Paikallisuutiset

Rakkaudesta rokkaamiseen: Vellu Härkönen korjaa soittimia ja lahjoittaa ne nuorten käyttöön

Hyvää kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa - ainakin omaansa himpun verran, on pitkän linjan pietarsaarelaismuusikon kokemuksena.

Pitkän linjan pietarsaarelaismuusikko löysi itselleen pienen mission käytyään Tupiksen soittokämpällä pari vuotta sitten. Veli-Matti ”Vellu” Härkönen pani merkille kuinka älyttömän huonossa trimmissä nuorten käytössä olleet kitarat sattuivat olemaan ja tarjoutui pistämään vireet kohdilleen.

– Huono soitin tappaa helposti innostuksen soittamiseen, hän tietää.

– Haluan kannustaa lapsia ja nuoria tekemään muutakin kuin pelaamaan playstationia tai olemaan somessa, vaikkapa harrastamaan musiikkia. Musiikki on hyvä henkireikä, ihan paras tapa rentoutua, hän kokee.

Joten vastaus Eppujen laulussaan esittämään kysymykseen kuuluu kyllä. Kitaraa soittamalla voi parantaa maailmaa - ainakin omaansa himpun verran.

”Huonompikuntoiset, risat ja vaillinaisetkin soittimet kelpaavat”.

Yksi hyväntekeväisyystyö on poikinut useamman. Härkönen on kunnostanut jo muutaman soittimen ja lahjoittanut ne eteenpäin koululaisille ja nuorisotoimeen.

– Pyysin alussa ihmisiltä somen kautta tarpeettomiksi käyneitä instrumentteja. Huonompikuntoiset, risat ja vaillinaisetkin soittimet kelpaavat. Lahjoituksia on tullut kovin nihkeästi, jos ollenkaan, Härkönen muotoilee.

Vaimo osti sitten kahdellakympillä ukulelen, jonka Härkönen laittoi soittokuntoon ja antoi Resurssikoululle.

Myös Tupiksella soi kaksi Härkösen fiksaamaa kitaraa. Yksi sähkökitara Resurssikoululle on parhaillaan työn alla.

Hän korjailee ja virittelee muillekin lähinnä kitaroita, ukuleleja ja bassoja. Pianoon eivät taidot kuulema riitä ja rummuissakin osaaminen on marginaalista, jotain kalvon vaihtoa lukuun ottamatta.

– Pari kaveria on taas näppäriä elektroniikkapuolella, he saavat yleensä vahvistimet ynnä muut vastaavat vehkeet kuntoon.

Musiikin Vellu Härkönen löysi 13-vuotiaana.

– Kaveri sai kitaran ja minäkin innostuin. Pyysin samanlaista isältä ja sain ensimmäisen oman kitaran.

Soittaminen aloitettiin tietenkin Hurriganseilla. Ensimmäinen keikka oli Schaumanin joulujuhlissa urheilutalolla, missä esiintyi Alpo Pellisen humppayhtye.

Härkönen oli sittemmin mukana polkaisemassa pystyyn Jeppis Musa -yhdistystä ja taistelemassa Tupista nuorisolle. Hän perusti edelleen musiikkikuvioissa aktiivisesti paikallisesti ja muuallakin keikkailevan We Rock -bändin, joka vannoo Suomirockin nimeen eppuineen ja popedoineen.

Toinenkin porukka on muotoutumassa, se vaikuttaa vielä työnimellä ”Vellu & kumppanit”. Lajina on melodisempi musa, kasarihevi.

Ensimmäinen kitara on edelleen tallella, vaikka se ehtikin välillä pyöriä maailmalla vuosikausia.

– Tuli nuorena rahapulassa vaihdettua se parempaan kun ei ollut varaa käyttää useampaa samaan aikaan. Sitten se yllättäen sattui tulemaan vastaan - ja vielä oman kummitädin luona kun olin mennyt auttamaan tietokoneen kanssa. En ollut uskoa silmiäni, että se oli kaikista paikoista päätynyt juuri kummitädin pojalle. Hän antoi kitaran minulle ja se roikkuu nyt olohuoneen seinällä, Härkönen kertoo.

Musiikin parissa vierähtää viitisentoista tuntia viikossa kun korjailee, värkkäilee, kokoilee, trimmailee ja käy treeneissä.

Soitto on edelleen suuri osa äskettäin synttäreitään viettäneen muusikon arkea ja juhlaa.

– Just täysin taas 35 vee, Härkönen vitsailee.

Hän kuvailee miten musiikin parissa vierähtää viitisentoista tuntia viikossa kun korjailee, värkkäilee, kokoilee, trimmailee ja käy treeneissä.

Työelämässä Härkönen ei ole tällä hetkellä. Osaamista löytyy datanomin, linja-auton ja kuorma-auton kuljettajien tehtäviin.

Kokoelmakin on alkuajoista kasvanut ja koostuu kaikkiaan 15 kitarasta, yhdestä bassosta ja neljästä vahvistimesta. Härkönen esittelee soittokämpäksi muodonmuutoksen kokeneessa autotallissaan, että kasassa on käytännössä koko bändin kalusto äänentoistosta valoihin.

– Treeneihin tarvitsee tuoda vain itsensä.

Naapurisovun - ja oma kuulon - vaalimisen vuoksi käytössä on sähkörummut, joissa harjoitusvolyymit saadaan väännettyä hyvinkin alas. Sähkörumpuja on kahdet, vasen- ja oikeakätiselle rumpalille.

– Itseä harmittaa, että menin oman kuuloni pilaamaan tässä lajissa. Kumpikin korva vinkuu ja tinnittää jatkuvaa soittoa.

Muista mieluisista harrastuksista prätkällä ajelut ja vanhojen moottoripyörien kunnostamiset ovat vaihtuneet veneilyyn.

– Me käydään vaimon kanssa virvelikalastamassa. Mökki on Bosundissa, sieltä tehdään pistohyökkäyksiä sinne tänne. Trailerilla saadaan vene laskettua vesille minne tahansa, Lappajärvelle, Evijärvelle. Se on oikein mukavaa kesäpuuhaa se.

Rokkaamista Vellu Härkönen aikoo jatkaa niin kauan kun homma pysyy mielekkäänä ja terveyttä piisaa.