Paikallisuutiset

Pietarsaaresta agilityn MM-kisoihin

Jukka Iiskonmäki

Parikymmentä vuotta koiria kouluttanut Anki Molander Pietarsaaresta varmisti koirineen paikkansa agilityn pohjoismaiden mestaruuskisoihin Vantaalla elokuussa. Hän on myös mukana maajoukkueessa Ruotsin Kristianissa pidettävässä MM-mittelössä lokakuussa.

Molanderin seuralainen ja kilpailijapari kisoissa on kääpiövillakoira Wii, jolla tarmoa riittää esteiden kiertämiseen jo ennen liikkeellelähtöä.

– Mitään erityistä en ole mielestäni tehnyt koirien valmentamisessa. Pyrin aina vain siihen, että koira osaa toimia itsenäisesti ilman, että sen pitäisi seurata minun kättäni, Molander sanoo.

Agility on hänen mielestään sekä urheina että ulkoilua.

– Juoksukilpailussa koiran kanssa ihminen on tuomittu häviämään, mutta jo rataa kiertävän koiran perässä pysyminen vaatii kovaa juoksukuntoa. On siksi erittäin perusteltua pitää agilitya omana urheilulajinaan. Esteitä koiralle pystytetään kilpailussa ja harjoituksessa parikymmentä, jotka eivät ole kovin vaikeita. Kilpailussa pisteiden saaminen määräytyy radan läpikäymiseen käytetyn ajan perusteella. Hylkäyksiä puolestaan aiheutuu, mikäli koira tekee virheitä esteillä. Näissä pian edessä olevissa kilpailuissa ei virheitä saa tulla.

MM-kisa ei suinkaan ole Wiin ja Anki Molanderin ensimmäinen kerta näinkin merkittävässä kilpailussa. Maailmanmestaruudesta kisattiin jo Italian Bolognassa lokakuussa 2015. Tuolloin minisarjassa kilpaillut Wii oli jo ehtinyt kilpailla koko pienen ikänsä, ja se oli ehtinyt kehittyä lihaksistaan tehokkaaksi ja erittäin, erittäin vikkeläksi. Sen luonne on myös oivallinen agilityyn, sillä se on luottavainen ja yhteistyöhaluinen.

Kaksi muuta MM-kilpailua Wii kävi Espanjassa 2016 ollen tosin tuolloin varakoirana. MM-makua saatiin myös Tsekeissä 2017.

– Ilman koiran ja kouluttajan saumatonta yhteispeliä ja luottamusta tätä urheilulajia olisi mahdoton toteuttaa, Molander sanoo.

Harjoitusta Wii saa kerran tai kaksi viikossa. Ohjelmaan kuuluu myös lenkkeily.

– Wii on tulevassa MM-kisassa joukkueemme ainoa koira miniluokassa, joten tarvitaan yhteispeliä kokonaisuuden saavuttamiseksi, Molander sanoo.

Eräs tämän kilpalajin edellytys on että koiralla on myös hauskaa. Treenaamme aina iloisesti ja koira saa aina palkan vaikka se tekee väärinkin. Wii tuo julki tunteensa jo kun olemme lähdössä radalle.

– Kun olen itse kasvattanut koiran ja näen onnistuneeni, niin se tuo voitontunnetta ja iloa.

Tipzy on Wiin pentu, ja sekin treenaa jo vähän, mutta on liian nuori kilpailuun. Sekin on tosin melko lupaava tapaus.