Kolumnit

Birgitta Strandberg-Rasmuksen kolumni: Aikomusenergialla eteenpäin

Kirjoittaja on perheneuvoja, psykoterapeutti ja työnohjaaja.

Lippu liehuu Palokuntatalon tornissa, reipas länsituuli puhaltaa. Pulut kiepsauttavat hienon ryhmälentoesityksen ja laskeutuvat auringon valaisemalle peltikatolle. Aurinko peilailee itseään ohimennen parvekkeen lasiseinämällä, lupaillen tulevia valoisampia päiviä. Näissä näkymissä kirjoittelen vuoden 2023 viimeistä kolumnia työhuoneessani. Totean, että vielä henki pihisee, vaikka viimeisiä viedään, kuten mummo aikanaan huokaisi.

Ihmeellinen, erilainen vuosi takanapäin. On kohdattu iloja ja suruja arjessa, jotka myös ovat näkyneet ja tuntuneet työtiimissämme. Jaetut ilot ja surut yhdistävät ja on hienoa kokea voivansa olla ihminen ihmiselle, paitsi asiakastyössä, myös kollegojen kesken.

Olen saanut 2023 olla mukana kun Ipana on meille syntynyt. Pikku hiljaa perhosen kotelosta kuoriutuu ihan uniikki perhonen, jolla jo tällä hetkellä vaikuttaa olevan vahva tahto. Koko pieni keho, sormista varpaisiin asti yrittää kertoa mistä milloinkin olisi tarvetta. Ja se hymy ja ne pienet kädet jotka kurottautuvat mummia kohti ovat vastustamattomia. Läheisyys ja pienen kehon rutistus, sano voiko ihanampaa enää olla?

Olemme sisarteni kanssa siirtyneet aikaan, jolloin meitä hoivanneet vanhemmat tarvitsevat meidän hoivaa. Sekin on kaunis kokemus. Uusia rooleja niin meille kuin heille. Aika ja voimat ovat rajallisia kaikilla, mutta yhteispelillä se sujuu. Toden paikan tullen ihmisen joustavuus ja luovuus pääsevät valloilleen. Rutiineja on ihan terveellistä välillä muuttaa ja priorisointeja päivittää. Kaikesta, mitä on ollut, ei voi pitää kiinni, kun uusia juttuja pukkaa päälle.

Aikomusenergialla tavallaan annetaan käsky aivoille ja keholle virittäytyä tuleviin.

Olen tainnut aikomusenergiasta mainita aiemminkin. Aikomusenergialla tavallaan annetaan käsky aivoille ja keholle virittäytyä tuleviin, tyyliin ”aletaanpa hommiin”. Itsellämme on mahdollista vaikuttaa siihen millaisille asioille ja kokemuksille olemme avoimia, mitä kaikkea mahdollistamme tapahtuvaksi päivän/viikon/tulevan vuoden aikana.

Aikomusenergia, joka muuntuu teoiksi, voisi olla esim. päätös: katson lastani ja puolisoani silmiin useammin kuin puhelimen näyttöön. Harjoitan aktiivista läsnäoloa. Luen enemmän kirjoja itse ja luen lasteni kanssa ja lapsilleni. Voin myös lukea päivälehden viimeisimmät uutiset vaarille – ihan aidosta paperilehdestä.

Haen liikuntamuodon joka ei tunnu rääkiltä, vaan joka houkuttaa ja josta voi tulla nautinnollinen jokapäiväinen tapa. Ehkä lähtisin alkuvuodesta jäille hiihtämään, tai metsäiselle lumiselle lenkkipolulle samoilemaan. Siellä voi nähdä ihmeellisiä asioita ja kuvitella olevansa Liisa ihmemaassa. Jopo ja Bruno ovat myös tosi hyvä terveyttä ylläpitävä yhdistelmä – toimii testatusti ihan vuoden ympäri.

Sitten on myös niitä asioita, joiden en toivoisi toteutuvan millään energioilla, kuten sähkötupakan markkinointi nuorille (miksei myös vanhemmille) ja Nikotiinipussitehtaan perustaminen Pietarsaareen. Vuonna 2024! Eikö näitä lapsia/nuoria koukuttavia asioita ole tarjolla jo ihan tarpeeksi?

Hyvän ja pahan välillä käytävä taistelu on jatkuvasti läsnä, seurauksien ennakointi ei taida olla ihmiselle oikein helppoa. Kun yhdelle kumartaa, toiselle pyllistää. Tällä tavalla tietenkin pidämme itsemme työllistettynä, sekä haittojen tuotannossa että niiden korjaamisessa. Jotenkin tragikoomista.

Se niistä. Haluan näille viimeisille riveille lainata Suomen Luonto-lehdestä (10/23) ihanan ajatuksen, toivon sen tarttuvan mieliin: Kaamoksesta on tullut minulle kuin hitaasti keinuva pehmoinen kehto. Sen syliin on ihana käydä ja antaa rauhallisen päivärytmin helliä mieltä. Aikomusenergialla eteenpäin, otetaan kaikki positiivinen irti pakkasissa, sydäntalvi on itsensä kokoamisen aikaa.

Oikein Hyvää Vuotta 2024 teille ja meille.