Paikallisuutiset
Työmäärästä viis, tähän tulee viinikellari
Vanhoja taloja rakastava Krister Johansson entisöi Isokatu 5:n historialliset kellariholvit: – Jos pitää olla hullu, niin ollaan sitä sitten harmittomalla tavalla.
Pietarsaari
Matalaa on,Krister Johansson mahtuu nippanappa seisomaan keskellä holvia. Tähän tulee viinikellari, mies mittailee katostaan kauniisti kaartuvaa kellaritilaa ja nauraa perään, että kun projekti joskus valmistuu, eivät rahat taida enää riittääkään viinikokoelman kartuttamiseen. Parikymmentä senttiä lisää korkeutta tekisi hyvää. Sen voisi nipistää maapohjasta kaivamalla, tilalle ladottu tiililattia, mikäli sellaista ei sattuisi pohjalta valmiiksi löytymään. Uusi rappaus seinäpintoihin, hän näkee mielessään. Sieltä täältä halkeillut katto onkin sitten hankalampi juttu. Keskellä tilaa on kivipilari, jota ei käy siirtäminen. Sen päällä lepää kolme kaakeliuunia yläkerrassa, sillä kellarin katto ei olisi kestänyt niiden painoa.
Ollaan Isokatu 5:n alla, kaupungin palon 1835 nähneessä kellarissa tontilla, missä J.L. Runebergkin on lapsena hypellyt. Samalla paikalla sijaitsi näet Runebergin syntymäkoti, joka oli vuoteen 1810 asti myös tämän lapsuudenkoti. Läheltä muuten piti, ettei savuaville raunioille noussut upea empirerakennus olisi toistamiseen palanut poroksi, mutta 1914 menikin vain kuisti. Vesivahingot olivat kuitenkin mittavia ja tulikin ehti nuolla vintinkin hirsiä mustiksi. Uusi kuisti ajan eli jugendin hengessä nousi tilalle seuraavana vuonna.
Sille, että Johansson tekee vasta neljännen visiitin talonsa kellariin kahdenkymmenen vuoden aikana, löytyy selityksensä.
– Nämä keskustan rakennusprojektit... Kymmeneen vuoteen en päässyt käymään täällä ollenkaan. Rakennusfirma oli tukenut tilan ensin kampuksen, sitten katujen ja viimeksi toriparkin rakentamiseen liittyneiden räjäytystöiden varalta. Kukaan ei vielä ole tehnyt lopputarkastusta, minkä vuoksi minkäkään en ole koskenut mihinkään.
Kunpa seinät voisivat puhua, toivoo vanhoja rakennuksia rakastava Johansson ties kuinka monetta kertaa. Silloin saisi kukaties tietää senkin, miksi tulipalokatastrofin jälkeisissä uudisrakennustöissä tehtiin vain nämä kaksi kellariholvia eikä kolmea kuten alkujaan paikalla seisseessä talossa 1700-luvulta oli ollut. Ehkä kolmas holvi oli ensin tulen sitten veden käsittelyn jäljiltä niin huonossa kunnossa, että se muurattiin umpeen.
Yleisilmeeltään kellari on ihmeen hyvässä kunnossa, mutta kyllä tässä tekemistä piisaa, Johansson taputtelee hyväntuulisesti rapattua pintaa. Hymyä suupieliin lisää museoviraston myöntämä entistämisavustus. 11 500 euro riittää kellariholvien kunnostuksessa aika pitkälle. Loppujen osalta saa kaivaa saman verran omaa kuvetta.
Isokatu 5:n Johansson kuvaa saaneensa sopuhintaan silloiselta omistajalta, Lassfolkin pitsitehtaalta.
Tarjouskilpailussa ei ollut monta huutajaa. Lisäksi kohde tiesi ostajalle suurta ja sen myötä kallista remonttia suojellussa osoitteessa, joka piti saattaa takaisin asuttavaan kuntoon.
– Pienemmän talon katto vuoti kuin seula, mutta onneksi paikkoja ei oltu pilattu remontilla, naurahtaa Johansson.
