyn satumaisen kauniita talvikuvia katsellessa nouseekin esiin pelottava sana.

– Ilmastonmuutos, juuri niin. Jos kuvaa jäätä, niin silloin näkee aika paljon. Esimerkiksi moni tämän näyttelyn kuvista ei olisi viime talvena ollut mahdollinen, oli niin leutoa. Saattaa olla, että jatkossa tulee paljon tuollaisia välivuosia, jolloin ei ole kunnon talvia.

Luonnossa liikkuminen tekee ilmastonmuutoksesta yksilölle konkreettisemman asian?

– Kyllä niin luulisi. Esimerkiksi lintuihmiset ovat hyvin herkkiä huomaamaan asioita. He laskevat lintuja ja huomaavat koska muuttolinnut tulevat ja lähtevät ja panevat merkille että hups, eihän näin aikaisin ole ennen tultu.

Joutsenien - joita Isomaa on myös kuvannut - liikkeitä hän on itsekin saanut hämmästellä.

– Ne ovat täällä edelleen, eilenkin joutsenia kuulin. Se on yksi esimerkki muutoksista, joita paljon luonnossa liikkuessaan huomaa.

Luontoelämysten löytäminen kotiseudulta on kaiken lisäksi ekologista itsessään.

– Kun voi kokea asioita lähiluonnossa, niin ei tarvitse matkustaa niin hirveän paljoa.

Talvinen satu näyttäytyy katsojalle kirjaston pohjakerroksessa kaksijakoisesti sikäli, että osa näyttelystä on kävelykadun puolella ja osa lastenosaston tuntumassa. Toisaalta ratkaisulla tavoitetaan hyvä osuus kirjastossa vierailevista.

Kuva-aiheita on löytynyt Fäbodan rannoilta Luodonjärvelle ja piipahtaapa näyttely Huippuvuorilla saakka. Isomaan intohimoihin lukeutuva retkiluistelu pääsee esille, joutsenet jo mainittiin ja monissa kuvissa juhlii pohjoinen talvitaivas väriloistoissaan.

Tärkein on silti vesi eri muodoissaan; sulana, jäänä, riitteenä, hileenä tai vaikka merisavuna ja valon leikki näillä kaikilla. Isomaa lainaa Melissa Schäfferin ja Fredrik Granathin kirjaa Bortom isbjörnens rike: "Maapallon jokainen jääkide, joka ainoa vesipisara ja kaikki elävät olennot ovat tiiviisti riippuvaisia toisistaan."

Joidenkin Isomaan kuvien osalta erehtyisi kauempaa luulemaan kyseessä olevan akvarelli tai jopa öljyvärityö. Toisaalta syntyy mielleyhtymiä Sixten Ahlsvedin talviseen puutaiteeseen (PS 6. tammikuuta).

Isomaan seuraavan kuvakirjan on määrä ilmestyä kesällä. Sen aiheet löytyvät saaristosta.