Paikallisuutiset

Aikansa skandaalista Pietarsaaressa aineksia Teirin uuteen kirjaan

Philip Teir hyödynsi uudessa kirjassaan isoäitinsä Alicen jälkeensä jättämää materiaalia. Romaaniin sisältyykin tarina siitä, miten pietarsaarelaiset piilottivat karkotuspäätöksen saaneen kosovolaisperheen lapsia mökeilleen.

Kolmivuotinen apurahakausi tuo uutta virtaa pietarsaarelaislähtöisen kirjailijan ja toimittajan Philip Teirin työkuvioihin. Teir aikoo käyttää vuodenvaihteesta lukien edessä olevan pitkän apurahakauden ainakin siihen, että antaa itselleen aikaa kirjoittaa uusi kirja, hioo ilmaisumuotoaan ja kehittyy kirjailijana.

– Onneksi ei ole ihan tyhjä olo. Valmiina on jo muutama idea uutta kirjaa varten, hän toteaa.

Ajatukset pyörivät tosin vielä tiiviisti kiinni uusimmassa, syyskuussa ilmestyneessä Elokuun varjot -romaanissa

Elokuun varjot seuraa kahden pietarsaarelaisperheen elämää. Mukana on Philip Teirin omia kokemuksia lapsen näkökulmasta katsottuna. Ihmiset kirjassa ovat keksittyjä.

Teos kuvaa Pietarsaarta Jacobin silmin 1990-luvulta tähän päivään. Vuonna 1993 hän asuu isovanhempiensa luona, perehtyy ystävänsä Robertin kanssa muun muassa kitaransoiton ja tupakoinnin saloihin. Robertin äiti Mona työskentelee luokanopettajana ja kulttuurilehden päätoimittajana Monan miehen Mickin keskittyessä omiin asioihinsa.

– Juoni ei ole kirjassa pääpointti, vaan ilmapiiri 90-luvulla. Halusin kuvata tiettyä aikakautta, elettiin myös laman jälkeistä aikaa. Maahanmuuttajuusteemaan liittyy tositarina siitä kun pietarsaarelaiset piilottivat kosovolaisperheen lapsia mökeille - kuten meidän perheen kesämökille Pörkenäsiin. Asia paisui skandaaliksi ja pysyi pitkään etusivuilla uutisena.

Materiaalin kirjailija sai pietarsaarelaisen isoäitinsä, Alice Teirin, jälkeensä jättämästä kansiosta, jossa oli lehtileikkeitä Pietarsaareen saapuneesta kuusilapsisesta kosovolaisperheestä.

– Oli vähän sattumaa, että kirja ajoittuu samalle ajalle. Olin nimittäin jo aloittanut kirjoittamisen kun rupesin selailemaan pitkään työhuoneessa ollutta isoäidin kansiota.

Philip Teir kuvaa isoäiti-Alicea rohkeaksi ihmiseksi, kansalaisaktivistiksi, joka ei juuri kuunnellut auktoriteetteja. Tarkalleen hän ei tiedä mikä oli isoäidin rooli kosovolaisperheen auttamisessa, koska ei tullut puhuneeksi asiasta isoäidin kanssa.

– Kävin yläastetta. Juttu meni itseltä ohi, oli varmaan omia nuoruuden ongelmia ja kuvioita. Kun kuulin tapahtumasta myöhemmin, olin vaikuttunut siitä mitä isoäiti oli osaltaan tehnyt. Tuolloinhan syntyi kansanliike, jossa aktivoitui puoli Pietarsaarta ja laajasti väkeä seudulta. Lopulta perhe sai Suomesta oleskeluluvan, kansalaisaktivismin ja suuren mediahuomion ansiosta.

– Olen ymmärtänyt, että he asuvat edelleen Suomessa.

Pietarsaarella on ollut asuinpaikkana Philip Teirille suuri vaikutus siinä, että hänestä tuli hän.

– Olen Pietarsaaren kasvatti. Siten minusta tuli minä. Kasvoin aika kulttuurisessa ilmapiirissä, jota värittivät musiikki ja vahva tee-se-itse -kulttuuri. Ilmapiiri oli luova.

After Eightissä hengailtiin ja bändin kanssa musisoitiin treenikämpällä entisellä pitsitehtaalla. Toimittajan ura urkeni jo abivuoden kynnyksellä kun kesätoimittajan paikka irtosi silloisesta JT:stä

– Kirjoittaminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa. Kai kirjoittamista voi oppia. Minun tapauksessa kirjoittaminen alkoi lukemisella. Vietin paljon aikaa kirjastossa ja lukiossa aloin kirjoittaa omia juttuja.

Perheteemalle hän kertoo aina antaneensa tilaa teoksissaan, ensimmäisestä runokokoelmasta lukien.

Heti ylioppilaskirjoitusten jälkeen tie vei Helsinkiin.

– Otin yhteyttä Hufvudstadsbladetin toimitukseen ja kysyin saanko alkaa kirjoittaa levyistä, siihen aikaan cd-levyistä.

Isäksi Philip Teir tuli ensimmäisen kerran 21-vuotiaana.

– Itselläni on kolme sisarta ja iso perheyhteisö ympärillä. Kun on kasvanut isossa perheessä, ei isyys ollut hirveän iso shokki, vaikka olinkin vielä nuori. Ja lapset ovat antaneet minulle jatkuvasti uusia kirjoitusten aiheita.

Työpäivänsä Teir aloittaa aamuyhdeksän maissa parinsadan metrin päässä kotoa sijaitsevalla työhuoneella.

– Tilat ovat neljän ihmisen käytössä. Itselläni on oma komero, johon pystyn piilottautumaan. Siellä teen lehtijutut ja kirjoitan kirjoja läppärillä. Pystyn tosin kirjoittamaan kaikenlaisissa olosuhteissa, niin hiljaisuudessa kuin pressihuoneessa raportoimassa, kuvailee Teir.

Viime keväänä hän vietti huhtikuun New Yorkissa USA:ssa kirjailijaresidenssissä viimeistelemässä uusinta teostaan.

– Residenssi tarjosi kieltämättä toisenlaiset puitteet työhön keskittymiselle. Kaikki arkiset kotiasiat, kuten kokkaaminen, oli kuin poispyyhittyä. Ainoa pakollinen juttu oli ilmestyä yhteiselle päivälliselle iltaseitsemältä.

Suhde synnyin- ja kasvukaupunkiin on säilynyt lämpimänä. Teir osti takavuosina Pietarsaaresta talonkin, jossa on viettänyt paljon aikaa ympäri vuoden.

Tällä hetkellä talo on vuokralla käytännön syistä. Pari vuotta sitten hankitulle kesämökille, käytännössä kakkoskotiin, on vain puolentoista tunnin ajomatka Helsingistä verrattuna junalla reissaamiseen Pohjanmaalle.

– On monta hyvää syytä tulla Pietarsaareen. Ensinnäkin täällä asuu perhettä, muun muassa vanhemmat ja mummu.

Jos elämä olisi mennyt niin kuin Philip Teir alkujaan halusi, hänestä olisi tullut taidemaalari. Maalaaminen jäi haaveeksi. Kirjoittaminen vei voiton.

– Kirjoittaminen oli myös tapa ansaita rahaa kun kerran sain alalta töitä, tuumii Philip Teir.