Vuonna 1997 tehtyyn kauppaan kuului päärakennus vuodelta 1839, kaksi pienempää taloa - kymmenen sentin ilmaraolla toisistaan, pitkä ulkorakennus sekä noin 2 000 neliön tontti, jolla korkeuksiin kurottavat puut ovat nekin suojeltuja.
Keräilyharrastus alkoi aikoinaan vähän pienemmästä kohteesta, vanhoista postimerkeistä. Vanhojen talojen ympärillä elämä on pyörinyt viimeiset vuosikymmenet.
– Jos pitää olla hullu, niin ollaan sitä sitten harmittomalla tavalla, hän nauraa.
Vanhoja pytinkejä Johanssoneilla on nimittäin kaikkiaan viisi; Isokatu 5:n lisäksi Jeansborgin pappila vuodelta 1921 Uudessakaarlepyyssä sekä osaomistuksessa oleva pankkitalo vuodelta 1932 Oravaisten keskustassa.
– Jeansborg alkaa olla turhan suuri talo kahdelle vanhalle jo pelkkää ylläpitoa ajatellen. Asuinneliöitä kun on noin 500 eikä yhdentoista kaakeliuunin lämmittäminenkään käy käden käänteessä.
Tarkoituksena onkin laittaa pappila myyntiin ja muuttaa Pietarsaareen Isokatu 5:n päärakennukseen ensi vuonna.
– Tässä on sentään vain parisataa neliötä ja kuusi kaakeliuunia, sanoo Krister Johansson pilke silmässä.
Hän piirtää jo kuvaa mukavista illoista talvipuutarhaksi muuttuvassa kuistin puolikkaassa. Tarjottavaa on kenties valmistunut keittiön upeassa Högfors 24:ssa. Harvinaisen puuhellan kaverina on muurin takaseinällä ”mikro”, sisäänmuurattu, siisti kaappi herrasväelle tarkoitetun ruuan lämpimänä säilyttämiseen.
– Mikrouunin esiastehan tämä on, esittelee Johansson täynnä tulta ja hehkua.
Aikatauluttaa Krister Johansson ei aio tätäkään projektia. Kalenterittaminen on hänestä vaarallista. Siinä tekee helposti vääriä päätöksiä. Oikeat ratkaisut tehdään ajan kanssa, hiljalleen kypsytellen.
– Ei purkaa, vaan säilyttää. Ei tuhota, vaan vaalia.
Pirkko Högkulla
Isokatu 5 kantaa historiallisia kerrostumia ennen ja jälkeen palon
Isokatu 5:ssä on kolme puista empirerakennusta ja pitkä ulkorakennus heti kaupungin tuhoisan palon 1835 jälkeiseltä ajalta 1837-1839. Kiinteistöt ja pihan puusto on suojeltu.
Päärakennuksen paikalla olleen talon omisti mm. Johan Malm, J.L. Runebergin äidinisä. Siinä talossa syntyi J.L. Runeberg 1804 ja vietti myös lapsuutensa vuoteen 1810 asti. Ennen kaupungin paloa talossa asui Kajsa Snäckendahl. Teerijärveltä tulleet Snäckendahlit olivat lähinnä kauppiaita.
Rakennuksesta puhutaan myös Stenbergin kiinteistönä talossa asuneen tullimestarin mukaan. Talot ovat pääosin olleet asuinkäytössä, vuokralaisina myös mm. huonekaluliike, päiväkoti ja Musiikkitalo.
Krister Johansson osti Isokatu 5:n kiinteistöt ja tontin Lassfolkin pitsitehtaalta vuonna 1997.
Johanssonit aikovat myydä kunnostamansa Jeansborgin pappilan Uudessakaarlepyyssä ja muuttaa Isokatu 5:n päärakennukseen asumaan ensi vuonna.
Museovirastolta 11 500 euroa entistämisavustusta Isokatu 5:n kellariholveihin, jotka ovat peräisin jo 1700-luvulta. Museovirasto valvoo kunnostusta.
Lähteenä myös Guy Björklundin haastattelu.
Paikallisuutiset
