Paikallisuutiset

Hilperin perinteikkäät kesäleirit uhattuna: ”Surullista, kun kyse on niin pienistä rahoista”

Hilperin kesäleirillä hyppäävät narua niin lapset kuin aikuisemmatkin. Parasta Lapsille ry:n Pietarsaaren yhdistyksen luonnonkauniilla tontilla on leireilty yli 40 kertaa. Lähitulevaisuus näyttää, jatkuuko leiritoiminta vai oliko se peräti tässä.

Aikuisia on tosiaan paikalla enemmänkin. Parasta Lapsille -järjestön väkeä on saapunut eri puolilta Suomea tutustumaan Pietarsaareen ja Hilperiin. Leikin lomassa he ehtivät vastailla myös kysymyksiin.

– Aivan uskomatonta työtä ovat paikalliset aktiivit tehneet. Olen todella vaikuttunut, mikä tarmo ja energia heillä on löytää ratkaisuja, joilla toiminta on jatkunut, Parasta Lapsille ry:n järjestöpäällikkö Piia Pakarinen pukee sanoiksi vaikutelman Pietarsaaren meiningistä.

Hän jatkaa kehumalla perinteikkään Hilperin idylliä, jossa asiat loksahtavat kohdalleen.

– Juuri ihastelimme, miten rauhallisesti ja kivasti tämä homma näyttää sujuvan. Puitteet ovat ihanat, ja lapsilla on hauskaa. Me todella toivomme, että tämä jatkuisi.

Tummaa pilvenlonkaa tosiaan pukkaa kesäisen Hilperin leiritoiminnan ylle. Paikalliset toimijat toteavat totisina, että tällä hetkellä ei ole tietoa, jääkö meneillään oleva leiri peräti viimeiseksi laatuaan.

Puheenjohtaja Tarja Niemi kertoo leiritoimintaa pyöritettävän pitkälti avustusten turvin. Jo viime kesänä Pietarsaaren kaupungin kesätyöpolitiikka muuttui, mikä teki Parasta Lapsille -yhdistyksestä väliinputoajan.

– Aiemmin saimme kaupungilta suoraa tukea leiriohjaajien palkkaamiseen 16 työviikoksi. Kun kaupunki siirtyi näihin kesätyöseteleihin, me pystymme hyödyntämään niitä hyvin vähän, Niemi kertoo.

Ensinnäkin kesätyöntekijöitä ei voi enää valita vaan heidät arvotaan. Toisekseen setelityöläiset ovat 15–20-vuotiaita, mikä karsii suuren joukon heistä pois yhdistyksen tarpeisiin nähden.

Leiripäivinä jotkut ohjaajat tulevat aikaisin aamusta, toiset jatkavat iltaa kohti riippuen siitä, milloin vanhemmat tuovat ja hakevat lapsensa.

– Emme voi jättää alaikäisiä olemaan yksin lasten kanssa, Niemi sanoo.

Kuukauden kestävälle leirille tarvitaan viitisen ohjaajaa. Tarja Niemen mukaan kustannukset nousevat palkkoineen, sivukuluineen, ruokineen, vakuutuksineen ja sähkölaskuineen noin 15 000 euroon kesää kohti.

Yhden lapsen leiriviikko maksaa vanhemmille 60 euroa. Tällä kertaa lapsia on leirille ilmoitettu noin 40. Määrä on pysytellyt suunnilleen samana viime vuodet. Leiriä ei pyöritetä kovin pitkälle maksutuloilla.

– Olemme saaneet vanhoista avustuksista ja keskusjärjestöltä sen verran varoja, että tämän leirin vielä kykenemme järjestämään. Ensi vuosi on avoin, täysi kysymysmerkki, Niemi huokaa.

Tämä on juuri tätä kolmannen sektorin tekemää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Täällä lapsi saa leikkiä vapaasti.

Keskusjärjestölläkään ei ole tarjota juuri sympatiaa enempää. Sosiaali- ja terveysministeriön avustusbudjettia ollaan valtiovallan taholta leikkaamassa.

– Tästä rahoituksesta lähtee kolmen vuoden aikana kolmasosa pois. Se tulee varmasti vaikuttamaan tällaiseen toimintaan, Piia Pakarinen sanoo.

– Se on surullista, kun kyse on niin pienistä summista. Tosi pienellä rahalla pystymme järjestämään tällaista toimintaa, joka varmasti helpottaa työssä käyvien vanhempien elämää ihan hirvittävän paljon.

Niin sanottu kolmas sektori oli otsikoissa muutama vuosi sitten, kun tavoiteltiin edullisempia keinoja lisätä eri ihmisryhmien hyvinvointia. Nyt tilanne on se, että hallitus leikkaa myös näitä tarkoitukseen varattuja vaatimattomia tukirahoja.

– Tämä on juuri tätä kolmannen sektorin tekemää ennaltaehkäisevää lastensuojelutyötä. Täällä lapsi saa leikkiä vapaasti. Varmasti sillä on vaikutusta myöhemmällekin elämälle, Parasta Lapsille ry:n talouskoordinaattori Ee Alasentie kiteyttää.

Piia Pakarisen mielestä tilanteessa ei ole järkeä.

– Olemme vahvasti sitä mieltä. Leikkaaminen lasten ja perheiden hyvinvoinnista tuottaa enemmän kustannuksia pitemmän päälle.

Parasta Lapsille syntyi heti sotien jälkeen parantamaan lasten asemaa. Katse kohdistettiin heikoimmassa asemassa oleviin lapsiin, kuten sotaorpoihin.

Kesäleiritoiminta oli alusta pitäen järjestön ydintoimintaa. Jo elintarviketilanne oli huono: vanhemmat lähettivät lapsiaan maaseudulle virkistymään, saamaan kunnon ruokaa ja vahvistumaan.

Toiminnan tuloksia mitattiin usein lahjomattomasti puntarilla: jos lasten paino nousi leirillä, oltiin onnistuttu. Tähän päivään tultaessa leiritoiminta on seurannut aikaansa.

– Nykyaikana on jo erityyppisiä tavoitteita. Täällä esimerkiksi ei ole puhelimilla sijaa, ja monet vanhemmat antavat palautetta, kuinka hyvä juttu se on. Lapset tekevät muuta, leikkivät ulkona ja saavat olla lapsia, Pakarinen sanoo.

Tuoksut ovat jo enteilleet sitä, että leirillä on saavutettu lounasaika. Nuoren tarjoiluapulaisen vaativa katse vihjaa, että toimittajankin olisi hyvä kerätä romppeensa, jotta hän saisi pyyhittyä puutarhapöydän putipuhtaaksi.

Asia ymmärretty. Palaver lienee tältä erää päättynyt.