Paikallisuutiset

”Päivääkään en ole katunut opettajan uran valintaa” – Keijo Paananen, 60, kannattaa yhtenäiskoulua pitkän linjan oikeana valintana Pietarsaaren suomenkielisille oppilaille

Noin 10-vuotiaanaKeijo Paananen lähetettiin ensimmäiselle lastenleirilleen. Hän tykästyi saman tien yhdessä tekemiseen.

– Ihailin silloin leiriohjaajia, kun he olivat minusta niin taitavia ja osasivat kaikkea. Myöhemmin joku kysyi minua ohjaajaksi, ja olin niissä tehtävissä useita vuosia, Paananen muistelee 60-vuotispäivänsä kynnyksellä. Hän täyttää pyöreitä 11. elokuuta.

– Jo lukiossa minulla oli selkeä näkemys, että opettaminen on minun ammattini. Tein ensin kuusi vuotta sijaisuuksia ja kävin armeijan. Opiskelemaan lähdin vasta 26-vuotiaana. Sen jälkeen sainkin heti Länsinummelta viran. Kävi munkki, että sieltä vapautui silloin paikka.

Työmaata hänen ei ole tarvinnut sen jälkeen vaihtaa, lukuunottamatta muutamaa episodia jalkapallovalmentajan hommissa ja koulutoimenjohtajan sijaisena. Viimeiset 15 vuotta Paananen on johtanut rehtorina Länsinummen koulua Pietarsaaressa.

”Mikään ei kehity riitelemällä ja marisemalla vaan sillä, että halutaan yhdessä tehdä asioita oikein.”

– Päivääkään en ole katunut opettajuutta, se on mulle se juttu. Ei siksi, että koulussa on pitkät lomat ja lyhyet päivät, vaan sen nuorten kanssa toimimisen takia.

Asettuminen kotikaupunkiin ei ollut itsestään selvää. Valmistuttuaan Keijo Paananen haki opettajan virkaa myös Turusta, Rovaniemeltä ja Kajaanista – ja olisi päässyt kaikkiin.

Pietarsaari kuitenkin kutsui, ja mies on viihtynyt paikkakunnalla.

– Olen saanut täällä kaiken sen, mitä olen tarvinnut. Kaupasta saa ruokaa, puutavaraa ja vaatteita. Ja yhtä pimeää ja kylmää on talvisin muuallakin Suomessa.

Jos Paananen jotain lisää Pietarsaareen haluaisi, niin se olisi lähinnä suomenkielistä kulttuuritarjontaa ja artistivierailuja, ettei niiden perässä tarvitsisi matkustaa.

Pietarsaaren koulumaailma on alituisessa liikkeessä, ja suomenkielisen koulutoimen ja -verkon aiottuja ja toteutuneita suunnitelmia hän on seurannut aitiopaikalta vuosikymmenestä toiseen.

Päätöksentekoon hän kaipaa lisää kunnollista, asiantuntijapohjaista valmistelua ja pitkäjänteisyyttä. Nyt hankkeita hoitavat työryhmät, joista usein puuttuu arjen koulutyön tuntemus, ja valmistelua tekevät aikapulassaan viranhaltijat sivutöinään.

– Asiat venyvät valtuustokauden yli ja seuraavatkaan päättäjät eivät saa valmista, kun aina on vaalit tulossa. Koskaan ei tule sellaista päivää, että kaikki olisivat samaa mieltä. Kun päätös tehdään, sillä mennään ja siihen sopeudutaan. Liian kauan odottaminen vain hankaloittaa käytännön työtä, Paananen sanoo.

Viimeksi istuneen kouluverkkotyöryhmän työ keskeytyi koronan takia liki pariksi vuodeksi. Se ehti esittää yhtenä vaihtoehtona Pietarsaaren suomenkielisen peruskoulun toteutusta yhtenä yhtenäiskouluna, Etelänummen yläkoulun tontille.

Keijo Paananen kannattaa yhtenäiskoulua pitemmän tähtäimen ratkaisuna.

– Se on ehdottomasti paras. Yhtenäiskoulu takaa hyvän tuntikehyksen ja uuden opetussuunnitelman mukaisen pedagogisen mallin yli vuosiluokkarajojen.

