Paikallisuutiset

Kympin tyttö muistelee Pietarsaartaan – Mitä tulee ylioppilaasta, joka kirjoittaa kuusi laudaturia ja jonka keskiarvo hipoo kymppiä?

Miltä Pietarsaari tuntuu entisestä pietarsaarelaisesta, jonka edellisestä vierailusta on tullut kuluneeksi 15 vuotta?

– Kaupunki tuntuu tutulta, mutta samalla myös kaukaiselta, espoolaistunut juristiTarja Wist kuvailee entistä kotikaupunkiaan.

On Jaakon päivien lauantai. Kaupunki on täynnä ihmisiä ja tapahtumia.

Hän on tullut festivaalihumun keskelle pari tuntia aikaisemmin. Illalla häntä odottaa vuoden 1984 abiturienttien luokkakokous.

Wistin mielestä Pietarsaari ei ole paljon muuttunut viime käynnin jälkeen.

Tupakkatehtaan kellotorni kohoaa kattojen yläpuolelle ja kävelykatukin on paikallaan. Pari muutosta hän on kuitenkin havainnut.

– Kaupungin sisääntuloväylä on muuttunut ja kaupunginhotellissa ei ole enää vanhaa puolta.

Vesitorni kurottaa yhä kohti taivasta. Se tarjosi jännittävän leikkiympäristön kaupungin lapsille 1970-luvun lopulla.

Nuorten ”vesitornin valtaajien” joukossa oli myös Tarja Lassila, josta tulisi helsinkiläisen asianajotoimisto Waselius & Wist Oy:n perustajaosakas – vain 31-vuotiaana.

Suurin muutos kaupunkikuvassa on tapahtunut torilla, mutta sinne ei ole näköyhteyttä juuri nyt.

Olemme saapuneet Pietarsaaren lukion kulmalle.

Sinä päivänä oli poutaa ja lähes 20 astetta lämmintä, kun Tarja Lassila painoi valkolakin päähänsä.

Radiossa soi Dingo-yhtyeen Sinä ja minä. Tv-katsojat odottivat innokkaasti uuden Dynastia-saippuasarjan alkamista.

Rehtori Pentti Matturi oli ylpeä vuoden 1984 ylioppilaista, koska vuosikerta oli tiettävästi kaikkien aikojen paras Pietarsaaren lukiossa.

Wistin päällimmäiset muistot lukioajoista liittyvätkin rehtorin puukenkiin ja Adidas-verkkareihin, sekä rehtorin jakamiin myöhästymislappuihin,

Ikävin muisto on raju kaatuminen polkupyörällä koulun sorapihalla. Kaatumisen seurauksena syntyneestä haavasta jäi pysyvä arpi kasvoihin.

Lassila oli yksi parhaista ylioppilaista vuonna 1984. Hän kirjoitti kuusi laudaturia ja keskiarvo hipoi kymppiä.

– Kai minusta piti tulla lääkäri. Sitten mietin vaikka mitä muitakin vaihtoehtoja, jopa filosofiaa.

Hän pääsi ensimmäisellä yrityksellä oikeustieteelliseen. Samoilla papereilla hän olisi päässyt myös Helsingin yliopistoon lukemaan matematiikkaa. Hän valitsi oikeustieteellisen.

Nuori oikeustieteen opiskelija vieraili opintojensa alkuvaiheessa usein kotikaupungissaan.

Käynnit kävivät harvemmiksi, kun hänen molemmat nuoremmat sisarensa muuttivat opintojen takia pääkaupunkiseudulle.

Käynnit loppuivat kokonaan siinä vaiheessa, kun heidän vanhempansakin tulivat lasten perässä Espooseen vuosituhannen vaihteessa.

Oikeastaan Wist vain palasi synnyinseudulleen. Hän on syntynyt Helsingin Kätilöopistossa.

Lassilan perhe saapui Pietarsaareen 1970-luvulla.

Ennen Pietarsaareen tuloa he olivat muuttaneet useita kertoja paperi-insinöörinä työskennelleen Pertti-isän työn perässä.

Pietarsaareen he tulivat Brasiliasta.

Voimistelunopettajana työskennellyt Leena-äiti oli tyytyväinen kotimaahan paluuseen, koska se merkitsi paikalle asettumista.

Brasilian ajoilta on jäänyt Wistin mieleen paljon muistoja.

Amazonin jokiristeilyllä hän sai pitää boakäärmettä kädessään. Hän oli koulun ainoa vaaleahiuksinen oppilas. Niinpä muut oppilaat halusivat koskettaa hänen hiuksiaan.

Kansainvälisessä koulussa oli myös paikallisia lapsia, joiden rikkaat vanhemmat järjestivät lapsilleen upeita syntymäpäiväjuhlia, joissa oli taikureita ja puhuvia papukaijoja.

Lassilan perhe poikkesi taustaltaan tyypillisestä pietarsaarelaisesta 1970-luvun suomenkielisestä, yleensä maaseudulta saapuneesta perheestä, jonka kosketus Vaasan läänin ulkopuoliseen maailmaan saattoi olla olematon.

– On luonnollista, että aluksi koin itseni ulkopuoliseksi, koska tulin kaupunkiin jostakin muualta.

Hän oli käynyt Kauniaisissa kansakoulua, joka vaihtui peruskouluksi Ristikarilla.

Yläasteen hän kävi Pursisalmella, joka on jyrätty maan tasalle tämän kevään aikana.

– Ihan hyvä, että Pursisalmi purettiin ja tilalle saadaan jotain uutta ja parempaa. Se oli oman aikansa tuote, hän sanoo katsellessaan kivirauniota.

Wist asui suurimman osan Pietarsaaren-vuosistaan Satamakadulla.

Satamakatu on Pietarsaaren kaduista ainoa, joka on säilynyt alkuperäisessä asussaan Johan Ludvig Runebergin ajoista. Kansallisrunoilijan vanhemmat viettivät viimeiset vuotensa Satamakadulla.

– Siinä on talo, jossa on tapahtunut paljon, hän katselee entistä kotitaloaan.

Kerran hän karkasi vanhemmiltaan bileisiin ikkunan kautta.

Hän kyhäsi peiton alle ”vale-Tarjan”, jonka rakennusaineena hän käytti äidin peruukkia, ratsastuskypärää ja koripalloa.

– Viisikko-kirjoista olin oppinut miten lukitaan ovi, jossa ei ole lukkoa. Laitoin kahvan alle tuolin.

Lukio-ikäisenä hän järjesti itse isoja bileitä samassa talossa.

– Satamakadun talossa pidettiin myös meidän häät vuonna 1990, hän muistelee.

Seuraavana vuonna heille syntyi Helena ja puolentoista vuoden kuluttua syntyi Henrik. Nyt Helena on juristi ja Henrik valmistui ekonomiksi.

Wist valmistui oikeustieteellisestä tiedekunnasta vuonna 1989.

Juuri ennen valmistumistaan hän oli oikeusministeriössä kesäapulaisena.

Siellä hän pääsi osallistumaan ensimmäisen arvopaperimarkkinalain valmisteluun. Hänellä oli kysyntää työmarkkinoilla.

Pietarsaarelaislähtöinen kirjailija ja muusikko Tommi Liimatta on kuvaillut Pietarsaarta kaupungiksi, jonka omaperäisyyttä on vaikea pukea sanoiksi.

– Omaperäisyys tulee voimakkaasta yhteisöllisyydestä, arvelee Wist.

Pietarsaari sijaitsee suuren maailman vinkkelistä katsoen sivussa, mutta se voi tarjota hyvät eväät hyvälle elämälle.