Paikallisuutiset

Victorilla oli antoisa, mutta kivikkoinen tie pelastajakouluun

Helsingin pelastuskouluun valitaan vuosittain 15 henkilöä. Hakijoita on jopa 150.

Pietarsaari

Helsingin Pelastuskoulu teki viime viikolla ekskursion Pietarsaareen ja osana puolivirallista vierailua oli melontakurssi Joutsenen leirintäalueen vesillä. Yksi kurssilaisista oli Venäjältä kotoisin olevaVictor Lehtonen (33), joka opiskelee koulussa ensimmäistä vuottaan. Hän yksi niistä harvoista ja valituista, jotka valittiin koulutukseen viime syksynä.

Pelastajakoulutukseen pääseminen on ollut hänen pitkäaikainen haaveensa ja mies on todella joutunut tekemään töitä sen eteen. Hän kun muutti 16-vuotiaana vuonna 2001 äitinsä kanssa Kostamuksesta, Pohjois-Venäjältä Suomeen. Ensin Muurameen, sitten Jyväskylään.

– Pelastuskouluun päädyin pitkän ja kivisen tien kautta. Kielimuuri oli yksi suuri este, koska kun muutimme Suomeen, en itse puhunut sanaakaan suomea. Se luonnollisesti söi itseluottamusta ja pisti parikymppisenä epäröimään, pystynkö koskaan hakemaan näin vaativaan koulutukseen. Mutta ei se ole mahdotonta. Ihminen pystyy vaikka mihin, jos todella haluaa toteuttaa unelmansa.

”Koulutus on melko fyysistä, mutta mikään supermies ei tarvitse kuitenkaan olla. Riittää, kun peruskunto on kohdallaan ja pääkoppa kunnossa.” Victor Lehtonen Helsingin pelastuskoulun oppilas

Ennen pelastajakoulutukseen pääsyä mies suoritti erilaisia koulutuksia, joista olisi hyötyä hakutilanteessa. Koulutukset veivät miestä ympäri Suomea, jolloin myös maa ja sen eri ihmiset tulivat tutuiksi. Lehtonen teki suunnitelman, minkälaisia koulutuksia kannattaa suorittaa, jotta tie kouluun tasoittuisi.

– Oli tietenkin vaikea lähteä pois omalta reviiriltään, mutta kun sen teki, se myös kasvatti ihmisenä. Haasteisiin on tartuttava, eikä jäädä tuleen makaamaan. Viimeksi kävin ennen pelastuskoulua Lohjalla ammattisukeltajakoulutuksessa.

Lehtonen on aina viihtynyt ihmisten parissa ja auttamisen halu syntyi jo pienenä poikana Venäjällä.

– Äitini oli jo silloin sairaanhoitaja ja pyörin paljon sairaaloissa. Tykkäsin katsoa, miten sairaanhoitajat auttoivat potilaita ja siitä se sisäinen auttamisen halu lähti kumpuamaan.

Pelastuskouluun pääseminen on rankkaa karsintaa.

– Edessä on monipuolinen hakuprosessi, joka sisältää niin fyysisiä sekä psyykkisiä testejä. Olennaista lähinnä on, onko hakija fyysisesti terve ja henkisesti sinut itsensä kanssa. Koulutus on melko fyysistä, mutta mikään supermies ei tarvitse kuitenkaan olla. Riittää, kun peruskunto on kohdallaan ja pääkoppa kunnossa, Lehtonen naurahtaa.

Lehtonen painottaa, että koulutukseen on turha hakea pelkästä päähänpistosta. Taustalla on oltava aito halu tehdä työtä pelastajana.

– Jos koulutus on rankkaa, on myös työ sitä. Eikä kaikkien pää välttämättä kestä tehdä kaikin puolin rankkoja hommia ja välillä joutuu työskentelemään väsyneenäkin. Ja kun väsyneenä joutuu käyttämään pääkoppaa, se on aika kovilla.

Lehtosella on nyt ensimmäinen lukuvuosi pian takana ja toinen odottaa. Kahden vuoden koulutus sisältää kaksi kesäharjoittelujaksoa.

– Tämä lukuvuosi on opiskeltu palontorjuntapuolta ja niitä opintoja tulen soveltamaan käytäntöön tänä kesänä Mellunkylän paloasemalla Helsingissä. Kun harjoittelu on ohi, jatkuu koulu. Toisena vuotena opiskellaan ensihoitoa ja kun se on käyty, ollaan seuraavana kesänä puolet paloautossa ja puolet ambulanssissa. Työ kun pitää sisällään paljon muutakin kuin tulipalojen sammuttamista.

Kurssinvetäjä palomestariVesa Berg on entinen Pietarsaaren pelastuspäällikkö.

– Helsingin pelastuskoulu on toinen instansseista, joka antaa pelastuskoulutusta Suomessa. Kuopiossa on pelastusopisto ja Helsingissä on ministeriön luvalla koulutettu samalla opetussuunnitelmalla. Neljäkymmentä vuotta Helsingissä annettu koulutus kestää itse asiassa pitempään, koska pääkaupungissa vaaditaan mm. metron ja raitiovaunujen vuoksi erikoisosaamista vaativia asioita.

Berg on toiminut kurssinjohtajana tämän kurssin ajan ja viisi vuotta Helsingissä töissä palomestarina.

– Oli mukava tulla näyttämään pojille näitä maisemia, koska täällä vielä asun itsekin. Tutustuimme mm. Pietarsaaren vanhaan ja uuteen paloasemaan ja samalla tämän puolivirallisen reissun tarkoituksena on yhteishengen nostattaminen.

Melonta liittyi ohjelmaan lähinnä siten, miten kajakista pelastaa itsensä tai toisen kaverin.

– Saatat olla melomassa kaukana ulapalla, kajakki kaatuu ja ranta on liian kaukana uitavaksi. Silloin on osattava kammeta itsensä takaisin kajakkiin.

Kurssilaiset ovat pääosin pääkaupunkiseudulta. Joka kurssilla on kuitenkin aina ollut muutama kauempaakin tullut.

– Nämä ovat opiskelleet nyt kaksi lukukautta. Kesätöiden jälkeen opinnot jatkuvat ja pelastajatutkintoon valmistuminen kestää kaksi vuotta. Sen lisäksi he opiskelevat oppisopimuksella lähihoitajiksi, jotta he saavat pätevyyden ensihoitoon.

Pelastuskoulun pääsyvaatimukset ovat kovat. Vuosittain kouluun hakee 130-150 henkilöä, joista 15 valitaan.

– On oltava terve ja hyvässä fyysisessä kunnossa. Testataan mm. lihaskuntoa, kestävyyttä ja uintitaitoa. Sitten testataan on hakijalla mitään fobioita, lähinnä korkean ja ahtaanpaikan kammoja. Sen jälkeen on normaalit haastattelut ja psykologiset testit.

Päivä Joutsenen leirintäalueen melontakurssilla oli Victor Lehtoselle aivan uusi kokemus.

– Tämä oli ensimmäinen kerta kun istahdin kajakkiin. Elämässä on tullut eteen erinäisiä haasteita ja tämä oli yksi niistä. Elämä on opettanut, että uusien haasteiden edessä ei kannata lannistua, vaan pikkuhiljaa hyvä tulee. En ole vielä kertaakaan täällä kajakilla kaatunut, mies toteaa hieman ylpeyttä äänessään.

Tämän sanottuaan Lehtonen käveli laiturille ja alkoi sovittaa itseään kajakin ahtaaseen istuma-aukkoon. Ja sitten mentiin nurin ja kuului pulahdus.

ps@pietarsaarensanomat.fi