Kolumnit

Linda Lindroosin kolumni: Hakuna Matata – päivä kerrallaan

Kirjoittaja on matkailu- ja kulttuurialan moniosaaja, joka havainnoi maailmaa avoimin mielin.

”Kuinka kiitollinen olenkaan tällaisista päivistä. Kuinka onnellinen olenkaan, kun muistan välillä pysähtyä ja nauttia, tehdä asioita, joita oikeasti haluan.”

Tänään on ollut hyvä päivä. Aamulla kävimme pitkän kävelylenkin miehen ja koiran kanssa ja samalla kuuntelimme Vanhassa Satamassa linnunlaulua. Aurinko paistoi täydeltä terältä ja lumi suli melkein silmissä. Lounaaksi nautimme kesämökin grillikodassa paistettuja makkaroita ja joimme lämmintä mehua termoksesta. Iltapäivällä pelasimme seurapeliä ja naureskelimme toisillemme, kun emme ymmärtäneet kaikkia pelin kommervenkkeja. Yläkerrasta kuului tyttären ja hänen ystävänsä iloista kikatusta. Vapaapäivä parhaimmillaan. Ei mitään pakkoja, ei kiirettä, vain yhdessä oloa ja hyvää mieltä.

Hyvän elämän mitta ei ole kuinka monissa juhlissa ehdin käymään, kuinka paljon matkustan tai mitä mahtavaa seuraavaksi keksin, vaan sujuva arki ja sen vastapainona vapaat viikonloput. Minulle palautuminen on tärkeää ja siihen pitää panostaa, muuten elämä käy pikkuhiljaa todella raskaaksi. Nuorempana en kiinnittänyt siihen samalla tavalla huomiota, mutta vuosien myötä olen oppinut arvostamaan hyvää unta, raitista ulkoilmaa ja luonnon suomaa rauhaa ihan toisella tavalla. Olen myös viime vuosina opetellut vetämään rajoja, mikä ei sekään aina ole ollut helppoa. Ahkerana ja tunnollisena ihmisenä olen monesti tehnyt työtä myös vapaa-ajallani ja uhrannut omista voimavaroistani työpaikan puolesta aivan liikaa. Nykyään pidän huolen, etten vahingossa ylitä näitä rajoja. Onnekseni työnantajani arvostaa työntekijöidensä hyvinvointia ja kannustaa pitämään huolen itsestään.

Jokaisen pitää kuitenkin itse löytää omat rajansa, jotta pystyy pitämään elämänsä tasapainossa. Toiset asiat ottavat enemmän voimille ja toiset puolestaan tuovat energiaa ja joskus raja näiden välillä voi olla hiuksen hieno. Esimerkiksi itseni kohdalla hyvien ystävien kanssa vietetty aika lisää voimavaroja ja antaa energiaa, kun taas tuntemattomien ihmisten kohtaaminen tai isommat väkijoukot voivat väsyttää kovastikin. Sosiaalinen media varastaa myös aivan kuin huomaamatta paljon aikaa ja jaksamista muilta asioilta, vaikka voi tuottaa iloakin aika ajoin. Joskus on hankalaa priorisoida ja valita ne oikeat asiat oman hyvinvoinnin kannalta. Houkutuksia ja velvollisuuksia riittää, joiden perässä voi juosta loputtomiin, mutta kannattaako se, onkin aivan toinen asia. Välillä voi jättää vaikkapa imuroimisen tai jonkin muun puolipakollisen tehtävän välistä juuri nyt, jos aurinko paistaa ja linnut laulavat. Enemmän energiaa saa kävelyretkestä lähimetsään ja imuroida voi sitten sadepäivänä. Aina ei tarvitse tehdä niin kuin on tavannut tehdä ja joku päivä on juuri se päivä, kun voi aloittaa tapojensa muuttamisen tasapainoisempaan suuntaan.

Tänäänkin minulla oli vaihtoehtona suuren pyykkivuoren selättäminen ja vaatekaapin raivaaminen, mutta valitsin toisin. Kuinka kiitollinen olenkaan tällaisista päivistä. Kuinka onnellinen olenkaan, kun muistan välillä pysähtyä ja nauttia, tehdä asioita, joita oikeasti haluan. Lapsen halaus, koiran hännän heilutus ja miehen kanssa käsikädessä käveleminen ovat mittaamattoman arvokkaita asioita, joita ei koskaan pidä ottaa itsestään selvyytenä ja ovat aina priorisointilistan ykkösenä.