Paikallisuutiset

Pietarsaarelaislähtöinen Kaj Hautaketo ryhtyi pystymetsästä matkailuyrittäjäksi: Kun leirintäalueella on kaksi työntekijää, on keskityttävä oleelliseen.

EVIJÄRVI

Sillankorvan leirintäalueen nykyisillä yrittäjillä oli monenlaisia suunnitelmia heidän tarttuessaan kolme vuotta sitten ohjaksiin. Taidettiinpa ohjaksia hiukan kiskaistakin, sillä alkujaan pietarsaarelainen Kaj Hautaketo jaJaana Podlineva halusivat tehdä Sillankorvasta heidän itsensä näköisen. Samalla myös mahdollisimman monenlaisten asiakasryhmien tarpeita vastaavan palvelukokonaisuuden.

Kokemusta matkailubisneksestä ei kummallakaan ollut, mutta molemmilta löytyi korvaavia ominaisuuksia, kuten sanotaan. Hautaketo oli toiminut yrittäjänä niinkin eksoottisessa tehtävässä kuin ruohonleikkaajana. Äkkikuulemalta se voi kuulostaa puuhastelulta, mutta sitä se ei ollut.

– Yritykseni toimiala oli ulkoalueiden huolto. Minun tapauksessani se merkitsi melko paljon viheralueiden hoitamista eli nurmikoiden leikkaamista, ja se olikin riittävä bisnes minulle. En ajanut Mersulla, mutta leikkuukoneen hinnalla olisi sellaisenkin saanut, Hautaketo sanoo.

Sillankorva ilmoittaa olevansa paikka rauhallista vapaa-aikaa viettävälle, niin perheille kuin repputuristeillekin. Näkyvimmän asiakaskunnan muodostavat asuntovaunuilla ja -autoilla saapuvat, ja hyvin tavallista on tulla viettämään kesäpäivää tai koko viikonloppua kolmen sukupolven voimin.

Erään vakituiseen asiakaskuntaan lukeutuvan sukuyhteisön muodostavatKoivulat Kauhavalta. InsinööriveljeksetJussi jaJaakko puolisoineen ja jälkikasvuineen sekä vanhempineen ovat käyttäneet Sillankorvan palveluja jo viitenä kesänä.

– Täällä on turvallinen uimaranta, riittävästi tilaa liikkua ja palveluja sen verran kuin leirintäalueella tarvitaan. Aika pitkälle vaunuväki on omavaraista, ja mitään spesiaalia emme ruokapöytään kaipaa. Makkara tikunnokassa on tarpeeksi, sillä varsinkin lapsille vedessä peuhaaminen on ykkösasia, Jussi Koivula kertoo.

– Yhden kerran kesässä saatetaan käydä jossakin kesätapahtumassa vaunulla, mutta muuten vaunu palvelee tukikohtana viettäessämme täällä aikaa ties miten monena viikonloppuna. Erityisen hyvä juttu on se, että alueen omistava Evijärven kunta on pannut paikkoja kuntoon.

Mukana ovat myös Jussin ja Jaakon vanhemmatEsa jaAnna-Kaarina, joille vesileikit eivät ole tärkeitä. Niinpä isovanhempien toimena on paistaa valtaisa makkaramäärä grillikatoksessa.

Karavaanarit eivät paljoa palveluja tarvitse, joten yrittäjätkin ovat päätyneet pitämään palvelukartalla niistä vain tärkeimmät. Jaana leipoisi mielellään tuotteita Sillankorvan kahvila-ravintolaan, mutta kysyntä on todettu vähäiseksi. Hänellä ja Hautakedolla on ollut isompiakin visioita, mutta arkitodellisuus on saanut mielen muuttumaan.

– Ajatuksenamme oli jopa tehdä Sillankorvasta jonkinlainen evijärveläisten olohuone, mutta siinä ei edetty sen pitemmälle. Ravintolassamme on tarjolla viiniä ja olutta, mutta kapakaksi emme ryhdy. Lauantai-ilta meillä tosin on hiukan viihteellisempi, kun väkeä karaokeen tulee niin mökeiltä kuin taloistakin. Pidimme juhannustanssitkin, mutta asiakkaat karkasivat tanssilavalta päärakennukseen karaoken pariin.

Karsintaa on tehty myös useiden aktiviteettien osalta.

– Meiltä voi vuokrata veneitä, mutta suppilautoja emme täällä pidä niiden suosiosta huolimatta. Syy on se, että suppilautojen käyttö vaatii perehdyttämisen ja turvavarusteet, ja siihen meillä ei ole aikaa. Mikäli sitten tapahtuu jotain ikävää, niin vastuu on tällöin veneen vuokralle luovuttaneella.

Eräs lepoa ja rauhaa arvostava asiakasryhmä ovat perhelomailijat, kutenSeppälät Tuusulasta. IsäTimo Seppälä pitää autoilusta, vaikka tekeekin sitä ammatikseen. Omaa matkailuautoa tai -vaunua ei perheessä tällä hetkellä ole, mutta lomaa on vielä niin paljon jäljellä että vuokraamista harkitaan.

– Caravan-lehteä tulee selattua, ja jos kiinnostava kohde löytyy niin saatetaan poiketa. Sillankorvaan tutustuimme kaksi vuotta sitten käyttäessämmeRonnya, 8, Power Parkissa. Yhdeksi yöksi aiottu vierailu Sillankorvassa venähti puoleksitoista viikoksi, ja kävimme välillä viemässä pojan mummolaan Tuusulaan. Halusimme vain olla vähän aikaa kahdestaan, kunnes palasimme Tuusulaan hakemaan muunkin jälkikasvumme Sillankorvaan.

Jakeluautoa työkseen ajava Timo Seppälän mieltymystä ei tarvitse ihmetellä.

– Loma-ajelu on aivan eri asia kuin jakaa elintarvikkeita Stadin puoteihin laiturilta toiselle. Helsingissä muutenkin kuin ansaitsemistarkoituksessa autoillut tietää, millai set liikenneolosuhteet siellä ovat. On aivan muuta tulla valtateitä pitkin tänne, käydä saunassa ja nauttia lasi tai pari kylmää virvoketta.

Jukka Iiskonmäki