Paikallisuutiset

Agility sopii kaikenlaisille ihmisille ja kaikenlaisille koirille – ”Tuomari sanoi, että tähän sitten jää koukkuun”

Kråkholmanjärven kupeessa sijaitsevalla nurmikentällä käy kova häntien heilutus ja kuonojen tuhina.

Kuuden koiran perään ovat katsomassa Stefan Lillvik, Catarina Östman ja Marja Eriksson, joita yhdistää koiranomistajuuden lisäksi agilityharrastus.

Lyhyesti selitettynä agility on koirien esteratakilpailu, jossa ihminen ohjaa koiran mahdollisimman nopeasti noin 12–20 erilaisen esteen radan läpi. Laji on saanut alkunsa Englannissa 1970-luvulla.

Lillvik, Östman ja Eriksson ovat kukin ehtineet harrastaa agilitya jo suunnilleen kymmenen vuoden ajan. Jokainen heistä päätyi lajin pariin hieman eri tavoin.

Lillvik toimi aluksi agilityä jo harrastaneen vaimonsa kisakuskina, mutta sivusta seuratessaan kiinnostui pian itsekin lajista. Eriksson mietti mukavaa harrastusta aloitettavaksi koiransa kanssa, kun taas Östmanin silloin vielä ainoa koira suorastaan vaati aktivointia.

– Minulle sanottiin, että jotain pitää harrastaa sen kanssa. Muuten se tulee hulluksi tai minä tulen, Östman nauraa.

Agility tuntui kaikin puolin sopivalta lajilta.

Lopulta jokainen innostui lajista niin, että päätti aloittaa myös kilpailemisen.

Pietarsaarenseudun kennelseuran eli PKS:n riveissä kisaavat Lillvik, Östman ja Eriksson osallistuivat kesäkuun puolessavälissä Rovaniemellä järjestettyihin junioreiden, senioreiden ja para-agilityn suomenmestaruuskilpailuihin. Kukin heistä sijoittui mitalisijoille. Heidän lisäkseen PKS:n kilpailijoista mitalin itselleen lunasti Janne Fagerholm.

Stefan Lillvik ja Catarina Östman voittivat kumpikin hopeaa yli 60-vuotiaiden kilpailussa: Lillvik ja bordercollie Lily pikkumaksiluokassa, Östman ja kääpiösnautseri Zoya mediluokassa.

Marja Eriksson ja papillon Ronja taas voittivat pronssia 50–59-vuotiaiden pikkuminiluokassa, Janne Fagerholm ja kooikerhondje Prince yltivät saman ikäluokan mediluokassa hopeasijalle.

Termit pikkumini, medi ja pikkumaksi viittaavat koiran kokoon.

Pelkästään senioreilla oli kisoissa yhteensä 890 lähtöä. PKS:ltä senioreiden kilpailuun osallistui kymmenen kisaajaa – neljä mitalia on siis varsin erinomainen saavutus.

Kisapäivät voivat olla pitkiä. Osallistuja voi olla valtava määrä, ja ratoihin tutustutaan ennen suoritusta. Jokainen kuitenkin myöntää kilpailuviettinsä olevan sen verran voimakas, etteivät pitkät päivät ole ylitsepääsemättömiä.

– Yhdeksältä aamulla aloitettiin, ja yhdeksältä illalla sai mitalin, Lillvik muistelee.

Agility sopii kaikenlaisille ihmisille ja kaikenlaisille koiraroduille. Yleisimpiä rotuja ovat erilaiset paimenkoirat, kärkipäässä bordercollie, shetlanninlammaskoira ja australiankelpie.

– Paimenkoirat ovat fiksuja, helposti koulutettavia ja herkästi innostuvia, Lillvik kertoo.

Maallikolle voi tulla yllätyksenä, että myös villakoirat ovat suosittuja agilitykoiria.

Mutta mitä menestyminen vaatii?

– Kärsivällisyyttä, tulee vastaus kaikilta yhteen ääneen.

– Sekä ihmiseltä että koiralta.

Laji perustuukin ihmisen ja koiran väliseen yhteistyöhön. Koiran lisäksi myös ihmisen olisi tärkeää olla fyysisesti hyvässä kunnossa.

Kilpaileminen ei myöskään ole aivan ilmaista: rahaa kuuluu muun muassa matkoihin ja seuran lukukausimaksuihin. Lisäksi täytyy huolehtia koirien rokotuksista ja lihashuollosta, kuten hieronnasta ja osteopatiasta.

– Koirat ovat yhtä lailla urheilijoita kuin ihmisetkin, toteaa Lillvik.

Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että koirien rotu- ja luonne-erot näkyvät lajissa. Erikssonin kolmas ja nuorin koira on hankittu erityisesti agilitykoiraksi: jo sen vanhemmat ovat olleet ahkeria kilpailijoita.

Lillvik, Östman ja Eriksson kertovat, että lajissa pitää kiinni ennen kaikkea sen hauskuus ja kisakenttien laidalla tavatut uudet ystävät.

Eriksson saikin varoituksen heti ensimmäisessä agilitykilpailussaan:

– Tuomari sanoi, että tähän sitten jää koukkuun, hän kertoo ja myöntää, että näin on tosiaan päässyt tapahtumaan.