Paikallisuutiset

Kolumni: Pystytimme seinän viereen kaksi ilmastonmuutoksen symbolia

Kristian Sundqvist

Kuten tämän palstan uskolliset lukijat saattavat muistaa ostimme puolisoni kanssa keväällä Evijärveltä kodin ja muutimme siihen asumaan. Olemme viihtyneet arviolta 140 vuotta vanhassa hirsitalossa mainiosti, mutta tyytykäämme tässä pohtimaan lämmitys- ja viilennysasioita. Ne ovat nimittäin kiinnostavia, globaaleja ja pelottavia juttuja.

Talomme ensisijainen lämmitysmuoto on puu ja vanhoja, mutta nuohoojan ja tähänastisen kokemuksen mukaan käyttökuntoisia tulisijoja löytyy viisi. Puuhan on hiilineutraali lämmitysmuoto – mikäli tilalle kasvaa uutta ja Suomessa kasvaa – joten ilmastonmuutos ei tässä hommassa pääse vähääkään edistymään. En tiedä, onko tuolla planeetan kannalta suurtakaan väliä, mutta tiedolla voi tiedolla halutessaan yrittää lämmittää omaatuntoaan huoneiden ohessa.

Nykyaikana taloissa ei ole aina vähintään yhtä asukasta tai piikaa kotona pesiä ja peltejä vahtimassa, joten päätimme hankkia koneelliseksi lämmitysavuksi kaksi ilmalämpöpumppua. Laitteiden kolho rumuus korostuu tällaisessa talossa, mutta ovathan ne käteviä.

Tuollaiset pumput edustavat jo vauhdissa olevan ilmastonmuutoskatastrofin kovaa tai sananmukaisemmin ilmaistuna kylmää ydintä. Valtaosaa laitteistahan maailmanlaajuisesti arvioiden käytetään viilentämään sisäilmaa, lämmitysfunktio on sivutoiminto.

Ja tiedättekö mitä? Pumppujen määrän arvioidaan (lähde: New York Times) kasvavan maailmassa 350 prosentilla vuoteen 2050 mennessä. Tuolloin planeetalla olisi yli viisi miljardia hengitysilmaa koneellisesti viilentävää laitetta, lukuun ei siis ole laskettu hyrrätuulettimia.

Kaikki tai edes valtaosa laitteista ei ole suomalaiskotien ilmalämpöpumppuihin suoraan vertautuvia tehopakkauksia, mutta kehitysmaamarkkinoille suunnattujen halpapumppujen hyötysyhde on vastaavasti huonompi. Suurin osa maailman ihmisistä asuu subtrooppisilla tai trooppisilla alueilla; näiden seutujen väestö kasvaa ja nämä ihmiset halajavat jopa alle 30 asteen sisälämpöihin. Meillä ei liene moraalista oikeutta kritisoida heitä?

Ilmastoituja tiloja huutaa myös ja etenkin talouskasvu. Teollisuus- tai toimistotyöläinen on ratkaisevasti tuottavampi +22:n kuin +42:n asteen lämmössä.

Planeetan kannalta yhtälö on kaamea. Miljardit ilmastointilaitteet syövät valtavasti energiaa, jonka tuotanto edettää ilmaston lämpenemistä lisäten ilmastoinnin tarvetta. Tiiviisti rakennetuissa suurkaupungeissa ilmakylmäpumput itsessään voivat lisäksi nostaa paikallista ulkolämpötilaa kahdellakin asteella. Kaiken kukkuraksi ilmastointilaitteet mahdollistavat jatkuvan talouskasvun eli kulutuksen kasvun, mikä keskimäärin nopeuttaa kaikkia ympäristökatastrofeja.

Olenko minäkin syyllinen, kun tämän kirveellä piilutuista hirsistä pystytetyn multapenkkipohjaisen perinnerakennuksen seinien tuntumassa nyt seisoo jopa kaksi tuollaista helvetinkonetta?

Tietysti olen. Hiilijalanjälkeni on kaikesta huolimatta yhä korkeampi kuin esimerkiksi Intiassa nousevan valtavan alemman keskiluokan edustajan, joka tänään hankkii ensimmäisen kylmäpumppunsa.

Mitä minä ja puolisoni voimme tehdä, voimmeko mitään?

Kyllä voimme ja helposti. Ilmalämpöpumppujen termostaatit voi asettaa 18 asteeseen ja pitää siinä läpi talven. Mikäli käyttää pumppua esimerkiksi suoran sähkölämmityksen tukena kannattaa pattereiden termostaatit asettaa vielä astetta–paria alemmaksi.

Teemmekö me tai teetkö sinä oikeasti mitään, jos hintana on pienikin asumismukavuuden väheneminen? Emme yleensä, vaikka ympäristön lisäksi säästäisimme selvää rahaa.

Sellainen vekkuli on homo sapiens. Lohduttautukaamme Veikko Huovisen havainnolla: “Ihmisellä on maailmankaikkeudessa kusiaisen valtaoikeudet.”