Paikallisuutiset

Muistatko kun veriviholliset kohtasivat Pietarsaaren jäähallissa 35 vuotta sitten - IFK juhlistaa tasavuosiaan

Pedersören kiekkoylpeys IFK Lepplax kutsuu tänä vuonna yhteisönsä juhlimaan sen 50-vuotista taivalta jääkiekkoilun maailmassa. Juhlavuosi kietoutuu turnausten, pääjuhlan ja juhlaottelun ympärille.

Seura perustettiin Pedersören pohjoisimpaan kunnanosaan vuonna 1974. IFK:n kotikaukalo ei enää sijaitse Lepplaksissa. AW Arena Sursikin mäellä Pännäisissä on toiminut seuran päämajana vuodesta 2009 lähtien.

Edustusjoukkueen entinen joukkueenjohtaja Mikael Kjellman on talven aikana penkonut laajaa arkistoaan ja koonnut nostalgisen kuvakavalkadin, joka koostuu tällä hetkellä yli 500 valokuvasta ja kuvituksesta. Kuvakavalkadi pyörii AW Arenan kahvilassa tämän vuoden aikana.

IFK Lepplaxin historia muistuttaa kolmiosaista näytelmää, missä jokainen näytös on omalla tavallaan punonut yhteen seuran värikkään historian kertomuksen.

Ensimmäiset 15 vuotta olivat kokeilun aikaa, jolloin seura etsi identiteettiään ja paikkaansa jääkiekkokartalla pelaten kolmosdivisioonassa.

Vuonna 1989 IFK Lepplax astui ensimmäistä kertaa suuremman yleisön tietoisuuteen noustuaan sarjaporrasta ylemmäksi. Taloudellisen kriisin tuulet puhalsivat myöhemmin, mutta seuran uudelleensyntyminen näiden haasteiden jälkeen kertoo sinnikkyydestä ja yhteisön voimasta.

Aloitetaan kuitenkin matka kääntämällä viisarit 35 vuotta taaksepäin.

On maaliskuun ilta Pietarsaaren jäähallissa vuonna 1989. Sanomalehdet ja paikallisradio ovat hehkuttaneet kolmannen divisioonan paikallispeliä koko viikon ajan.

Vastakkain ovat Centers ja IFK Lepplax, kaupunki ja maaseutu, isoveli ja pikkuveli. Ottelun voittaja nousee kakkosdivisioonaan Kokkolan Hermeksen tilalle.

Jääkiekolla oli käsittämättömän suuri merkitys Pietarsaaren seudun asukkaille vuosina 1989 - 1993, kunnes joukkueet kilpavarustelivat toisensa hengiltä muutamassa kaudessa. Sitten tuli Jaro ja käänsi fokuksen jalkapalloon.

Kukaan ei tänäkään päivänä tiedä, kuinka paljon yleisöä oli hallissa tuona maaliskuisena iltana. Väkeä oli ainakin 3 000, reilusti yli sallitun määrän. Ottelun seurauksena viranomaiset alkoivat valvoa ottelukohtaisia katsojamääriä.

Centers meni aluksi kahden maalin johtoon, kunnes IFK käänsi pelin. Sitten Centersin Henrik Invenius otti jäähyn ja Vaahteramäen Eemeli soi hallissa. Ottelussa oli ratkaisun makua. Lopullisen niitin Centersin verkkoon iski Jari Alanko.

IFK Lepplax nousi kakkoseen ja Centers jäi kolmoseen. IFK Lepplaxin pelaajat jäivät ottelun jälkeen tunnin ajaksi jäälle juhlimaan voittoa kannattajiensa kanssa. Monen pelaajan viikonloppu venähti neljän päivän mittaiseksi.

Kesällä Centersin Kimmo Hanhinevan siirto IFK Lepplaxiin nousi otsikoihin, koska joukkueiden välillä ei aikaisemmin ollut tapahtunut siirtoliikennettä. Sitten tapahtui jotakin odottamatonta. Centers nostettiin kabinettipäätöksellä kakkoseen. Hanhineva joutui näin pelaamaan kasvattajaseuraansa vastaan.

IFK hankki Håkan Hjerpen, Augustin Zakin, Vladimir Kadlecin ja joukon nuoria lupauksia. Centers vastasi paikalliskilpailijansa etumatkaan hankkimalla Ismo Villan ja Marko Väkiparran. Seurojen tie oli viitoitettu kohti konkurssia.

Kun IFK kohtasi Centersin ratkaisevassa ottelussa, Peter Ahlstedt johti edustusjoukkuetta ensimmäistä vuotta päävalmentajana. Aikaisemmin hän oli pelannut edustusjoukkueessa ja valmentanut juniorijoukkueita.

