Ihmiset 

Polariksen, Ravintola Ebban, yökerho Harlinin ja Sunny Pubin kautta Hotel Vegaan: 70-vuotias Jouni Keva on osaltaan pitänyt seudun hotelli- ja ravintola-alan pyörät pyörimässä aina 1980-luvun alusta asti. Elämäntyö tuli Vegasta, jonka sisustuksessa näkyy, että nyt ollaan oikean keräilijän luona

Pietarsaari

Jouni Keva on osaltaan ollut pitämässä tämän seudun hotelli- ja ravintola-alan pyöriä pyörimässä aina 1980-luvun alusta asti. Matkan varrelle on mahtunut niin täysiä kuin vähemmän täysiä ravintolasaleja. Taakse ovat vuorollaan jääneet vuodet Hotelli Polariksessa, Ravintola Ebbassa, yökerho Harlinissa ja Sunny Pubissa.

Viimeiset yli kaksikymmentä vuotta pitkän linjan yrittäjän on löytänyt Alholmintien varrelta Hotel Vegan vastaanottotiskin takaa ja rakkaiden taulujensa, aikojen taakse vievien kellojen ja puhelimien, böömiläisen kristallin, posliiniesineiden, tuoppimeren ja koukuista riippuvien kuparipannujen keskeltä.

Esineistön määrä hotellimiljöössä on vailla vertaa ja monet niistä ovat vanhempia kuin isäntä itte, jonka ikämittari näyttää seitsemääkymppiä.

"Vanhempaa sorttia on kyllä tämä kiinteistökin, mutta se on sen sijaan hyvässä kunnossa"

Enemmänkin keräilijä kuin yrittäjä Keva sanookin olleensa jo pitkään.

– Hotellia pitäisi modernisoida, että se kelpaisi nuorille, tulevaisuuden asiakkaille. Asiakasarvioissa paikka näyttää saavan nuorilta kakkosta ja kolmosta, vanhemmat taas peukuttavat täyttä kymppiä.

Yrittäjä pohtii kävelykeppiin tukeutuen olevansa uudistusten toteuttamiseen liian vanha ja raihnainen, kropassa näkyvät sekä vuodet että ajokilometrit. Keppi paikkaa särkeviä polvia ja lonkkaa: lonkka se vaan jaksaa vielä vihotella putoamisesta putsaushommissa hotellin katolta 2003.

Keva pohdiskelee toimineensa hotelli- ja ravintola-alalla pitkään, ennen Pietarsaarta eri puolilla Suomea. Alla on kuudes vuosikymmen.

– Siinä ajassa ehtii tapella menestymisen eteen. Ne paukut on käytetty.

Paras kaveri, ovikello ja paikan vahti Aksu-koira tassuttelee isännän viereen varmistamaan onko kaikki hyvin. Ei ole ihan kaikki.

– Välillä tuntuu, että pää on pettämässä, mutta sydän jaksaa olla vielä mukana. Tosin sitäkin pitää aina käydä näyttämässä sairaalassa, Keva naurahtaa.

– Vanhempaa sorttia on kyllä tämä kiinteistökin, mutta se on sen sijaan hyvässä kunnossa. Rakennus on peräisin vuodelta 1973 ja sehän valmistui Hotel Pooliksi, jossa oli siis oikein uima-allas.

– Me tulimme tähän yrittäjiksi Palokarien jälkeen vuonna 1997, vaihdoimme nimen Vegaksi samana vuonna Alholmaan hinatun laivan mukaan ja remontoimme tilat. Oikeastaan minun piti myös saada paikka kaikille tauluille ja antiikille, Keva sanoo puolitosissaan.

Tontti on kaupungilta vuokralla, mutta kiinteistön omistaa JP-yhtiö, joka tulee yrittäjän etunimistä Jouni Pertti.

Yhtiön velat on maksettu pois, mutta toiminnasta ei vuolla rahaa.

– Toiminta ei ole enää plusmerkkistä, Keva toteaa.

Kovin on hiljaista hotellin käytävillä, vaikka vielä seuraavat viikot ovat täyteen buukattuja hotelli Vegassakin. Vieraita ei näy, sillä he ovat heittämässä keikkaa UPM:llä huoltoseisokissa, joka on tuonut kaupunkiin muualta peräti 1600 asentajaa.

Vanhastaan majoitusta on tarjonnut Vega, joka sijaitsee kävelymatkan päässä tehtaalta.

– Ollaan aina oltu sillä viisiin, että hoosataan komennusmiehiä, Keva tuumii.

Asiakkaita ovat viime vuosina pääsääntöisesti tuoneet kaikki suuremmat työmaat.

– Kyttäsimme aikoinaan sellutehtaan uusimistakin, mutta se investointi meni muualle.

Aina asiakaspiiri ei ole ollut yhden kortin varassa. Keva muistaa kuinka satapaikkaisessa ravintolassa on järjestetty paljon muutakin, pikkujouluja, häitä, tansseja, yleisötapahtumia.

– Voi niitä aikoja.

Enemmän kuin omaa kohtaloa korona-aikana Jouni Keva harmittelee hotelli- ja ravintola-alan ja koko matkailualan tilannetta kokonaisuutena etelää ja Lappia myöten. Alan kohtaama korpitaival koronan muodossa kylmää vanhan yrittäjän sydäntä.

– Hankalaksi käy porukalle yrittäminen kun ei voi toimia ja pitää panna ovet kiinni. Kamala tilanne.

– Itse kyllä jo luopuisin yrittämisestä ilman koronaakin jos vaan paikalle ilmaantuisi varteenotettava ostaja. Ei tässä kaikessa enää ole itselle mitään uutta eikä oikein vanhaankaan, Keva tuumaa.

Vegassa mennään säästöliekillä, mutta palvelu pelaa 24/7.

– Kun ei myydä mitään teen itse kaikki kalleimmat tunnit. Ovipuhelin päivystää tarvittaessa.

Työntekijöitä on kaksi ja paikka pyörii bed and breakfast -konseptilla.

Eri seudut heräävät eloon huoneiden sisustuksessa. On esimerkiksi Lapin, Karjalan ja Pohjanmaan huonetta.

– Niihin ei voi nyt mennä katsomaan kun kaikissa on vieraita.

Yleisiä tiloja voi sen sijaan esitellä. Siihen riittäisi yksi sana: uniikki. Mutta kaiken kuvailemiseen siten kuin kokoelma ansaitsisi tulla esille tarvittaisiin oma sisustusnumero. Upeita tauluja, vanhaa tavaraa ja antiikkia on vähimmilläänkin mitattuna runsain mitoin kaikkialla mihin silmä osuu.

– Tämä on aarre, keräilijä nostaa vanhan senkin sivusta kuparisen tonkkaharvinaisuuden, josta on aikoinaan myyty irtovodkaa Ruotsissa.

Taulukokoelma vetää hiljaiseksi. Seinillä komeilee 1500 teosta, joukossa useiden tunnettujen taiteilijoiden töitä.

– Suuri osa on hankittu Bukowskilta ja sinne ne todennäköisesti menevät takaisin myyntiin, kuuluvat suunnitelmat.

Kaiken alallaan nähnyt hotelli- ja ravintolayrittäjä sanoo nauttivansa näistä yksinäisistä hetkistä kun saa kuljeskella ympäriinsä tai istua hiljaisessa salissa katselemassa taulujensa maisemia, vierellä uskollinen Aksu.

– Oli miten oli, on ainakin helppo olla ja yrittää kun on itse paikan rakentanut ja luonut.