Paikallisuutiset

Voittoja ja häviöitä Pietarsaarenseudun luonnon puolesta puoli vuosisataa - ”Konkreettinen tekeminen kiinnostaa”

– Voittoihin lukeutuvat Jepuan koskien pelastuminen, häviöihin kalanviljelylaitoksen toteutuminen, kuvaa Ralf Wistbacka juhlavuottaan viettävästä yhdistyksestä.

Pietarsaarenseudun Luonnon toiminta leimahti aikoinaan käyntiin kansalaisaktivismista ja Kråkholmanjärvestä. Runsaslintuisen järven yli oltiin 1970-luvulla rakentamassa tietä teollisuudelle, mihin paikalliset luontoihmiset reagoivat. Yhdistyksellä olisi enemmän vaikutusmahdollisuuksia, ajateltiin.

– Tiehankkeet toteutuivat kyllä. Luodontie rakennettiin tehtaan eteläpuolelle järven pohjoisosan halki, Pohjantie itäpuolelle rantaan kiinni. Sen verran häly kuitenkin auttoi, että etelärannan metsämaa suojeltiin rakentamiselta, kertoo Ralf Wistbacka, yhdistyksen aktiivi vuodesta 2008.

Aikoinaan valtakunnallisesti arvokkaan Kråkholmanjärven tekee yhä arvokkaaksi lintuvesistöksi muun muassa havainnot liejukanasta, tukkasotkasta, lapasorsasta - ja siellä pesii Suomen kansallislintu, laulujoutsen.

Yhdistyksen tärkein tehtävä on yleisen luonnonsuojeluedun puolustaminen. Töitä on riittänyt viidenkymmenen vuoden matkalla.

– Voittoihin kuuluvat muun muassa Jepuan koskien pelastaminen yhdessä monen muun tekijän kanssa. Yhdistys on myös saanut pelastettua Pörkenäissä Bovattenmossen-suoalueen ojituksilta sekä torpattua kivien dumppaamisen Luodon muutamaan sisäjärveen, jonne jäi kivikasoja muistoksi Tie- ja vesirakennuslaitoksen jäljiltä.

– Ennen oli villin lännen aikaa monella tavalla. Tuulivoimateollisuusalueiden perustamisessa on palannut vanhan ajan villi länsi -meininki. Pelkäämme että tuulivoimateollisuus tulee olemaan suuri häviö meille ja koko Suomen luonnolle.

– Häviöihin lukeutuu muun muassa se, että emme pystyneet estämään Ekofish-kalanviljelylaitosta, Ralf Wistbacka toteaa.

Yhdistyksellä on ollut sormensa pelissä siinäkin kun Pietarsaaren kaupunki perusti luonnonsuojelualueita omistamiinsa metsiin.

– Luonnonsuojelumetsien muodostaminen oli siihen aikaan edistyksellistä.

Pietarsaaren yleiskaava on yksi tärkeistä, ajankohtaisista hankkeista. - ”Meidän näkemystä ei ole oikein kuunneltu. Kaavatekstistä puuttuvat suojelutavoitteet ja siihen haluamme vaikuttaa”.

Lausuntoja annetaan tänä päivänä lähinnä erilaisista kaavoista ja tuulivoima-alueista. Niitä laatii käytännössä kolme jäsentä.

Pietarsaaren yleiskaava on yksi tärkeistä, ajankohtaisista hankkeista.

– On laadittu siitä jo kaksi pitkää lausuntoa. Meidän näkemystä ei ole oikein kuunneltu. Kaavatekstistä puuttuvat suojelutavoitteet ja siihen haluamme vaikuttaa. Tämä on se hetki jolloin pitää varata tarpeeksi suojelualueita ja ohjata rakentaminen pois arvokkaista metsistä, Ralf Wistbacka huomauttaa.

Yleiskaavasta annetuissa Pietarsaarenseudun Luonto ry:n lausunnoissa on käytetty aineistoa, jonka Wistbacka kokosi vuonna 2023 julkaisemaansa väitöskirjaansa varten liito-oravasta, seurannasta ja suojelutoimista lähinnä Luodon ja Öjan alueilla.

– Pietarsaari ei ole tehnyt kokonaisvaltaista liito-oravakartoitusta kaupungin alueella, Wistbacka harmittelee.

– Liito-orava on paitsi uhanalainen laji myös luonnonsuojelullisesti arvokkaan metsän indikaattori.

Liito-oravat lasketaan naaraissa, sillä koiraita on yleensä yhtä paljon. Luodossa on 25-50 yksilöä, Pietarsaaressa on enemmän ja ne viihtyvät muun muassa Vanhassa satamassa. Rannikolla kanta on tiheämpi kuin sisämaassa.

Kartoitus, seuranta ja suojelu eivät Wistbackan mukaan oikein toimi Suomessa. Metsiä kaatuu ilman, että kukaan saa tietää, että liito-oravat ovat jääneet hakkuisiin - ja kanta on jyrkässä laskussa.

