Paikallisuutiset

Kun Matilda Peterson seitsemän meren takana kävi: Luojan kiitos, että Rapide on kunnossa ja nopealiikkeinen, ja jopa sen kullattu perä on tallella.

Pirkko Högkulla

Pietarsaari

Se, että vaimo lähti merikapteenimiehensä mukana purjehdukselle pitkin maailman meriä, ei enää 1870-luvulla ollut mitenkään tavatonta - vaikka merenkulkijoiden taikauskon mukaan nainen laivassa tiesikin huonoa onnea. Matilda Peterson oli mukana Rapide-aluksella kun se nosti ankkurit Pietarsaaren satamassa ja suuntasi Intian Bombayhin tuoreen aviomiehen Frans Petersonin kipparoimana. Kaupunginmuseo kokosi matkasta Matildan päiväkirjoihin perustuvan näyttelyn ja lastentapahtuman Tupakkamakasiinille.

"6. syyskuuta 1872, lähtö Pietarsaaresta. Sanoin kuvaamattoman merkillinen tunne valtaa mielen, kun ankkuri nostetaan, purjeet levitetään ja keula käännetään kotimaan rannikolta aavalle merelle. Tänään emme kuitenkaan ehtineet vaipua pitkäksi aikaa surumielisiin ajatuksiin, koska ilma oli niin raskas ja paksu, että Mässkärin pooki katosi pian näkyvistä samoin kuin koko Suomen rannikko".

Vaikkei myrskyn kouralta kokonaan vältyttykään, puhalsivat Frans Petersonin kipparoimalle Rapidelle kutakuinkin suotuisat tuulet. Tai välillä oli viikkokaupalla niin tyyntä ettei laiva liikkunut lainkaan, mikä oli päiväkirjan pitäjälle tylsää aikaa kun ainoaksi raportoitavaksi jäi, että hohhoijaa, edelleen tyyntä. Miehistö sai sentään hääriä askareissaan, ommella säkkejä ja rakentaa pientä laivaa pulloon sisälle.

"Luojan kiitos, että Rapide on kunnossa ja nopealiikkeinen, ja jopa sen kullattu perä on tallella".

– Vaimon mukaantulo pitkille merimatkoille oli mahdollista käytännössä siksi, että kapteenilla oli omat tilat ja miehistöllä omansa. Eikä kapteeni mielellään mennytkään toiselle puolelle. Kokkolassahan Alma Hongell matkusti aikanaan miehensä mukana merillä, huomauttaa museonjohtaja Carola Sundqvist.

– 1800-luvun lopulla nainen saattoi jo työskennellä laivalla, kokkina. Laivakokin työ katsottiin sopivaksi, sillä myös kokki asui erillään miehistöstä.

"... ja se mikä on valkoista, on täällä niin häikäisevän valkoista, että suomalaiset pyykkärit hieroisivat käsiään ihastuksesta".

Karlholmenin telakalla Pietarsaaressa rakennetun Rapiden ankkurit nostettiin syyskuussa 1872, lastinaan puutavaraa. Bombayhin saavuttiin runsaan yhdeksän kuukauden merenkyntämisen jälkeen toukokuussa 1873. Tämän jälkeen aikansa nopeimmaksi laivaksi mainitun aluksen matka jatkui maailman merillä kotisatamaan saapumiseen asti 1874. Näyttely keskittyy Intian etappiin, minne suunnattiin reittiä Kööpenhamina Englanti, Kanariansaaret, Kap Verde, Etelä-Amerikka.

Päiväkirjaa Matilda Peterson piti koko merilläoloajan, jotta hänen perheenjäsenensä, muiden muassa vanhemmat Uudessakaarlepyyssä, Matias Sandström ja Matilda Charlotta Hjelt, pääsisivät osallisiksi ainutlaatuisista kokemuksista.

"Ja luettuamme jouluevankeliumin menimme levolle ja nukahdimme kuin kiltit lapset".

Kun kaupunginmuseon kokoelmiin kuuluu yli 30 000 esinettä ja 0,5 miljoonaa negatiivia ja merihistoria laivanrakennuksineen on vielä tärkeä osa-alue, löytyi enemmistö näyttelyn esineistöstä omasta takaa. On sumusireeniä (toimii), signaalilippua, eläimistöä viittaamassa Intian valtamereen, merimiesten varusteita ja merenkäynnin mystiikkaa.

Kuvia on tilattu Englannista, Hullin museosta ja National Coal Mining Museum for England -kansallisesta kaivosmuseosta. Vitriinin suojista löytyy Matilda Petersonin kauniilla ja tasaisella käsialalla kirjoittama päiväkirja, joka on itsessään kuin taideteos. Kirja saatiin näyttelyä varten lainaksi Inkoosta Matilda Petersonin lapsenlapsenlapselta.

"Olemme olleet nyt kaksi viikkoa tyvenessä".

Tarinat nousevat päiväkirjan sivuilta konkreettisesti kävijän ulottuville esineistön voimin. Teater Jacobilta hankittu lautatavara muuttui museomestarin käsittelyssä "Rapide" -laivaksi, jonka kannelle mahtuu parikymmentä kuulijaa ottamaan osaa Matilda Petersonin visiitistä niin "Marketplacessa" - missä muuten "tavarat on aseteltu esille niin hyvällä maulla, että ne houkuttelevat ostamaan, vaikka ei olisi tarvettakaan" - kuin Shieldsissä hiilen lastauksessa. Saapa kävijä myös tietää mm. kenen kynsistä rouva onnistui pelastautumaan snapsilla ja vehnäsellä perinteisessä merimiesseremoniassa ja kuinka tämä torjui "Sjögrenin" vierailun nauttimalla annoksen paistettuja suolasilakoita.

"Sen jälkeen hän lähettää kotiin sähkeen hälventääkseen siten huolen, jota meistä siellä tunnetaan".

Matilda Petersonin päiväkirjasta, suomennos Pietarsaaren kaupunginmuseo.