Paikallisuutiset
Riitta Palovuoren arvio: Laadukasta mieskuorolaulua
Laulu-Jaakkojen kevätkonsertti 13.4.2024
Schaumansali
Johtaja: Johannes Ahlvik
Piano: Kenneth Huumarsalo
Kevään edistymisen varma merkki on Laulu-Jaakkojen kevätkonsertti. Kömmitään ulos talvipesästä, puetaan parhaat päälle ja suunnistetaan Schaumansalille moikkaamaan tuttuja: ”Kas sinäkin selvisit talvesta”.
Laulu-Jaakkojen ohjelmisto oli laitettu lähes kokonaan uusiksi. Ja nyt oli treenattu stemmoja. Missään kohtaa ei tingitty pätkääkään. Edettiin neliäänisesti, kurinalaisesti ja reilusti ääntä käyttäen.
Johannes Ahlvikin ammattitaito kuoronjohtajana alkaa olla huippua eikä asenteessakaan ole valittamista. Ei urputeta ukkoutumisesta, vaan kääritään hihat ja laitetaan instrumentti soimaan.
Konsertin alkupuoliskolla edettiin Kevätlaulusta Tirolin maan kautta Häämatkalle ja suomalaisen kansanmusiikin ytimeen: On suuri sun rantas autius.
Ukrainaa ei ole lupa tänä päivänä unohtaa missään tilaisuudessa. Kun on kyse musiikista, on mistä valita. Kansanlaulu Hiljainen tienoo soi hartaasti ja tunnelmoiden. Laulun on kuorolle sovittanut Jan Holmgård, joka toimii veljeskuoro Sångarbröderin johtajana.
Tauon jälkeen lavalle asteli trio Matti ja Tepposet. Keskiaikaista 1500-luvun musiikkia edustavassa kappaleessa Laulaja ja urkuri kirkkomuusikot pohtivat, miten ääni kestää, jos lauantaina istuu kapakassa ja sunnuntain palveluksessa pitäisi olla teräkunnossa. Kiva kokeilu ja kertoo, että musiikissa on loputtomasti materiaalia mistä ammentaa.
Jos sun mä menettäisin en tietäis mitä teen. Väitetään, ettei kukaan ole korvaamaton, mutta kyllä me kaikki olemme. Tammikuussa kuoron pitkäaikainen jäsen Pekka Viita-aho sai kutsun autuaammille laulumaille. Kuulimme lämpimän eikä yhtään pönöttävän muistopuheen.
Pekan lempibiisi Lentäjän poika toteutettiin Kotoa Boys -kokoonpanon voimin. Voi kun olisi Edu Kettunen ollut paikalla! Epäröimättä voin sanoa, että vaikuttavampaa tulkintaa tuosta takavuosien hitistä ei koskaan ole esitetty.
Konsertin lopussa kuulimme 70-luvun hittejä ja vähän vanhempiakin. Kenneth Huumarsalon säestys kruunasi iskelmät Puhu hiljaa rakkaudesta ja Viimeinen kevät. Jatkettiin Sannilla ja Marleenalla ja keinuttiin Satumaassa Unto Monoselle kunniaa tehden.
Jaakkojen nimikkobiisi Mårtensonin Tien kuningas keräsi lavalle myös yleisön joukossa piileskelleet entiset Jaakot.
Kiitos musiikista!