– Se rauhoittaisi yläkoulua ja oppilaiden levottomuutta, ja antaisi alakoulun oppilaille uskoa siirtyä turvallisesti yläkouluun. Lisäksi se olisi taloudellisesti edullisin vaihtoehto, ja mahdollistaisi opettajien yhteistyön ja kaksoispätevyyden hyödyntämisen.

Etelänummi vaatisi tosin mittavan lisärakentamisen, ja tonttia keskustassa ovat talossa työskentelevät opettajat pitäneet aivan liian ahtaana. Myöskään Paanasen mielestä Etelänummi ei ole oikea osoite suomenkieliselle yhtenäiskoululle.

– Paras paikka sijainnin, liikenneyhteyksien ja ilmansuuntien sekä läheisten liikunta-alueiden suhteen on Pursisalmen tontti. Ylivoimaisesti.

– Mutta meillä on näitä tyhjiä rakennuksia ja ne vain lisääntyvät. Herää kysymys, mitä Etelänummelle sitten?

Mikäli yhtenäiskoulu ei toteudu, tulee Paanasen mukaan tarkoin miettiä, mihin suomenkieliset alakoulut sijoitetaan.

– Onko järkeä sijoittaa Itälän oppilaat Länsinummelle, jolloin koulumatkat pitenevät, vai rakentaa kokonaan uusi alakoulu suomenkielisille, hän kysyy.

Alenevat oppilasmäärät tekevät työlääksi kahden suomenkielisen alakoulun ylläpidon. Pursisalmea paikkana puoltaisi sekin, että sinne on kaupungin laidoilta suunnilleen yhtä pitkä matka.

Jotta mahdollisimman moni lähikoulu olisi onnistuttu säilyttämään ja ottamaan samalla Pietarsaaren kaksikielisyydestä kaikki hyöty irti, olisi kielikylpy pitänyt Keijo Paanasen mukaan toteuttaa aikanaan toisin – eli jatkaa alkuperäisessä muodossaan. Siinä kielikylpyluokkia sijoitettiin molemmankielisten alakoulujen yhteyteen.

– Jokaiseen kouluun emme olisi kielikylpyä pystyneet järjestämään, koska oppilasmäärät kuitenkin vähenevät. Mutta monessa alakoulussa olisi pystytty tarjoamaan laajemmin toisen kotimaisen kielen opetusta ja mahdollistamaan aito kaksikielisyys.

Hän ei halua kritisoida uutta kielikylpykoulua sinänsä, mutta sanoo sen vaikutusten näkyvän tavanomaisessa opetuksessa yhtä lailla suomen- kuin ruotsinkieliselläkin puolella.

Viime syksynä, lopettaessaan pestinsä FC Unitedin valmentajana, Keijo Paananen lupasi pyhästi, että pitkä ja värikäs valmennusura on päätöksessään.

– Niin olen tosin sanonut muutaman kerran ennenkin... mutta kyllä minä nyt luulen, että tämä oli tässä. Olen pitkään tehnyt hommia rakkaudesta lajiin, saanut hienoja kokemuksia ja saavuttanut paljon, mutta myös menettänyt.

– Seuraan urheilua tottakai kovasti, ja mietiskelen aina, missä mennään. Eihän noita asioita voi koskaan unohtaa täydellisesti.

Eli?

– Sanon tällä hetkellä, että en enää valmenna.

Pietarsaari ei ole lähtenyt miehestä eikä mies Pietarsaaresta. Keijo Paananen palaa kotikaupungin hyviin puoliin ja toivoo asukkailta jatkuvan kritiikin sijaan enemmän mahdollisuuksien tunnistamista.

– Täällä on hyvä kasvattaa perhettään. Arjessa on aina tilanteita, jotka aiheuttavat suuttumusta tai ärtymystä, mutta se kuuluu elämään. Minulle Pietarsaari kelpaa hyvin, ja kaupungin viihtyisyyttä ja elinvoimaisuutta pitää kehittää tulevaisuutta ajatellen.

– Mutta mikään ei kehity riitelemällä ja marisemalla vaan sillä, että halutaan yhdessä tehdä asioita oikein.