– Tuolloin voiton hetkenä tunsin, että tämä on se kaikkein merkittävin kokemus, jonka tässä ympäristössä voi kokea. Joukkueessa oli sekä vahvistuksia että seuran omia kasvatteja, muistelee Ahlstedt.

Vuonna 1954 syntynyt Alhstedt on ollut osa seuraa sen alkumetreiltä lähtien. Alussa poikaporukka pelasi järven jäällä, ja ensimmäiset ottelut pelattiin naapurikylän Norrbyn joukkueita vastaan.

Myöhemmin he pumppasivat vettä läheisestä purosta luodakseen kentän, jota ympäröivät vain lumivallit.

– Jää oli useimmiten ruskeaa ja se saattoi joskus kuplia, silloin me olimme siellä höylillä tasoittamassa kohoumia, muistelee Ahlstedt.

Vuosien varrella ryhmä ryhtyi rakentamaan omaa kaukaloa vanhaan navettaan, viettäen monet illat naulaustöissä. Heidän ensimmäinen kaukalonsa oli petsattu ruskeaksi. Ensimmäinen oikea kaukalo rakennettiin Lepplaksin koulun pihamaalle.

Seuran kulta-aika ajoittui 1990-luvun vaihteen molemmille puolille. Ahlstedt ei katso menneeseen.

– Kaikki tietävät, miten maailma toimii. Kilpailu ajaa kehitystä eteenpäin, jos vain rahaa löytyy.

Ahlstedt käänsi huomionsa juniorijääkiekkoon, kun hänen oma poikansa aloitti lajin parissa. Hän johti IFK:n vuonna 1991 syntyneiden joukkuetta kymmenen vuoden ajan, saavuttaen heidän kanssaan pronssia B2 SM-sarjassa.

– Me todistimme, että perusteellisella työllä voimme haastaa suuret seurat.

Myöhemmin Ahlstedt muutti Ruotsiin ja on asunut Tukholman Lidingössä 12 vuotta. Hän ei ole hylännyt jääkiekkoa, vaan on tominut valmentajana sekä perustanut ja organisoinut jääkiekkokarnevaaleja Ruotsissa. Lisäksi hän toimii Lidingö Vikingsin hallituksessa.

Ahlstedt oli myös yksi pääehdokkaista Djurgårdenin jääkiekon toimitusjohtajaksi viime vuonna, mutta tehtävään valittiin toinen.

– Olisi ollut erittäin mielenkiintoista työskennellä yhteistyössä Niklas Vikegårdin kanssa, Djurgårdenin uuden urheilujohtajan kanssa.

Viimeisen 2,5 vuoden ajan Ahlstedt on myös osallistunut osittain myös IFK Lepplaxin toimintaan, ylläpitäen siteitään kotiseuraansa.

Viisi vuotta sitten Peter Ahlstedt oli huolissaan jääkiekkoilun tilanteesta lähialueella. Seurat harkitsivat yhdistymistä toisten kanssa toiminnan jatkamiseksi.

– Seurat olivat kadottaneet taidon houkutella uusia pelaajia lajin pariin, ja erilaisia tekijöitä syytettiin tilanteesta. Kuitenkin perimmäinen ratkaisu löytyi työn tekemisestä, toteaa Alhstedt.

Nyt IFK tekee suuren panostuksen uusien pelaajien rekrytointiin esimerkiksi tarjoamalla ilmaisen luistelu- ja jääkiekkokoulun aina 8-9-vuotiaisiin saakka. Lisäksi seuralla on iltapäivätoimintaa, jossa noudetaan lapset suoraan koulusta busseilla koko syys- ja kevätlukukauden ajan.

Kaiken perustana on laadukas opetus ja valmennus sekä runsas jäällä vietetty aika, esimerkiksi yleisillä vuoroilla ja muissa tilaisuuksissa.

– Huipulle ei päästä pelkästään joukkueharjoitusten avulla; omatoiminen harjoittelu on välttämätöntä ja sitä tarvitaan runsaasti, sanoo Ahlstedt.

Ahlstedt toteaa, että jääkiekko on tuonut hänen elämäänsä valtavasti, mutta korostaa, ettei ole toiminut yksin. Sen sijaan hän on pyrkinyt olemaan kannustava ja inspiroiva voima muille.

– Jääkiekko on minun motivaationi lähde, hän sanoo.

IFK Lepplax ei elä pelkästään menneisyydessä. Tulevana viikonloppuna AW Arenalle kokoontuu kaksisataa nuorta jääkiekon harrastajaa kiekkokarnevaalin merkeissä.

Otsikkoa muutettu 9.4.2024 kello 13:55.