Paikallisuutiset

Koulussa voisi oppia metsästämään – Mika Hopiavuori uskoo, että koulun avittamana voisi metsästäjäkuntakin nuorentua

Voisiko peruskoulussa oppia metsästäjäksi?

Miksi ei, jos pietarsaarelaista riistamestaria ja kalastusopastaMika Hopiavuorta kuuntelee. Hän katsoo, että riista- tai oikeastaan laajemmin erätaidot voisivat hyvin olla yläkoulussa valinnaisaineena. Tarjolla olisi sekä oppia että elämyksiä.

– Metsästyshän ei ole pelkkää riistan hakua, Hopiavuori muistuttaa.

Ajatus ei ole tavaton, vaan erätaito jo on joissain kunnissa oppiaineena. Esimerkiksi Oulussa ja Kuopiossa voi moisen valinnaisaineen poimia ja ainakin Kyyjärvellä on yläkoulun puitteissa oltu hirvipassissakin.

Mitä metsästykseen painottuva erätaito oppiaineena voisi tarkoittaa? Hopiavuorella on mielessään jäsenneltynä kahden lukuvuoden periodi peruskoulun kahdelle viimeiselle vuodelle.

– Pystyttäisiin toimimaan metsästyskalenterin mukaan. Kasiluokalla aloitettaisiin tutustumalla riistaeläimiin ja käydään maastokierroksia eli katsotaan konkreettisesti, millaisilla alueilla eläimet elävät. Joululoman jälkeen voisi suorittaa metsästyskortin, jos halukkuutta on.

Pian päästäisiin konkreettisempaan tekemiseen.

– Keväällä tehtäisiin riistalaskentoja ja päästäisiin tutustumaan lumijälkiin. Kun lumi sulaa voitaisiin jo mennä ampumaradalle harjoittelemaan. Sen jälkeen kevätkyntöhommia, joita voitaisiin tehdä yhteistyössä Optiman kanssa.

Ysiluokalle mennessä astuisivat metsästysseurat kuvioon.

– Seurat voisivat ottaa oppilaat kummijäsenikseen. Jos oppilaan kotona ei metsästetä, niin tätä kautta pääsisi hyvin mukaan. Siitä sitten homma jatkuisi ja kun oppilaat pääsevät ysiltä, niin he olisivat jo tavallaan valmiita metsästäjiä, joille on kaksi vuotta opetettu metsästystä ja riistanhoitoa ihan konkreettisesti.

Metsästysalan ja peruskoulun yhteistyön ei Hopiavuoren mukaan tarvitsisi rajoittua valinnaisaineeseen, vaan muutakin voisi viritellä.

– Vaikkapa pienpetoloukut, niitä voisi tehdä teknisen työn tunnilla. Minkinloukkuja, supiloukkuja ja sen sellaisia.

Arvostetun erämiehen into tuoda erä- ja erityisesti metsästysalan opetusta sekä tekemistä kouluihin on ymmärrettävä siinäkin valossa, että ala ukkoutuu. Metsästysseurojen yllä leijuu suomalaista yhdistystoimintaa muutenkin varjostava pilvi, kun nuoria on vaikea saada mukaan.

– Tämä myönnetään ilman muuta ongelmaksi, vuonna 1971 syntynyt eli nykymetsästäjäksi suorastaan nuori Hopiavuori sanoo.

Kyse ei metsästäjien mukaan ole pelkästään heidän omasta murheestaan.

– Hirvien ja valkohäntäpeurojen määrä lisääntyy seuraavan 20 vuoden aikana, millä on merkitystä liikenneturvallisuudelle.

Hopiavuori muistuttaa, että metsästys on nykyään varsin digitaalistakin toimintaa monenlaisine sovelluksineen. Nuorilta moinen sujuu luonnostaan.

Minne saakka metsästys ja eräily voivat harrastajansa kantaa? Mika Hopiavuoren erikoisammattinimike eli riistamestari on poikkeuksellinen tutkinto, jonka on Suomessa läpäissyt runsaat parikymmentä henkilöä.

– Olen ainoa, jolla on sekä riistamestarin erikoisammattitutkinto että kalastusoppaan ammattitutkinto, Hopiavuori toteaa.

Hän tarjoaa yrityksensä kautta muun muassa kalastusmatkoja, metsästys- ja kuvausreissuja sekä alan koulutuspalveluita.