Tänä kesänä laskennassa on Pietarsaaren edustan saaristolinnut.

Saaristolintuseurannasta Uudenkaarlepyyn Torsön ja Luodon Eugmon välisellä rannikkokaistaleella yhdistys on vastannut vuodesta 1999 lukien.

Seuranta toteutuu käytännössä kolmen, neljän aktiivin voimin, Wistbacka vastuuhenkilönä. Osuudella on 160 saarta, jotka käydään jaksoittain läpi. Tänä kesänä on vuorossa saaristo Pietarsaaren edustalla.

Saarista lasketaan pesiä ja etsitään lintupareja. Tulokset toimitetaan luonnontieteelliselle keskusmuseo Luomukselle kansalliseen seurantaan.

Pesimälajit ja -kannat ovat näin ollen tiedossa pitkältä ajalta ja laajalta saaristoalueelta.

– Jouhisorsa ja pilkkasiipi ja pitkälle myös tukkasotka ovat kadonneet meidän saaristoalueelta. Muuttoreittien varrella on saattanut tapahtua jotain ja minkki on voinut olla asialla, Ralf Wistbacka veikkaa.

Selkälokki on yhdistyksen varsinaisena seurantalajina. Se on runsastunut 1990-luvulta, mutta nyt kanta näyttää taas taantuvan.

– Luonnollisesti myös saaristolintujen muuton seuranta on tärkeä osa toimintaa.

Lintujen rengastus on saaristolintuseurannan lisäksi yhdistyksen toinen tärkeä tehtävä.

Lintujen rengastus keväisin ja kesällä kuuluu niin ikään toiminnan kulmakiviin.

Rengastettuna on kanahaukkoja, huuhkajia, viirupöllöjä, hiiripöllöjä, lapinpöllöjä, merikotkia ja kurkia. Maininnan arvoista on, että pietarsaarelaisella Putte Andersonilla on kurkien rengastuksen maailmanmestaruus hallussaan.

– Tällä hetkellä yhdistys osallistuu myös Helmi-ohjelman mukaisiin luonnon entisöintiprojekteihin ja olimme mukana entisöimässä Långviken kluuvin Torsössä, Wistbacka kertoo.

Kerhotaloa kunnostettiin yhdeksän vuotta talkoilla.

Talon siirto Kanavapuistikolta nykyiselle paikalleen Skataan Aleksanteripuiston laidalle on ollut puolivuosisataa kestäneellä taipaleella suurin voimainponnistus.

Kyse on ns. Nicklinin talosta, joka rakennettiin vuonna 1824 Kanavapuistikolle ja se säästyi kaupungin tulipalolta 1835. Yhdistyksen väki siirsi purku-uhan alla olleen talovanhuksen nykyiselle paikalle vuonna 1984. Yhdistyksen - ja erityisesti Per-Ole Liljelundin - monivuotisen vapaaehtoistyön tuloksena kiinteistö kunnostettiin kokoustilaksi ja otettiin käyttöön vuonna 1993.

– Tilathan ovat muidenkin vuokrattavissa. Käytössä on keittiö ja tilava kokoontumishuone. Kiinteistöstä vastaa Ingmar Nybäck, joka on yhdistykselle kaikki kaikessa ja jaksaa vetää talkooporukoita.

Kerhotalo on viime vuosina tosin koonnut yhteen enää harventuneen joukon.

– Alussa oli aktiivisesti mukana nelisenkymmentä henkeä. Kokoonnuttiin ahkerasti, oltiin näkyvillä ja järjestettiin monenlaista ohjelmaa. Nyt aktiiveja on enää seitsemän, kahdeksan. Toimintaa rajoittaa kun ei ole kovin monta aktiivia, mikä on tuttu juttu monissa yhdistyksissä.

Mukana on muutama perustajäsen.

Edessä olevana 50-vuotisjuhlavuotena elvytetään toimintaa ja mukaan houkutellaan uusia jäseniä eri tavoin; järjestämällä yleisiä luontoretkiä, vierailemalla kouluilla ja pitämällä jäsenille yhdistysiltoja, joihin voivat osallistua muutkin.

– Konkreettinen tekeminen kiinnostaa yleensä kuten lähteminen seurantatehtäviin tai muuten vaan yhdessä retkeilemään paikallisen maaston ja linnuston tuntevan oppaan johdolla. Viime kesänä avoimien veräjien päivänä kerhotalolla vieraili 250 kävijää ja linnunpöntöt kiinnostivat suuresti.

Kevään ensimmäinen yhdistysilta pidetään kerhotalolla 13.3. jolloin uusikaarlepyyläinen Robert Back kertoo kuvittajan työstään.

Jakobstadsnejdens Natur-Pietarsaarenseudun Luonto r.f.:n perustava kokous pidettiin 5.11.1974. Yhdistyksen toimialueeseen kuulu Pietarsaaren lisäksi Pedersöre, Luoto, Uusikaarlepyy ja Kruunupyy.