Paikallisuutiset
Jeppiksen Vegasta tuli oudon ajankohtainen – Sotakorvauskuunari täyttää 70 vuotta samaan aikaan kun Venäjä käy hyökkäyssotaa Euroopassa
Historia ei ole vailla ironiaa. Toisen maailmansodan – joka Suomen osalta alkoi Neuvostoliiton yrityksellä valloittaa Suomi suurhyökkäyksellä – suoranaiset seuraukset jatkuivat maamme osalta vuoteen 1952.
Tuon vuoden syksyyn mennessä oli Suomi määrätyssä aikataulussa ja täysimääräisesti toimittanut Neuvostoliitolle kaikki käsketyt sotakorvaukset. Ponnistus oli ollut valtava eikä sen onnistumiseen kaiketi uskottu kuin Suomessa.
Yksi tuon ponnistuksen hedelmistä on pitänyt majaansa Pietarsaaren Vanhassa satamassa jo vuodesta 1997. Mahtava Vega-laiva on yksi peräti 91:stä puukuunarista, jotka Suomen oli pakko Neuvostoliitolle rakentaa. Vuonna 1952 valmistunut Vega oli viimeisiä neuvostovaltiolle luovutettuja sotakorvauksia.
Mihin Neuvostoliitto tarvitsi laivastollista kuunareita, jotka sotilaskäyttöä ajatellen olivat jo valmistuessaan puhtaasti museoaluksia?
Vega rakennettiin koulukuunariksi, mutta on epäselvää, mikä Neuvostoliittoon toimitettujen puualusten todellinen käyttöaste oli. Vegan kotisatamaksi päätyi Tallinna, josta se siis Viron uuden itsenäisyyden ensivuosikymmenenä lahjoitettiin Vega-säätiölle Pietarsaareen.
Säätiötä edustavaMaria Lunabba tietää vanhan ja varsin loogiselta kuulostavan perusteen Neuvostoliiton oudoille sotakorvausvaatimuksille.
– Tarkoituksena saattoi olla vaatia asioita, joita Suomi ei sitten pystyisikään toimittamaan.
Mikäli Suomi ei vaatimuksia olisi onnistunut pilkulleen toteuttamaan olisi Neuvostoliitolle avautunut Suomea kohtaan painostuskeinoja ja jopa miehityksen mahdollisuus.
Suomi siis kuitenkin onnistui kuunarienkin osalta viimeisen päälle. Maassa vielä elänyt perinteinen laivanrakennustaito yhdistettiin aikanaan hyvin edistykselliseen liimapuun käyttöön ja sarjatuotantoajatteluun, joiden malliesimerkki siis lepää kuivatelakalla Vanhassa satamassa.
Samalla Vega toimii yhä myös esimerkkinä siitä, mitä moiselle alukselle tapahtuu, kun omistaja eli tässä tapauksessa Neuvostoliitto hylkää sen vuosikymmeniksi oman onnensa nojaan.
– Kyllähän Vegan kunto silloin kun se meille tuli taisi olla monille pietarsaarelaisille järkytys, Lunabba pohtii.
Vallitseva käsitys pitkään oli, että Vegasta voisi vielä joskus tulla merikelpoinen. Vuonna 2012 säätiö virallisesti päätti, että tähän ei enää pyritä.
Sen sijaan on määrä rakentaa Laivahalliksi kutsuttava näyttelytila. Siellä voisi järjestää sotakorvaushistoriaa käsitteleviä näyttelyitä ja kokonaisuuden yhteydessä saatettaisiin myös järjestää seminaareja ja muita kokoontumisia.
Sotakorvaukset ja niihin linkittyneet ulko- ja turvallisuuspoliittiset asiat ovat oleellinen osa Suomen 1900-luvun historiaa.
Silti ei ole liioittelua sanoa, että Vegaan liittyvät pyrkimykset eivät pietarsaarelaistenkaan parissa ole herättäneet jakamatonta innostusta. Taannoin muodostunut korjauskelvottoman lahokasan leima on pysynyt tiukassa.
Samalla ovat aluksessa kuitenkin työskennelleet puusepät ja työllistetyt, rahoitusta on hankittu ja paljon on saatu aikaan.
– Esimerkiksi eduskunnalta saadut niin sanotut joulurahat ovat olleet tärkeitä, mistä kiitos ensisijaisesti Anna-Maja Henrikssonille, Maria Lunabba sanoo.
Oikeusministeri Henriksson (r.) on paikalla myös tämän viikon lauantaina, kun Vanhaan satamaan kokoontuu joukko kutsuvieraita.
– Esittelemme Vegaan ja Laivahalliin liittyviä suunnitelmia päättäjille ja vaikuttajille, Lunabba kertoo.
Samaan lauantaihin liittyy myös yleisölle avointa toimintaa, kun Pietarsaaren seudun oppaat esittelevät draamakävelyn keinoin Pietarsaaren peräti 1500-luvulle ulottuvaa laivanrakennushistoriaa. Ja juhliihan tänä vuonna myös Jacobstads Wapen, jonka vesillelaskusta tuli juuri kuluneeksi 30 vuotta.
Vegan osalta on kutsuvierastilaisuudelle maanläheinen syy, joka avoimesti tunnustetaan.
– Rahoitusta tarvitaan. Rahastahan asioiden eteneminen on kiinni, Maria Lunabba tiivistää.