Paikallisuutiset

Eija hellii oloaan uimalla ja vesijumppaamalla säännöllisesti: "Olo on jälkeen päin jotenkin reippaampi ja tyytyväinen, että on saanut jotain aikaiseksi".

Pietarsaari

Uinnin jälkeen pietarsaarelainenEija Koski tapaa taputtaa itseään olalle, ainakin kuvitteellisesti.

– Olo on jälkeen päin jotenkin reippaampi ja tyytyväinen, että on saanut jotain aikaiseksi.

Monet isoäidin mielen päällä olleet asiat aina valtakunnan politiikasta lastenkasvatukseen ovat nekin ratkenneet altaassa hiljalleen kauhoessa ja vesijumpatessa.

"Vesivyötä en voi käyttää. Se jotenkin ahdistaa kun sen pitää olla niin kireällä ja aina tuntuu, että se on kuitenkin väärässä paikassa".

– Tapaan uida kilometrin. Sen aikana ehtii työstää monenlaisia asioita mielessä.

Pietarsaaren uimahalli on Koskelle tuttu paikka jo lapsuusvuosilta kun äidin kanssa tavattiin käydä polskimassa.

– Tuohon aikaan oli naisten ilta, jolloin myös miesten pukuhuoneet olivat naisten käytössä. Käytännössä uimahalli oli niin täynnä äitejä ja lapsia ettei varsinaisesti uimaan mahtunut. Hauskaa kuitenkin oli - niin kuin nytkin: uiminen on hauskaa, heläyttää Koski.

Uintiharrastuksella on aina ollut milloin pienempi milloin taas suurempi rooli Eija Kosken liikuntatottumuksissa.

– Kolme neljä vuotta sitten aloin uida säännöllisesti yleis- ja lihaskuntoa ylläpitääkseni. Piti löytää polville ja kulumasta kärsivälle peukalolle sopiva laji, jossa kuitenkin koko kroppa tekee töitä. Rakastan kaikkea liikuntaa, paitsi kävelyä. Käyn punttisalilla, tykkään hiihtää ja tuo kävelykin käy just ja just kun ottaa sauvat kaveriksi, Eija Koski naurahtaa.

Tie vie uimahallille pari kolme kertaa viikossa, yleensä iltapäivisin.

– En ole tällä hetkellä työelämässä, joten voin valita vapaammin itselle sopivan aikataulun. Ja uimaanhan on mentävä; ilman sitä kroppaa jumittaa ja olo on vetämätön. Uiminen rauhoittaa ja jotenkin nautin siitä kun menee eteenpäin, vaikkeivät maisemat vaihdukaan, Koski pohdiskelee.

Lisäpotkua säännöllisen uimisen aloittamiseen löytyi uimahallin vesijumpparyhmästä.

– Kävin vesijumpassa pari ensimmäistä kautta ja opin siellä kaikkia kivoja liikkeitä kuten treenaamaan painoilla vedessä. Nyt voin vesijumpata omin päin. Vesi onkin uskomaton elementti. Se tukee, kannattelee ja nostaa.

Painoilla hän kertoo treenaavansa kaikenlaisia liikkeitä - vähän kuten kuntosalilla.

– Pumppaan käsiä, vien niitä eteen, taakse sivulle, otan jalan mukaan ja kiepautan painot alta. Välillä kelluttelen selällä kädet sivuilla niin saa vatsa ja selkä töitä, Koski kuvailee.

Omiin varusteisiin kuuluvat käsipainojen lisäksi vesijuoksukengät, allashanskat ja uimalasit.

– Vesivyötä en voi käyttää. Se jotenkin ahdistaa kun sen pitää olla niin kireällä ja aina tuntuu, että se on kuitenkin väärässä paikassa, naurahtaa Eija Koski.

– Uimahanskoja käytän melkeinpä vain rintauinnissa. Hanskat auttavat saamaan liikkeeseen enemmän voimaa ja lisäävät kädelle vastusta.

– Uimalasit suojaavat silmiä kloorivedeltä.

Uintitahtiaan Koski kuvaa rauhallisen tasaiseksi. Kilometri taittuu neljässäkymmenessä minuutissa; matkan kokoon saamiseksi täytyy uida Pietarsaaren uimahallin iso eli 25 metriä pitkä allas neljästi päästä päähän.

– Ei ole kiirettä enkä kauho hengenhapatuksissa.

Ison altaan lämpötila sopii Eija Koskelle.

– Tiedän, että monet moittivat ison altaan vettä kylmäksi, mutta henkilökohtaisesti en pidä sitä ollenkaan liian kylmänä.

Hän kuvailee omaa lämmönsäätelyjärjestelmäänsä sellaiseksi, ettei kylmä tule, vaikka kulkee kesät talvet vähissä vaatteissa.

– Uimahallissa käyn joskus saunassa, mutta lopuksi pitää ottaa kylmä suihku, ettei lämpö jää päälle.

– Ja kyllähän tuntuu mahdottoman hyvältä käydä lämpimässä altaassa ottamassa hetki vesihierontaa polviin ja selkään.