Paikallisuutiset

Saabismi, sittenkin rakkautta? - Samanhenkisten yhteisö koolla Pietarsaaressa

Suomen saabistit näkevät vaikka mitä ominaisuuksia ja erikoisuuksia autoissa oman porukkansa kohtaamisissa. Pietarsaareen viikonloppuna kesäpäivilleen kokoontuneen Saab-klubin autonäyttelyssä ammattikoulu Optiman parkkipaikalla myös siviileille oli taivasteltavaa.

Yksi katseenvangitsijoista on epäilemättä vaaleankeltainen Saab Sonett V4, vuosimallia 1969.

Harvinaisuuden ajoivat Vesa ja Maria-Riitta Paaso kolmisensataa kilometriä kotipaikkakunnaltaan Iistä Pietarsaareen. Sonetteja valmistettiin 60-70-luvun taitteessa vajaat 1 600 kappaletta. Suomen teiltä niitä löytyy ehkä kymmenkunta.

Voiko tuota pikkuista kutsua urheiluautoksi? toimittaja tivaa.

– No joo, urheiluautona ne sitä myivät. Ehkä se sitten sitä on, Vesa Paaso aprikoi.

Pitkänhuiskea mies hakee matalalle ja kapoiselle ajopelille jotain vielä kuvaavampaa tyyppiluonnehdintaa.

– Jos ajattelen hyttiin menemistä ja sieltä nousemista, sanoisin sitä kyllä mieluummin voimisteluautoksi.

Auto on vaimon nimissä, aviomiehen mukaan siitä syystä, että häneltä itseltään loppuivat Saabien ostoluvat. Tarkkaa pihasta löytyvien Saabien määrää hän ei paljasta.

Marja-Riitta Paason mukaan taloon saa ostaa muitakin autoja vapaasti, mutta Vesa on ilmoittanut, ettei korjaa niitä.

– Meillä kaikilla on erilaisia harrastuksia. Minun filosofiani on sellainen, että yritän ymmärtää. Ja sitten kun en enää meinaa ymmärtää, yritän vielä vähän lujemmin. Toistaiseksi se on vielä toiminut näin, Marja-Riitta lausuu.

Saabismi ei ole Paasojen mukaan sairaus, koska siitä ei saa Kela-korvausta. Toimittajan kysymykseen, onko saabismi sitten rakkautta, Marja-Riitta vastaa näin:

– Ihminen tarvitsee hyvin voidakseen myös mielenkiinnon kohteita. Sellainen tuo elämään ajateltavaa, pystymme irrottautumaan töistä. Ja harrastuksen myötä tulee myös sosiaalisia suhteita.

Hän iloitsee siitä, että Saab-väen kokoontumisissa näkee paljon lapsia ja nuoria.

– Tämä ylittää sukupolvet, ja harrastuksen jatkuminen on elintärkeää.

– Bonuksena tulee vielä, että tässä pääsee tutustumaan eri paikkakuntiin. Tulee harrastettua kotimaan matkailua siinä sivussa.

Mustasaarelainen Olof Ahlskog on ajanut niin ikään hellyttävän yhdistelmän Pietarsaareen.

Vuoden 1961 mallia olevan farmari-Saabin vetokoukussa on minikokoinen asuntovaunu merkkiä Saabo.

– Tämä auto on koko tapahtuman vanhin. Se tuli Pietarsaareen vuonna 1961 ja myytiin myöhemmin Jyväskylään. Ostin sen takaisin Pohjanmaalle kuusi vuotta sitten, Ahlskog kertoo.

Saab 95 -farmareita hänellä on puolenkymmentä, sedanilla hän ei suostu ajamaankaan. Kaksitahtikoneen käynnistäminen tietää herkkuhetkeä hajureseptoreille.

Saaboja tehtiin Linköpingissä mittatilaustyönä Saabin perään. Niitä valmistui noin 400 kappaletta, Suomessa lienee seitsemän yksilöä.

Kolmen hengen yöpymisen mahdollistava vaunu painaa vain 300 kiloa, mistä syystä ajonopeus ei varsinkaan sivutuulessa voi olla korkea. Mutta eipä veturinkaan pellin alla ole 36:tta hevosvoimaa enempää.

Mustialasta kotoisin oleva Gustav Juslin ajoi noin 400 kilometriä Pietarsaareen punaisella ysiviitosella.

– Tämä on pitkäaikainen elämäntapa, vanhemmillanikin on aina ollut Saabeja. Minulla on niitä nyt noin 15, joista suurin osa on ajokunnossa.

Kysytään Jusliniltakin, onko saabismi mieluummin rakkautta kuin sairautta.

– Juu, kyllä se on. Vaikka Saab ei ole millään tavalla parempi kuin jokin muu auto, siinä on jotain, mihin ihastuu ja viehättyy.

– Ja sitten on tämä Saab-elämä. Meillä on kiva yhteishenki, täällä tapaa samankaltaisia ja löytää uusia tuttavuuksia. Itse käyn ahkerasti kaikissa tapahtumissa, Gustav Juslin sanoo.

Suomen Saab-klubi ry:n hallituksen puheenjohtaja, parkanolainen Petri Tyrkkö kertoo, että Pietarsaaren kesäpäiville osallistuu noin 160 henkilöä, ja autojen määrä on reilu puolet siitä.

Hänkin on taipuvainen romantisoimaan harrastusta.

– No kyllä se varmaan rakkauttakin on. Kuin elämäntapa ja uskonto, mutta enemmän.

Saab-klubin sateenvarjon, jota lauantaina toden totta tarvittiin, alle mahtuu väkeä ja kalustoa laidasta laitaan.

– Jäseniä on 4 000, mutta kun lasketaan perheet useammassa sukupolvessa mukaan, olemme siinä 10 000 hengen yhteisö. Se haluaa yhdessäoloa - täällä ei revitä konepeltejä auki vaan tavataan ihmisiä.

Sunnuntaina saabistit ajavat klo 10 lähtevän saaristoreitin Pietarsaaresta Kokkolaan ja takaisin.