Paikallisuutiset

Pienet ja pippuriset jo seniori-iässä: Heidi Haukirauman koirat tuovat iloa taloon ja myötäelävät tunteissa

Edsevöllä asuvallaHeidi Haukiraumalla on lasten ohella kaksi muutakin silmäterää, jotka ovat olleet matkassa "aina".

– Pitkäkarvainen chihuahua Ilona täytti juuri 16 vuotta. Papillon eli perhoskoira Anni tulee puolestaan vuoden alussa 15 vuoden ikään. Sitä minä en pidä ollenkaan vanhana, on se jotenkin sellainen vauva, Haukirauma kertoo.

Hänen mukaansa kääpiökoiriksi molemmat ovat eläneet hämmästyttävän pitkän elämän. Asiaa ovat ihmetelleet eläinlääkäritkin. Pienet koirarodut tosin säännönmukaisesti elävät suurempia lajitovereitaan vanhemmiksi.

Molemmat ovat olleet Heidi Haukiraumalla pennuista saakka. Ilona tuli vielä, kun hän asui vanhempiensa kotona, Anni siinä main kun hän muutti omilleen.

– Pienenä halusin ison koiran. Vanhemmat sanoivat, että saan ottaa minkä haluan, kunhan olen itse iso. Kun olin 8-vuotias, meille tuli perhoskoira. Pienet koirat ovat helppoja ottaa mukaan, ja varmaan niille löytyy helpommin hoitajakin kun tulee tarve, Haukirauma sanoo.

– Ja ne jaksavat pitkiäkin lenkkejä. Ne ovat koiria pienessä paketissa.

Pientä koiraa ei voida moittia itsetunnon puutteesta. Varsinkin kolmekiloinen Ilona on hyvin itsenäinen luonteeltaan, ja sillä on kaveriaan selvästi suurempi ego. Se voi iskeä hampaansa kiinni itseään kymmenen kertaa suuremman koiran häntään, jos tämä ei satu miellyttämään.

– Se myös vahtii kenkiä, eikä anna lasten kavereidenkaan aina ottaa omiaan. Mutta Ilona myös pärjää itsekseenkin ja vetäytyy aina välillä omaan rauhaansa. Anni taas ei voi olla hetkeäkään yksin, vaan on koko ajan jonkun perässä. Keskenään ne ovat kyllä ihan parhaat kaverit.

Molemmat koirat olivat jo aikuisia, kun Heidi Haukirauman lapset Minea, 10 ja Noel, 8, syntyivät. Lapsiperheeseen Ilona ja Anni sopeutuivat erittäin hyvin.

– Lapset ovat myös pienestä pitäen oppineet olemaan koirien kanssa. Vähän varovainen on tietysti pitänyt olla, kun nämä ovat näin pieniä. Monesti kasvattajat eivät välttämättä halua myydä näitä pieniä rotuja lapsiperheisiin, kun ne ovat alttiita jäämään jalkoihin.

Perheeseen on kuulunut aiemmin myös kissa. Kaikki ovat eläneet sovussa keskenään.

Jokainen koiranomistaja varmasti tietää, miksi niitä pidetään.

– Ne tuovat niin paljon iloa elämään, ja vaikka olen kotona yksin, se ei siltä tunnu. Juttelen näille koko ajan, ja ne ovat mukana kaikessa. Ne myös aistivat tunnetiloja, ja tulevat lohduttamaankin, varsinkin tämä perhoskoira. Yleensä ne kiintyvätkin pelkästään yhteen ihmiseen. Jos on kerran ollut koira, tuntuu että ilman ei voi olla, Heidi Haukirauma kertoo.

Lemmikit ikääntyvät väistämättä, ja vanhuuden vaivaa alkaa jo molemmilla olla sydänlääkkeineen ja jäykkine lonkkineen. Haukirauman mukaan Ilona ja Aino ovat vielä hämmästyttävän hyvin elämässä mukana, joskin aiemmat jopa 10 kilometrin lenkit ovat jääneet pois.

– Nykyään käydään vain porraspäässä ja palataan äkkiä sisälle. Mutta olen lenkkeillyt niiden kanssa aikanaan tosi paljon, ja luulen että se on antanut niille hyvän peruskunnon.

Vuodet tuovat mukanaan myös heikentyvän tai ainakin valikoivan kuulon. Niinpä Haukirauman taloudessa ollaan jo helpottuneita, kun vieraan saapuminen ovelle ei enää aiheuta valtavaa räkytyskonserttia.