Paikallisuutiset
Ensin muikkuverkoille, sitten pilkille: pitkän linjan kalamies Martti Laitala täyttää 80 vuotta Uudessakaarlepyyssä
Uudessakaarlepyyssä asuvaMartti Laitala avaa oven nojaten kyynärkeppiin ja pahoittelee liikkumisen hitautta. Tosin paremmalla puolella aletaan olla: keskiviikkona 8. syyskuuta 80 vuotta täyttävä mies on hyvää vauhtia parantumassa taannoisesta jännevammasta ja kylkiäisiksi saadusta sairaalabakteerista.
– Kyllä tästä pilkkikaudelle toivutaan, Laitala myhäilee.
Pohjalaismaakuntien alueella Martti Laitala tunnetaan ennen muuta armoitettuna kalamiehenä. Pohjanmaan Erämiespiirin ja Pietarsaaren Kalamiesten puheenjohtajuuksia pitkään hoitanut Laitala vaikutti takavuosina myös Suomen Metsästäjä- ja Kalastajaliiton hallituksessa. Järjestö on sittemmin sulautunut Suomen Vapaa-alan Kalastajien Keskusjärjestöön.
Yhdistystoimintaan miehen on vetänyt paitsi sen sosiaalinen puoli, myös halu vaikuttaa.
”Kerran meni pääpalkinto, moottorikelkka sivu suun kahden gramman erolla voittajaan...”
– Välillä ollaan oltu myös päättämässä asioista. Metsästäjä- ja kalastajaliiton aikaan lakiakin poikain kanssa suunniteltiin ja sellaista väännettiin. Ja se laki on tänäkin päivänä voimassa. Kalastuksen säännöistä vängättiin, ja eräs mukana ollut uusimaalainen kysyi että mistä olet kotoisin, kun et anna periksi. Vastasin, että Härmästä, vaikken puukkoa heilutakaan, Laitala naurahtaa.
Alahärmän Haarusjärven rannasta lähti myös elämän kestänyt kalastusharrastus. Nelivuotias Martti päätyi omia aikojaan soutelemaan järvelle, ja pikku hätääntymisestä huolimatta selviytyi takaisin rantaan.
Uuteenkaarlepyyhyn hän asettui työn perässä. Härmässä tienestiä oli luvassa niukalti, joten ura urkeni kaupungin metsätöissä. Moottorisaha vaihtui työnjohtajan kehotuksesta metsäkoneeseen, aluksi veljen kanssa yhteisyrityksenä.
– Kesäisin, kun ajoja oli vähän, tein rakennus- ja muuraushommia. Olen rakentanut viisi omakotitaloa perheelle, jotka olen sittemmin myynyt eteenpäin. Tämän nykyisen vanhana ostetun talon olen remontoinut.
Kovan työn vastapainoksi kalastus ja erityisesti pilkkiminen ovat täyttäneet Martti Laitalan vapaa-ajan.
Harrastus on tuottanut pitkän rivin palkintoja – Laitala on osallistunut ahkerasti kilpailuihin ja myös niissä pärjännyt.
Ainakin maallikon korviin komeimmalta kalskahtaa Riiassa, Latviassa vuonna 2002 saavutettu pilkkimisen maailmanmestaruus. Laitala on myös kruunattu Suomen parhaaksi pilkkijäksi, pienempien kisojen voitoista puhumattakaan.
Jos aikanaan mottien teossa piti vähän kilpailla työkaverien kanssa, on paremmuuden kokeilu myös kalojen narraamisessa ollut ikään kuin verissä. Ja niukat tappiot tottakai harmittavat.
– Joka vuosi keväällä olen ollut semmoiset 2–3 viikkoa Enontekiön pilkkiviikoilla, ja on sieltä voittojakin tullut. Kerran meni pääpalkinto, moottorikelkka sivu suun kahden gramman erolla voittajaan...
Martti Laitalan mukaan kalaa saadaan mieluummin tekemällä, kokeilemalla ja karttuvilla taidoilla kuin tuurilla.
– Olen minä sitä pilkkihommaa tutkinut, niin kuin moni muukin joka sitä enemmän tekee. Siinä on paljon ”tieteellistä” pohjaa, Laitala myöntää.
Pilkillä noussut isoin otus on ollut 9,5-kiloinen hauki, jonka Laitala sai jäälle Luodonjärvestä.
– Minulla oli sitä varten oikein kuuden tuuman kaira, mutta kyllä vain sai tehdä töitä että sen sai sopimaan reiästä. Koukun kanssa sain sen tulemaan, hän muistelee.
Syksyn tullen ensimmäiseksi hän lähtee pyytämään muikkua verkolla, ja tietoa on kyllä siitä, mistä sitä nousee. Jäiden tuloa Laitala odottaa myös kovasti.
Pilkkimisessä on ehdottomasti tärkeintä varustautua niin, että selviytyy, vaikka jää pettäisi alta. Martti Laitala käyttää kelluntapukua ja teippaa myös saappaanvarret niin, että mahdollinen kylmä kylpy ei käy kohtalokkaaksi.
– Kerran menin jään läpi Raippaluodossa, mutta siinä ei käynyt kuinkaan. Muita kavereita olen vetänyt avannosta. Minulla on narun päässä pullo jossa on jonkin verran vettä, että sen saa lentämään ja heitettyä niin, että kaverin pääsee vetämään ylös.
80-vuotispäiväänsä Martti Laitala juhlii perhe- ja lähipiirissä.