Kulttuuri

Riitta Palovuoren arvio: "Kevättä Jaakoissa – Mieskuoron kuuluu laulaa paitsi hyvin, myös kovaa ja korkealta”

Kevään varmin merkki on Laulu-Jaakkojen konsertti.

Kaupungin suomenkielisillä oli parhaat päällä ja loput kainalossa ja kaikki olivat kuorolaulua vailla. Iloinen puheensorina täytti ensin aulan ja siirtyi mukanamme saliin.

Me tapasimme toisemme pitkän, pimeän talven jälkeen ja meitä oli paljon.

”Pietarsaaresta kajahtaa, Laulu-Jaakkoja laulattaa” soi taas tutusti, kun näyttävä miesporukka asettui lauteille.

Järveläisen Tero toivotti porukan tervetulleeksi ilman pitkiä jorinoita. Laulu sai alkaa.

Nouse laulu kaiu ja nousihan se. Kunnossa tuntuivat olevan Jaakkojen äänet. Sitten Sirkka lauloi lystiksensä. Ei ollut vielä joutunut lautaselle.

Kun Johannes Ahlvik vetäisi kämmeneensä viimeiset sävelet Pertsa Reposen sanoittamasta kansanlaulusta Lilja, ruusu ja kirsikkapuu, edessä istuva rouva kuiskasi: ”Se oli kaunis, ihana.” Voiko tuota paremmin kuvailla. Myös tuttu Niin minä neitonen sinulle laulan oli otettu ohjelmistoon. Kiitos siitä.

Ilkka Aaltosen lauluja laulettiin kahteen otteeseen. Oma lempikappaleeni on Lasinkuultava laulu. Ja laulu, jolla suomalaiset hurmasivat prinsessa Victorian Under himlen så blå och skön on melkein yhtä kaunis.

Ensimmäinen puoliaika oli omistettu perinteiselle mieskuoromusiikille. Laulut esitettiin kurinalaisesti ja taitavasti.

Parannusta menneisiin vuosiin oli ääni. Katsomosta ei tehnyt mieli huutaa, että ääntä p..le. Mieskuoron kuuluu laulaa paitsi hyvin, myös kovaa ja korkealta.

Kahvitaukoa edelsi viikinkilaulu Olav Trygvason. Tätä pohjoisen miestä etsittiin varsin ponnekkaasti. Nappivalinta ohjelmistoon.

Tauon jälkeen lavalle asteli pienryhmä Kotoa Boys, joka esitti kaksi amerikkalaista jatsahtavaa kappaletta.

Kuoroa kuunnellessa ei aina tule huomanneeksi, kuinka hyvistä yksittäisistä laulajista se koostuu.

Olin pudota tuolilta, kun serenadin Goodnight, sweetheart, goodnight soolo pääsi ääneen. Enkelin äänellähän tuo lauloi.

Toiseen osioon oli valikoitu tuttuja iskelmiä, mieskuorolle sovitettuna. Mukava muisto 60-luvulta oli Kauan - Downtown. Se oli silloin, kun Danny oli nuori.

Myös Rauli Somerjoen tunnetuksi tekemä Ikkunaprinsessa säväytti.

Äkkipäätä asiaa tuntematon voisi luulla, että mikäs iskelmiä on luritellessa, mutta ei. Mieskuorossa on ensimmäisiä ja toisia tenoreita ja muita, joista minä en mitään tiedä. Laulut pitää erikseen muokata kuorokuosiin.

Nyt Laulu-Jaakoista löytyy myös sovitustaitoa. Vanhoja poikia viiksekkäitä esitettiin kuorossa laulavan Jari Hangassalon sovittamana. Tämä ei varmaan jää miehen ainokaiseksi.

Lopuksi kuulimme kauniisti soivan serenadin Good night ladies. Sokerit oli säästetty pohjalle.

Taputusten jälkeen seurasi vielä kappale, jota itse pidän Laulu-Jaakkojen helmenä. Matkaan mä lähden nyt, suuntaa vaan en kysellyt tahditti askelia loppuillan ja vielä aamullakin.

Kiitos musiikista.