Paikallisuutiset

Huomaamaton rakennus tuli näkyväksi: Christa Friberg koristeli Skatan Aleksanterinpuiston muuntajan historiallisin sävyin

Skatan Aleksanterinpuistoon, tai Aleksanterin torille, miten vain, on noussut uusi maamerkki.

Tosin Herrforsin omaisuutta oleva sähkömuuntajarakennus on ollut siinä aina, ainakin 1960-luvulta saakka, mutta nyt se on tehty uudella tavalla näkyväksi.

– Eihän tällaisia rakennuksia oikeastaan huomaakaan,Christa Friberg sanoo.

Hän esittelee taideteostaan syyskuun viimaisessa auringonpaisteessa. Friberg maalasi loppukesästä laitoksen uuteen kuosiin.

Alueen asukkaiden muodostama Skata-yhdistys järjesti viime vuoden lopulla taidekilpailun, jossa haettiin piristystä muutoin kohennellun puistokorttelin kulmalla törröttävän ankean rakennelman seinämiin.

Kisa suunnattiin ammattikorkeakoulu Novian kuvataidelinjan opiskelijoille, joista Christa Friberg on yksi.

– Kävin katselemassa, että mikäs pömpeli täällä oikein on. Minullahan ei ollut kokemusta tällaisista julkisivumaalauksista, jotka pitää paitsi suunnitella myös toteuttaa. Mutta enpä asiaa siinä vaiheessa ajatellut: ongelmat pitää ottaa vastaan sitä mukaa kuin niitä tulee, Friberg selvittää.

Kolmannen vuosikurssin opiskelija otti ja voitti koko kilpailun. Nyt työ on valmis.

Vähänkään Pietarsaaren asemakaavaa tunteva ohikulkija tunnistaa aiheen välittömästi, ainakin idän ja pohjoisen suunnasta.

Friberg lähti hyödyntämään muuntajan sijaintia keskellä Skataa ja sen ruutukaavaa. Alueen tyylitellyt kartat 1700-luvulta tähän päivään on ikuistettu neljään ilmansuuntaan muuntajan seiniin.

– Sain idean Skatan logosta ja lisäsin siihen historiaa eri aikakausilta.

Vanhinta kaupunginosaa esittävä maalaus löytyy Hämeenkadun suunnalta. Christa Friberg vietti pitkät tovit kaupunginmuseon arkistoissa asemakaavakarttojen parissa.

– Alue oli kartoissa jo 1600-luvun puolella, mutta silloin se oli vielä peltoa ja niittyä tiettävästi vailla asutusta. Tämän vuodelta 1754 olevan kartan perusteella alueella oli jo muutama talo, Friberg kertoo.

Skatan historia kiertää nauhana rakennuksen ympäri vastapäivään. Sitä mukaa kun aluetta asutettiin, talot ja kadut lisääntyivät.

Tunnistettavassa hahmossaan kaupunginosa on jo vuoden 1859 kartassa, joka näkyy Mariankadun puolelle.

Silloin alueella, joka kantaa virallisena nimenään Pohjoisnummea, oli jo ruutukaava, joka on laadittu vuonna 1821.

– Aluetta piti laajentaa, että saataisiin merimiehille ja työläisille tontteja ja asuntoja. Kadut saatettiin piirtää vähän kapeammiksi, kun oli kyse vain työläisistä.

Puutalojen värit ovat oma lukunsa. Nykyinen ja tuleva värimaailma on lukkoonlyöty vuonna 1981.

Friberg harjoitti empiiristä tutkimusta Skata-taloista tukkimiehen kirjanpidon avulla seuloen esiin yleisimmät seinien värit. Niitä ovat keltainen, tiilenpunainen, beige ja punamulta.

– Nämä maanläheiset ovat tavallisimpia. Lisäsin vähän raikkautta vihreällä ja sinisellä, joita molempia löytyy myös Skatasta hyvin. Kuusi väriä sai riittää. Lisäksi vaalea pohjaväri on sellainen, jota on käytetty Skatan harvoissa kivitaloissa. Sekään ei ole tuulesta temmattu.

Kierros päättyy pohjoisseinälle, jossa Skata näyttäytyy 1900-luvun alun ja samalla nykypäivän muodossaan. Kaupunginosa ei ole juuri muuttunut sataan vuoteen.

Kaikissa eri aikakausien kartoissa on yksi ja sama kiintopiste, alalaidassa oleva kruksi kirkon merkiksi.

Teoksen ideointiin ja laadintaan on käytetty aikaa ja vaivaa. Yöuniaan taiteilija ei kuitenkaan ole uhrannut ajatuksen kimpussa.

– Periaatteenani on, että en valvo öitä, koska sitten päivätyöstä ei tule mitään. Mutta jos tunteja alkaa laskemaan, niin kyllä tähän on reilut 200 mennyt. Tuntipalkaksi ei palkintosummaa kannata alkaa jakamaan...

Työ oli Christa Fribergille monella tapaa uusi kokemus. Hän ei ole aiemmin esimerkiksi maalannut julkisessa tilassa, jossa ei voi välttyä yleisöltä.

– Varsinkin lapset tulivat usein kyselemään, mitä aioin tehdä minäkin päivänä tai mitä värejä aioin käyttää. Toki ohikulkevat aikuisetkin olivat kiinnostuneita. Esittelykierroksen sain tehdä moneen kertaan, mutta se oli tosi positiivista ja mukavaa.

Moinen ympäristötaide voisi kiinnostaa Fribergiä jatkossakin, muiden kuvataiteen ilmaisumuotojen ohella.

Itse asiassa hän sanoo jo katselleensa pyörälenkeillä kaupungin muitakin muuntajia ja pumppuasemia sillä silmällä.

– Opiskelen alaa aikuisella iällä. Olen harjoittanut optikon ammattia melkein 20 vuotta, Friberg kertoo.

Työpaikkoja optikoilla riittää valittavaksi asti, mutta perheen paluumuutto Pietarsaareen tuotti tilaisuuden kokeilla nuoruuden unelmaopiskelua Noviassa.

– Päätin repäistä ja hain kouluun. Tähän asti olen tehnyt niitä järkeviä valintoja. Luotan siihen, että tämäkin päätös on ihan hyvä.