Paikallisuutiset

Yhteinen koulutila toimivin ratkaisu – suomen- ja ruotsinkielinen opetus saman katon alla takaisi myös opintiensä aloittaville lähikoulut, eläkkeelle siirtyvä Pietarsaaren lukion rehtori Hannu Sulkakoski sanoo

Lähes 29 vuotta tuleeHannu Sulkakoskella mittariin rehtorina Pietarsaaressa, kun hän siirtyy eläkepäivien viettoon syyskuun vaihtuessa lokakuuksi.

Hän aloitti Etelänummen yläkoulun rehtorina tammikuussa 1991. Puolitoista vuotta myöhemmin Sulkakoski otti ohjat myös samassa talossa toimineessa Pietarsaaren lukiossa Pentti Matturin jälkeen.

Vaiheita ja vaihtuvia osoitteita on sen jälkeen riittänyt. Vasta vuodesta 2013 lähtien hän on keskittynyt täysin virallisesti pelkästään lukion johtamiseen.

Viime vuosien yhteiselo Jakobstads gymnasiumin kanssa on tarjonnut paljon hyvää, josta riittäisi Hannu Sulkakosken mukaan mallia muillekin.

”Elämässä tulee laskuja ja nousuja, ja siinä kun elää kollegoiden rinnalla, oppii myös sitä nöyryyttä.” Hannu Sulkakoski

– Tämä on valtakunnallisestikin esimerkillinen tapa hoitaa lukiokoulutusta pienessä kunnassa. Kaksi eri kieliryhmää hyödyntää samaa rakennusta. Siitä on äärettömän paljon etua paitsi opiskelijoille, myös opetuksen järjestelyissä.

Parhaillaan ovat menossa syksyn ylioppilaskirjoitukset. Suurin osa niistä voidaan järjestää samaan aikaan samassa salissa.

Tekniikasta huolehtimiseen on pätevää henkilöstöä molemmista lukioista. Opetuksen kannalta kahden pienehkön lukion yhteispeli hyödyttää molempia.

– Pieni lukio ei kykene yksinään tarjoamaan kolmea lyhyttä kieltä, kuten me pystymme sekä suomen- että ruotsinkielisille opiskelijoille.

Oppilaskuntien työ on monipuolistunut yhteisten tilaisuuksien myötä. Projektit seuraavat toisiaan.

Nykymuotoisen lukioratkaisun synnytystuskat olivat ankarat, mutta Sulkakosken mielestä tulos on paras mahdollinen.

– Tämä toimii mallina kaikille paikkakunnille, joissa kieliryhmien välillä on samantyyppisiä rakenteita.

Hän veisi mallin kernaasti myös Pietarsaaren alakouluihin.

– Samassa kiinteistössä voisi ihan hyvin toimia kaksi eri kieliryhmää. En puhu kielikylvystä, vaan omankielisistä luokista, jotka välitunneilla sekoittuvat toisiinsa.

Hän ottaa esimerkin Ruusulehdon koulusta, joka suljettiin suomenkielisenä alakouluna.

– Kuitenkin siellä toimii resurssikoulu, eli kiinteistöä ylläpidetään ja lämmitetään, eikä se ole rakennuksena huono lainkaan. Kaikki sen alueen lapset voisivat käydä sitä aivan hyvin yhdysluokissa, jotka voidaan muodostaa ykkösistä kolmosiin. Siten saataisiin alueen lapsille lyhyet koulumatkat.

Hannu Sulkakosken mielestä samaa periaatetta noudattamalla kaikille pietarsaarelaislapsille voitaisiin järjestää lähikoulut kielestä riippumatta.

– Hallinnollinen osuus ei maksaisi paljon mitään, kun rehtori toimii samalla myös luokanopettajana. Sillä olisi tulevaisuutta Pietarsaaressa.

Hän vie ajatuksen hieman pitemmälle. Lähikouluissa voitaisiin opettaa kaikkein nuorimpia kolmasluokkalaisiin saakka. Nelos-viitosluokkalaiset voitaisiin haluttaessa sijoittaa keskeisempiin koulukiinteistöihin.

– Miten voi olla, että lapset, jotka ovat kielellisen kehityksen parhaassa vaiheessaan, pidetään erossa toisistaan?

Virkamiesten, rehtoreiden ja luottamushenkilöiden tulisi Sulkakosken mukaan löytää yhteinen tahto, jotta ratkaisujen järkevyyttä voitaisiin arvioida.

– Koulutoimen johto ei meillä vastusta tällaisia ajatuksia, mutta on paha toimia vastoin enemmistön tahtoa. Avoimuus kielikysymyksissä täytyisi luoda ensin.

Hän sanoo asian olleen puheenaiheena varmaan 20 vuotta rehtoreiden kesken.

– Usein on vetäydytty sen taakse, että tätä on kokeiltu joskus 80-luvulla Itälässä, ja se ei onnistunut silloin. Minusta tällaisen historiallisen painolastin taakse on turha piiloutua.

Eläköityvällä lukion rehtorilla riittää tekemistä. Hän sanoo harrastuksia olevan liikaakin – kaikkeen ei tahdo riittää aikaa.

