Paikallisuutiset

Birgitta Strandberg-Rasmuksen kolumni: Valitut Palat

Kirjoittaja on perheneuvoja, psykoterapeutti ja työnohjaaja.

Tosi terapeuttista tämä kolumnien kirjoittaminen. Saa luvalla ja tilaustyönä oikein istahtaa ja koota itseään ja ajatuksiaan ja vähän filosofioida. Tämä itsensä kokoaminen taitaakin olla aika tärkeää, elämme niin pirstaleisessa maailmassa jossa ”inputteja” tulee jatkuvalla syötöllä ja tuutin täydellä. Kesälomakin hurahti ohi vauhdilla, taas kerran, ja onhan olemassa sanonta, että aika kuluu nopeasti, kun on hauskaa. Muutamia valittuja paloja teille tässä.

Ehkä olisi ihan ok tehdä niin kuin sähköauton kanssa, tarkkailla miten pitkälle lataus kestää.

Otetaan paperikartta alkajaisiksi. Se on yksi niistä kahdesta, joista en matkustaessa luovu, Google Maps on se toinen. Paperikartan avulla saa hahmotettua suurempia kokonaisuuksia kertaheitolla ja samalla pidettyä auton keula toivotussa ilmansuunnassa. Samaa tietä kun voi ajaa kahteen suuntaan, kohti etelää ja kohti pohjoista, tai itä-länsi-suunnassa. On ihan kiva jos E 6:tta ajaessa päätyy Trondheimiin, jos se on matkan määränpää, eikä Osloon. Auton Navigaattori näyttää vain pienen palan kerrallaan ja sen kanssa värkätessä ja zoomailessa etusormi + peukalo ihan puutuu ja alkaa huimata. Sitäpaitsi rouva navigaattorin jatkuva jankutus käy hermoille, kun sitä on muutamia satoja kilometrejä kuunnellut. Kylteissä kun lukee matkan varrella kaikkea muuta kivaa kuin Trondheim. Paperikartasta näkee yhdellä silmäyksellä mitä kaikkea on odotettavissa ja korvat saavat levätä. Ne muut silmäykset voikin sitten luoda niihin majesteettisiin maisemiin joita Norja myös tänä kesänä tarjosi. Siellä on kyllä saatu suurella kauhalla ylvästä luontoa.

Niin, ja sitten on tietenkin välillä hyvä että Maps on olemassa, sen avulla voi zoomata näkökenttään pienempiä alueita, kaupungin katuja, ravintoloita ja latausasemia autolle. Ihan niin kuin elämässä, on yhtäältä hyvä hahmottaa suurempia kokonaisuuksia ja asiayhteyksiä, jotta voi vähän ennakoida ja suunnitella tulevia. Mutta toisaalta hyväksi myös se, että voi zoomata sisään ja olla tässä ja nyt, tarkentaa linssiä ja syventyä johonkin itselle tärkeään. Ei voi olettaa yhden ihmisen olevan expertti kaikessa, vaan joutuu rajaamaan mielenkiinnon aiheita ja osaamisaluettaan. Yhteiskuntamme suuntaa yhä enemmän erikoistumispolkua pitkin. Saa käydä monella luukulla ennen kuin kartta on koossa ja kokonaiskuva hahmottuu.

Vielä täytyy palata tuohon ylvääseen vuoristoon. Tuntui hyvältä, jopa turvalliselta, oivaltaa miten pieni ihmisenä olen. Jonkinlainen armollisuus itseä kohtaan heräsi. Ei näin pieneltä voi mahdottomia vaatia, ei se näe kauas ja sillä kestää kauan kivuta vuoren huipulle josta näkee vähän kauemmas. Ihmispoloinen voi helposti eksyä matkalla, vaikka sillä on kartta ja kompassi. Matkaa tehdessä tulee hiki, jano, nälkä ja pissahätä. Olin kuulevinani jonkun suuremman sanovan: Jaa, jaa, tuolla ne taapertaa ja parhaansa yrittävät ja hyvä niin.

Ihan oman uuden valitun palan meille tarjosi sähköautomme. Norja on sähköautojen luvattu maa, näin olin kuullut. Siellä niillä on huristeltu jo aikoja ja latausasemia on kuin sieniä sateella. NOT. Tai oli niitä, mutta niissä lataamisen maksaminen oli apin sun toisen takana. Ja kerta toisensa jälkeen meillä olisi pitänyt olla joko yhtä tai toista, mitä meillä ei ollut, jotta olisimme päässeet systeemissä eteenpäin. Ei ketään jolta kysyä ja raha ei kelvannut latureille. Hiki ja hermot pinnalla oli ehtimän tuosta. Perille kuitenkin päästiin ja myös takaisin kotiin, koska löysimme pari yhteistyöhaluista pylvästä.

Kuinka moni löysi latausasemansa tänä kesänä? Ehkä olisi ihan ok tehdä niin kuin sähköauton kanssa, tarkkailla miten pitkälle lataus kestää ja jo hyvissä ajoin ennen kuin akku on tyhjä suunnistaa latauspaikalle. Ja ihan ok käyttää niitä latureita, joiden kokemuksesta tietää toimivan. Jos vetää ihan tyhjille voi käydä niin, että ei jaksa edes tolpalle asti. Kalenteriin vapaapäiviä sopivin välein, harrastuksia tarpeeksi, mutta ei liikaa. Sosiaalista kanssakäymistä enemmän tai vähemmän, riippuen siitä kumpaa tarvitsee. Ja luontoa; järveä, merta ja metsää. Kuitupitoista ja vitamiinirikasta sapuskaa ja hyviä öitä. Tämä on kai sitä n.s. kestävää kehitystä??