Viihde

Pitkän linjan suutari löysi työlleen jatkajan – Rolf Ström siirtyy eläkkeelle vuosikymmenten jälkeen

Pitkä suutarin ura tulee päätökseensä, kunRolf Ström laittaa vasaran ja naskalin naulaan omasta puolestaan lähiaikoina.

Hän on pitänyt omaa pikasuutarin liikettä ja avainpalvelua Pietarsaaressa jotakuinkin 35 vuoden ajan.

– Aloitin puhelinlaitoksen talossa 1980-luvulla ja jatkoin nykyisen Halpa-Hallin paikalla olleessa talossa. Sen jälkeen olenkin toiminut Prismassa, Ström kertoo.

Hän on löytänyt työlleen jatkajan.Sediqi Mir Agha on ostanut liikkeen ja toiminut nyt toista kuukautta ”työharjoittelussa”.

”Vielä elää ihmisiä, jotka tarvitsevat kenkiä. Ja silloin he tarvitsevat myös suutaria.” Sediqi Mir Agha uusi yrittäjä

Ström lupautui auttelemaan ylimenokaudella, opettamaan koneiden käyttöä ja tavaranhankintakanavia.

– Vaikka hyvin hän kyllä osaa, Ström kehuu seuraajaansa.

Sediqi on kotoisin Afganistanista ja oikeastaan alun perin historian opettaja. Ammatin vaihto ei ole hänelle uutta: matkan varrella hän on kouluttautunut paitsi suutariksi, myös autonasentajaksi, rakennusmieheksi, taksinkuljettajaksi ja tulkiksi.

– Ja vähän sepäksikin. Isäni oli seppä, joten osaan tehdä hieman niitäkin töitä, Sediqi kertoo.

– Afganistanissa perheissä voi olla 10–12 jäsentä. Sanotaan, että joka perhe tarvitsee yhden suutarin, mies naurahtaa.

Hän on viettänyt vuosia Iranissa ja Valko-Venäjällä. Pietarsaaressa hän on asunut kymmenisen vuotta.

Kielitaito on karttunut. Äidinkieli persian ohella sujuvat venäjä, ruotsi, suomi ja englanti.

– Kyllä niillä Pietarsaaressa pärjää, Rolf Ström kertoo todenneensa tiedusteltuaan jatkajan kielitaitoja.

Sediqi on toiminut tulkkina maahanmuuttajille esimerkiksi sairaala- ja viranomaisasioinnissa. Lisäksi hän on työskennellyt tukihenkilönä tulijoiden sopeuttamisessa uuteen yhteisöön.

Tulkkaustarpeet ovat kuitenkin vähentyneet viime aikoina.

– Kaikki opiskelevat nyt ahkerasti kieltä, joten tulkille ei ole paljon tarvetta. Siksikin aion vaihtaa ammattia.

Rolf Ström päätyi suutarin – tai kengänkorjaajan, kuten hän itse sanoo – ammattiin aikanaan puolivahingossa.

– Kun asuin Vaasassa, eräällä kaverilla on suutariliike. Kävin auttelemassa häntä iltaisin. Sen jälkeen asuimme Ruotsissa, ja takaisinmuuttoa harkitessamme yksi toinen kaveri Kokkolasta kysyi, olisinko kiinnostunut alasta. Menin sitten hänelle töihin.

Muutettuaan Pietarsaareen Ström perusti oman liikkeen.

Aivan ilman verenperintöä ammatinvalinta ei kuitenkaan ilmeisesti tapahtunut.

– Äidin isä oli suutari. Tiedä sitten, onko jotain periytynyt häneltä. Muistan vielä hajunkin, kun hän poltti pikilankoja. Muffa teki sodan aikana kenkiä Vaasan jetset-jengille, Ström naurahtaa.

Uusi omistaja on tehnyt pitkää päivää siivoillessaan ja järjestellessään pikkuruisen liikkeen paikkoja omaa aloitusta varten.

Rolf Ström on toiminnasta mielissään.

– Hyvä vain, että hän tekee tästä omannäköisen. Niin pitääkin tehdä.

Ström on jäämässä eläkkeelle 69-vuotiaana. Hän sanoo iän näkyvän jo työtahdissa, ja lopettamispäätöstä on kypsyttänyt myös Parkinsonin tautiin sairastuminen. Työnteko on alkanut hidastumaan.

– Sairaus pysyy lääkkeillä kurissa, mutta kaiken tekeminen kestää. Otin kerran aikaa vetoketjun laittamisesta. Se mikä kesti ennen 20 minuuttia, vei nyt tuplasti enemmän. Mielestäni tein samaa tahtia, mutta kello näytti toista.

Sediqi teki ensi kertaa tarjouksen liikkeestä jo pari vuotta sitten, mutta Rolf Ström halusi hieman kypsytellä asiaa.

– Piti sulatella vähän. Tämähän on ollut kuin toinen koti.

Hän myöntää pienen haikeuden ja sen, ettei ole ehtinyt vielä hahmottaa, millaista elämä on eläkkeellä.

– Kotona aamuisin tulee varmaan mietittyä, että mitäs minä nyt teen. Lomillakaan en ole oikein tottunut olemaan, kun yksityisyrittäjänä niitä on ollut huonosti.

Liikkeen tulevaisuuteen uusissa ohjaksissa hän uskoo vahvasti. Jonkin aikaa sitten Strömin yritys jäi kaupungin ainoaksi lajissaan, ja se on näkynyt asiakasmäärien kasvuna.

– Kun tekee hyvää työtä, ei pitäisi olla minkäänlaista ongelmaa.

Sediqi Mir Aghan mukaan kotimaassa Afganistanissa ei tunneta kertakäyttökulttuuria.

– Vanhalta näyttävä laadukas kenkä voi olla parempi kuin uusi. Vielä elää ihmisiä, jotka tarvitsevat kenkiä. Ja silloin he tarvitsevat myös suutaria, Sediqi uskoo.

Hän aikoo ensi töikseen pidentää liikkeen aukioloaikaa tunnilla illasta, jotta ihmiset ehtivät paremmin asioimaan työpäivän jälkeen.