– Olen kiinnostunut käsillä tekemisestä ja rakentanut muun muassa pari venettä. Harrastan myös autonkorjaamista, tällä hetkellä on vanha Volvo Amazon vaiheessa.

Veneily, moottoripyöräily ja kelkkailu innostavat myös, vaikka niille on jäänyt viime aikoina vähemmän aikaa.

Joitakin vuosia sitten Hannu Sulkakoski puolisoineen suunnitteli muuttoa eläkepäiviksi Tampereen seudulle, jonne kolme lasta olivat perheineen asettuneet. Nyt hanke on unohdettu.

Kaikki lapset ja lastenlapset löytyvätkin nyt Pietarsaaresta. Paluumuutto tapahtui Sulkakosken mukaan yks kaks jopa niin, että työpaikastakaan ei ollut etukäteen aina tietoa.

– Nyt kaikki ovat sijoittuneet tänne hyvin. Isovanhemman kannalta tämä on aivan äärettömän hieno asia.

Kuviossa on nähtävissä sukupolvet ylittävää jatkumoa. Hannu ja Marjut Sulkakoski muuttivat itse Evijärven vuosien jälkeen takaisin Pietarsaareen, jossa lasten isovanhemmat asuivat.

– Saimme jättää lapset nukkumaan aamulla, isovanhemmat hoitivat heidät tarhaan ja kouluun. Olen itse nauttinut edusta, jonka aika harvat saavat kokea. Yritän nyt maksaa takaisin.

Paluumuuttajia Pietarsaareen houkuteltaessa on hänen mukaansa ensiarvoisen tärkeää, että molemmille puolisoille löytyisi töitä.

– Aikeet saattavat tyssätä siihen. Työnantajien pitäisi lyödä viisaat päänsä yhteen, jotta väkeä saadaan palaamaan.

Lukiollakin suomenkielisten ikäluokkien pieneneminen näkyy, joskin viime aikoina opiskelijoiden määrässä on ollut pientä nousua. Ikäluokan lukiohalukkuus on silti jäänyt alle 50 prosentin.

– Yksi ilmiö vaikuttaa lukiolla aika paljonkin. Kun suomenkielinen perhe muuttaa alueen kuntiin, he sijoittavat lapsensa peruskouluun lähikouluun, eli ruotsinkieliseen opetukseen. Jos katson gymnasiumin oppilasluetteloa, niin siellä on paljon suomenkielisiä nimiä.

Hannu Sulkakoski pitää kuitenkin hyvänä, että lapset saavat oppia kaksi kieltä.

– Mutta vanhempien pitäisi olla valveutuneita siinä, että he saavat todella toimivan kaksikielisyyden.

Lukiossakin hän toivoisi opiskelijoiden valitsevan rohkeammin kursseja toisesta kieliryhmästä.

– Se ei ole vielä niin yleistä kuin minä toivoisin, edes kaksikielisten perheiden nuorten parissa.

Kotikaupungin lukion rehtoria Hannu Sulkakoskesta ei pitänyt isona tulla.

– Olin jo harjoittelemassa silloisella Wisaforestilla sähköopintoja varten. Aioin sähköinsinööriksi, mutta se jäi toiseksi sen takia, että silloinen tyttöystävä lähti opiskelemaan matematiikkaa Ouluun ja minä menin tietysti perään. Sillä tiellä ollaan.

Nuoruuteen sisältyi muitakin ammattimietintöjä, mutta vuonna 1987 hän sai ensimmäisen vakituisen pestin Evijärven yläasteen matematiikan ja fysiikan nuorempana lehtorina.

– Siellä tapahtui myös uran jyrkin nousu. Ennen joulua olin jo vanhempi lehtori, Sulkakoski muistaa.

Etelänummen yläasteen rehtorina hän aloitti tammikuussa 1991. Lukion rehtorin viran vapauduttua syksyllä 1992 yläaste ja lukio liitettiin yhteen, ja Hannu Sulkakoski sai molempien vetovastuun.

Tähtihetkiksi hän laskee kaikki keväiset ylioppilasjuhlat. Lakitettavia ehti kertyä 1 241.

– Minulle se on ollut suuri kunnia, ja olen ollut todella otettu tällaisesta mahdollisuudesta. On kivaa tavata näitä ihmisiä myöhemmin. Useimmat muistavat kuitenkin lämmöllä lukioaikaa.

Hannu Sulkakoski on myös varautunut siihen, että eläkkeelle siirtyminen tuottaa jonkinlaisen kriisin.

– Ei ole helppoa hypätä työelämästä pois. Työskenteleminen omassa ympäristössä on hyvin turvallista. Tiedät minne menet ja mitä teet, ja yhtäkkiä oman valinnan kautta jäätkin pois siitä yhteisöstä.

Hän kiittelee vuolaasti hyvää työilmapiiriä molempien lukioiden opettajien kanssa.

– Varmaan myös tämä siirtyminen yksiin tiloihin on hitsannut meidät hyvin yhteen. Olemme todella toisistamme huolta pitävää porukkaa kaiken kaikkiaan. Elämässä tulee laskuja ja nousuja, ja siinä kun elää kollegoiden rinnalla, oppii myös sitä nöyryyttä.